Koronapandemian aikana tippien perään alettiin kysyä paikoissa, joissa ennen ei niin tehty. Vaikka newyorkilaiset arvioivat maksavansa enemmän ja useammin juomarahoja, monet tekevät niin mielellään.
MTV Uutiset kertoi tällä viikolla suomalaisesta tippikulttuurista. Tippikulttuuri Suomessa on muuttunut korttimaksujen yleistyttyä, ja suunta on laskeva. Toisin on Yhdysvalloissa!
Kahvilatyöntekijä valmistaa kahvia pahvikuppiin asiakkaan maksaessa. Lopuksi maksupäätteellä kysytään, paljonko asiakas haluaisi jättää tippiä: 18, 20, 22 vai 25 prosenttia kahvin hinnan lisäksi. On mahdollista myös ohittaa tipin jättäminen, mutta nainen painaa 20 prosenttia. Mukaan otettavalle kahville tulee lopulta hintaa yli seitsemän dollaria.
Koronapandemian aikana kosketusnäytölliset maksupäätteet yleistyivät. Moni newyorkilainen arvelee nyt jättävänsä tippiä useammin kuin ennen, jolloin taskussa piti kantaa sopivaa käteistä tippipurkkeja varten.
Niin myös kahvin maksanut Ashely Robinson.
– Tippaan erityisesti täällä ja toisessa lähikahvilassani tukeakseni niitä. Se on helpompaa nyt, kun kassojen laitteet muistuttavat asiasta. Maksan juomarahoja enemmän, koska se ei ole enää kiinni sopivasta käteisestä, Robinson sanoo.
Lue myös: Maksupäätteiden kysymys tipistä yleistynyt Suomessa – tippien maksu kuitenkin vähentynyt: "Koen sen outona"
Juomarahaa pyydetään entistä useammassa paikassa
Juomarahat ovat olennainen osa amerikkalaista ravintola- ja palvelukulttuuria. Asiakkaat pitävät sitä itsestäänselvyytenä ja sanovat maksavansa sen mielellään kiitoksena palvelusta.
Korona-aikana juomarahoja alettiin pyytää entistä useammin paikoissa, joissa tippaaminen ei ole vakiintunut käytäntö: leipomokassoilla ja take away -kahviloissa, mehubaareissa, jäätelöautolla, jopa elokuvalippua ostaessa.
– Nyt tippaamme noutoruoasta ja ruokatoimituksista. Joissain paikoissa hintoihin on nyt lisätty palvelumaksu erikseen ja päälle maksetaan tippi, sanoo New Yorkin Brooklynissä sijaitsevaan Olea-ravintolaan lounaalle saapunut Carmen Rodgers.
Vaikka Rodgers sanoo ”tippaavansa kaikesta”, hän puhuu aiheesta positiiviseen sävyyn. On kunnia-asia olla hyvä asiakas.
– Varsinkin newyorkilaisista on tullut parempia tippaajia. Ymmärrämme palveluiden arvon meille, Rodgers selittää.
Toki jos haastatteluja tekisi toisella puolen kaupunkia, vastaukset voisivat olla erilaisia. Olea-ravintola sijaitsee Brooklynissä trendikkäällä asuinalueella, jossa asuu paljon hyvin toimeentulevia kaupunkilaisia.
Noutoruokaa hakiessa tippi on vapaaehtoinen
Koronan aikaan asiakkaat tippasivat erityisen anteliaasti, kun palvelualojen työntekijät kohtasivat pandemian eturintamassa.
– Nyt juomarahaa ei jätetä enää yhtä avokätisesti, noutoruoasta ei välttämättä enää lainkaan, kuten pandemian aikaan. Mielestäni noutoruokaakin hakiessa pitäisi jättää, ja itse aina jätän, sanoo Olea-ravintolan toinen asiakas Michael Gasparino.
Ravintolan apulaispäällikkö Will Haynes sanoo, ettei odota juomarahaa asiakkailta, jotka itse noutavat kotiin tilatun ruoka-annoksensa. Sen sijaan hän muistuttaa, että ruokalähetit ovat juomarahansa ansainneet.
Yhdysvalloissa etikettiohjeisiin erikoistunut Emily Post -instituutti linjaa, että asiakkaan tulee maksaa tippi, jos istuu alas ruokailemaan ravintolassa. Tavallisesti asiakkaat maksavat 15–25 prosenttia loppulaskusta. Baareissa odotetaan 1–2 dollarin tippiä juomaa kohden.
Kehnolle tipille on aina oltava peruste
Sekä asiakkaiden että tarjoilijoiden mukaan ilman tipin jättämistä ravintolaillalliselta poistuva asiakas on kauhistus.
– Jätän tipin, vaikka palvelu olisi kamalaa. Jos ei pidä siitä, sinne ei tarvitse enää palata, mutta aina jätetään tippi, toteaa Michael Gasparino.
Carmen Rodgers kertoo hiljattain poistuneensa ravintolasta jättämättä juomarahaa, ensimmäistä kertaa ikinä. Syynä oli tarjoilijan rasistinen käytös.
– Olin ravintolan ainoa musta asiakas, ja minua kohdeltiin eri tavoin kuin muita huoneessa. En pitänyt palvelusta, sillä minulle oltiin ilkeitä, Rodgers kertoo kokemuksestaan.
Tipin sijaan Rodgers jätti palautetta kokemuksestaan kertoen, ettei enää palaisi ravintolaan. Hän kertoo muutenkin jättävänsä usein palautetta, jos jättää niukemmin tippiä.
Myös ravintolatyöntekijät pyytävät palautetta matalalla kynnyksellä. Tarjoilija James Bishop kertoo aina kysyvänsä syytä, jos asiakas tippaa alle 18 prosenttia.
– Ikään kuin osoittaakseni heille, että käytös ei ole sopivaa. Ellei joku ollut selvästi pielessä palvelun tai ruoan suhteen, asiakkaiden tulisi antaa ainakin 18 tai 20 prosenttia, Bishop sanoo.
Bishop myös huomauttaa, että odotettua kalliimpaa loppulaskua ei ole sopivaa kompensoida pienemmällä tipillä.
Tipit muodostavat merkittävän osan palvelualoilla työskentelevien palkoista, ja varsinkin Yhdysvaltojen kalleimmassa kaupungissa tipeillä on väliä.
– Yhdysvallat perustuu kapitalistiselle järjestelmälle. Jos haluat olla osa järjestelmää, olet myös valmis tippaamaan. Jos et tee niin, ei pidä myöskään mennä ulos syömään, Bishop sanoo.