Merentutkimusalus Arandan havainnot kertovat, että Suomenlahden happitilanne oli tammikuussa paras viiteen viime talveen.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) mukaan happipitoisuus oli hyvä pinnasta pohjaan. Edellisen kerran vastaava tilanne oli tammikuussa 2020.
Vuosia yhdistää samantyyppinen säätila. Säätyypin vaihtuessa Suomenlahden happitilanne voi kuitenkin suhteellisen nopeasti heiketä uudelleen, Syke kertoi keskiviikkona.
Saaristomerellä lämmin alkutalvi näkyi puolestaan tavallista korkeampina veden lämpötiloina.
Marraskuun lopun Jari-myrsky ja tuulinen jakso rikkoivat veden kerrostuneisuuden, ja tammikuussa vesipatsas eli vesi pinnasta pohjaan oli sekoittunut täysin.
Muun muassa tämä sai aikaan sen, että Saaristomerellä mitatut fosfaattifosforipitoisuudet olivat pitkän ajan keskiarvoja korkeampia.
Fosfaattifosforipitoisuuksien kasvuun vaikutti myös pääaltaalta ja Suomenlahden länsiosista virrannut ravinteikkaampi vesi.
Selkämeren happitilanne heikkenee
Itämeren pääaltaan vuosikymmeniä jatkuneeseen huonoon happitilanteeseen ei sen sijaan ole näkyvissä parannusta. Syken mukaan pääaltaan vesi on edelleen hapetonta 80–90 metristä alaspäin.
– Pääaltaan hapeton alue on nyt lähes 50 000 neliökilometrin kokoinen, kertoi tiedotteessa Syken vanhempi tutkija Pekka Kotilainen.
Selkämerellä viime vuosina havaittu happitilanteen heikkeneminen ja 2000-luvulla alkanut fosfaattifosforin pitoisuuden nousu näyttävät jatkuvan edelleen.
Merenkurkussa vesipatsas oli Syken mukaan täysin sekoittunut ja happitilanne oli hyvä.
Myös Perämerellä fosfaattifosforin pitoisuus on viime vuosina noussut. Kohonneet ravinnepitoisuudet johtuvat Syken mukaan Merenkurkun kautta Selkämereltä tulevasta ravinteikkaammasta vedestä. Happitilanne on Perämerellä tavanomaisella hyvällä tasolla.
Tammikuun lopulla päättynyt tutkimusalus Arandan talvimatka suuntautui Suomenlahdelle, Pohjois-Itämerelle ja Pohjanlahdelle.
Juttua täydennetty 2.4.2025 kello 14.09.