Suomi sai kuninkaan päivälleen sata vuotta sitten – "Kalevan ja Pohjolan isännän" valtakausi jäi yhdeksi historian lyhimmistä

Video: Kurkkaa Suomen kuninkaan maailmaan

Niin sanottu tynkäeduskunta valitsi tuona päivänä saksalaisen Hessenin maakreivin, Friedrich Karl von Hessen-Kasselin äänin 64 puolesta, 61 vastaan Suomen kuninkaaksi.

Eduskunnan 6.12.1917 hyväksymässä itsenäisyysjulistuksessa Suomi määriteltiin yksiselitteisesti tasavallaksi. Tammi-toukokuun välisenä aikana käyty sisällissota 1918 muutti tilannetta merkittävästi.

Tynkäeduskunta valitsi kuninkaan Ruotsin lakien mukaan

Valkoisten voitto oli radikalisoinut oikeistoa kannattamaan yksinvaltaista järjestelmää. Tasavaltaa pidettiin toimimattomana tai peräti kaoottisena järjestelmänä.

Sodan seurauksena eduskunnan toiminnasta puuttuivat lähes kaikki tasavaltaa kannattaneista sosiaalidemokraateista. Kymmenet SDP:n kansaedustajista olivat joko vangittuina tai paenneet maasta. Porvarillisista tasavallan kannattajista, joita löytyi pääosin maalaisliitosta ja nuorsuomalaisista, jotkut taas boikotoivat ratkaisevaa äänestystä.

Friedrich Karl valittiin kuninkaaksi Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuodon nojalla, jonka katsottiin olevan muodollisesti voimassa, sillä itsenäisyysjulistuksensa antaneelle Suomelle ei ollut kiistojen saatu laadittua omaa hallitusmuotoa.

Lisäksi Helsingin valtaukseen toukokuussa 1918 osallistuneita saksalaisia joukkoja oleili yhä Helsingissä. Joukkojen komentaja, kenraalimajuri Rüdiger von der Golz rohkaisi aktiivisesti oikeistoa etsimään Suomelle kuningasta Saksasta.

Kuninkaaksi ehdotettiin myös Saksan keisarin epävakaata poikaa

Friedrich Karl ei ollut ainoa ehdokas. Von der Golzin kerrotaan ehdottaneen muun muassa Saksan valtakunnanpresidentiksi sittemmin noussutta kenraalisotamarsalkka Paul von Hindenburgia Suomen kuninkaaksi. Lisäksi Suomessa jotkut halusivat pientä paikallisruhtinasta Friedrich Karlia korkea-arvoisemman kuninkaan.

Saksan keisarin Vilhelm II:n toiseksi nuorinta poikaa Oskaria haviteltiin kuninkaaksi. Preussia ja Brandenburgia vuosisatoja hallineeseen von Hohenzollern-suvun ajateltiin sitovan vastaitsenäistyneen epävakaan Suomen tukevasti Saksaan tuovan siten tarvittavaa vakautta maahan. 

Vilhelm II ei kuitenkaan halunnut poikaansa epävakaana pitämäänsä Suomeen, jonka itsenäisyyden pysyvyydestä ei ollut vielä mitään takeita. 

101 kunnialaukausta Helsingissä, kruunajaiset Turussa

Saksasta saapuva kuningas oli tarkoitus ottaa vastaan Helsingissä juhlallisin menoin. 101 kunnialaukauksen oli määrä kajahtaa Friedrich Karlin, tai Fredrik Kaarlen aluksen ohittaessa Suomenlinnan ja uudelleen kuninkaan astuessa Tallinnasta tulevasta laivasta Hietalahdessa.

Valkopukuisten tyttöjen oli määrä tuoda kuninkaalle kukkia ja illalla hänen oli tarkotus seurata ylioppilaiden soihtukulkulkuetta. Kuninkaan oli määrä liikkua kuuden hevosen vetämillä juhlavaunuilla.

Kuninkaan virka-asunnoksi eli kuninkaanlinnaksi kaavailtiin nykyistä presidentinlinnaa, jota ryhdyttiin sisustamaan monarkian vaatimalla tavalla. Yksityisresidenssiksi suunniteltiin Villa Hjeltiä osoiteessa Tehtaankatu 32. Rakennuksessa toimii nykyään Italian suurlähetystö. Virka-asunnoksi on kerrottu myös aiotun nykyistä kasvimuseota Kaisaniemen puistossa, mutta asiasta ei ole varmuutta.

"Kalevan ja Pohjolan isäntä"

Kuninkaan viralliseksi titteliksi ehdotettiin ehdotettiin tiettävästi ainakin listaa ”Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä”.

Usein mainittu hallitsijanimi Väinö I lienee vasta kuningaskunnan kaatumisen jälkeen keksitty.

Kuninkaan oli määrä saada kruununsa myöhemmin syksyllä Turun tuomiokirkossa järjestettävissä kruunajaissa. Kruunun suunniteli Eric O. W. Ehrström mutta sitä ei ikinä ehditty valmistaa. Ehrströmin laatimat luonokset löydettiin vuonna 1988 ja niiden perusteella valmistettiin kopio, joka on esillä Kemin jalokivigalleriassa. Alkuperäiset piirustukset olivat esillä Helsingin ritarihuoneella aiemmin tänä vuonna.

Ehrnströmin oli Akseli Gallén-Kallelan ohella myös määrä suunnitella hoviväen, virkamiesten ja palvelijoiden virkapukuja.

Mutta sitten imperiumit romahtivat

Maailmanhistoria päätti kuitenkin toisin Suomenkin kuningaskuntahankkeen osalta. Vuodet 1917-18 oli suurten imperiumien ja monarkioiden romahtamisen vuosi. Tuona vuonna kartalta katosivat lopullisesti muun muassa Venäjän ja Itävalta-Unkarin keisarikunnat.

Saksan keisarikunta kaatui tappioon marraskuussa ensimmäisessä maailmansodassa. Saksasta itsestään tuli tasavalta 9.11.1918 ja sikäläiset kuninkaalliset menettivät valtansa ja arvoasemansa.

Myös Suomessa tilanne kehittyi nopeasti ja poliittinen ilmapiiri muuttui entistä epäsuopeammaksi kuningaskunnalle. 

Enemmistö eduskunnasta tai nähtävästi kansalaisista ei ollut koskaan kannattanut monarkiaa. Surkeaan epäonnistumiseen päättynyt hanke Fredrik Karlin valtaanostamiseksi lisäsi monarkian vastustusta entisestään.  Sisällissodan jälkeen ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuun alussa 1919, ja jälleen täydessä kokoonpanossaan kokoontuneeseen eduskuntaan tuli voimakas tasavaltalainen enemmistö.

Joulukuun 14. päivänä vuonna 1918 päivätyssä kirjeessä Friedrich Karl ilmoitti luopuvansa Suomen kuninkuudesta. Hänen ”valtakautensa” jäi 65 päivän mittaiseksi, joten se lienee eräs lähihistorian lyhimmistä kuninkuuksista maailmassa.

Lähteet: Maailman historia, Apu