Viro täyttää ensi lauantaina 100 vuotta. Helmikuun lopulla 1918 Suomessa veli soti veljeä vastaan, Virossa kärsittiin bolsevikkien terrorista ja pelättiin saksalaisten tuloa.
Suomalaisten hyvin tunteman Estonia-teatterin yläkerrassa paloi vuoden 1918 helmikuussa tupakka ja useat kengät kiersivät pöytää. Tallinnan virolainen älymystöklubi(Tallinna Eesti Haritlaste Klubi) pohti kulttuuripyhäkössä pienen valtion itsenäisyyttä.
Tsaarille uskollinen Viro oli saanut edellisenä keväänä, maailmansodan riehuessa, väliaikaisen autonomian. Virossa asui paljon baltiansaksalaisia. He eivät halunneet osallistua sotaan Saksaa vastaan.
Helmikuun 1918 ehtiessä puoliväliin, älymystöklubissa oli päätetty laatia ja julkistaa manifesti, jossa Viro julistettaisiin itsenäiseksi. Manifestin sisältö hyväksyttiin ja se oli määrä julkaista Haapsalussa, Viron länsirannikolla, 21. helmikuuta.
Saksalaisia näkyvissä
Saksalaiset olivat kuitenkin aloittaneet saarten suunnasta massiivisen hyökkäyksen mantereelle, Haapsalu menetettiin ja itsenäisyysjulistus lykkääntyi.
Saksalaiset työnsivät bolsevikkiarmeijaa edellään ja lähestyivät vauhdilla pääkaupunkia. Erikseen valitulle Pelastuskomitealle aukeni valtatyhjiössä ja sekasorrossa mahdollisuus julistaa Viro itsenäiseksi.
Sunnuntaina helmikuun 24. päivänä manifesti, jossa Viro julistettiin Viro historiallisten rajojensa sisällä itsenäiseksi, julkaistiin kaikille vironmaan kansoille. Sinimustavalkoinen lippu nostettiin tasavallan synnyn merkiksi Pikk Hermannin torniin Toompealla. Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja lorun loppu tyly.
Lippu vaihtuu Toompealla
Sinimustavalkoinen valtiolippu liehui vain vuorokauden.
Arkiviikko alkoi hyvin tuoreen Viron tasavallan kannalta huonosti. Maanantaina 25. helmikuuta saksalaiset olivat saavuttaneet Tallinnan. Sinimustavalkoinen lippu vaihdettiin ja saksalaiset ottivat kaiken vallan käsiinsä. Saksalaisten mukaan Viro oli pieni valtioepäsikiö, jonka itsenäisyyttä ei tunnusteta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa maaliskuun alussa.
Saksan nopea eteneminen pakotti Venäjän neuvottelupöytään ja Brest-Litovskissa solmittin rauha 3. helmikuuta. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan määritelty Baltian maiden itsenäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Suomen itsenäisyys.
Baltian itsenäistymisen esteenä Saksan näkökulmasta oli baltiansaksalaisen vähemmistön edullisen aseman säilyttäminen ja Itämeren hallinta, Venäjän näkökulmasta Saksan etenemisen estäminen Venäjän ydinalueille ja tätä varten Itämeren hallinta.
Miehittäjä tylynä
Viron tasavallan olemassaolo oli jäänyt yhden vuorokauden mittaiseksi. Nyt miehittäjä alkoi saksalaistaa Viroa. Sanomalehtiä lakkautettiin, virastojen kieleksi määrättiin saksa, virolaiset joukko-osastot hajotettiin, poliitikkoja vangittiin ja virolaiset seurat lakkautettiin. Oli alkanut noin yhdeksän kuukauden saksalaismiehitys.
Ministerin loppu Suomessa?
Suomeen kytkeytyy eräs Viron ensivaiheita kovastikin koskettanut tapahtumasarja.
Viron väliaikaishallituksen varapääministeri Jüri Vilms oli lähtenyt kevättalvella kohti Suomea hakemaan tukea itsenäisyydelle. Matka taittui jään yli hiihtäen.
Varmat havainnot Vilmsin nelimiehisestä seurueesta päättyvät muutamia kymmeniä kilometrejä Tallinnasta Suomeen päin. Ehkä ikuisesti varmistamatta jäävän tiedon mukaan saksalaiset teloittivat miehet Helsingissä nykyisen Kansallisoopperan alueella. Yhden selityksen mukaan Vilms seurueineen haudattiin sen jälkeen nykyisen Pohjois-Haagan aseman lähellä sijaitsevaan punaisten yhteishautaan. Uusien tietojen valossa tätä pidetään kuitenkin epätodennäköisenä.
Pohjois-Haagan veljeshauta, Helsingin Lassilassa 16. tammikuuta 2018. Veljeshauta on sisällissodan aikainen joukkohauta. Helsingin valtauksen yhteydessä etenevät saksalaiset teloittivat 12. huhtikuuta 1918 noin 40-50 kiinniottamaansa henkilöä, jotka olivat enimmäkseen punakaartilaisia.
Sota kutsuu
Saksalaisten sotaonni kääntyi jo vuoden 1918 syksyllä epäedulliseksi ja bolsevikit kolkuttivat uhkaavasti Viron itärajan takana.
Odotetusta tuli totta, kun Lenin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen ja puna-armeija hyökkäsi marraskuun lopulla Viroon, Latviaan ja Liettuaan.
Apua Suomesta ja muualta
Viron hallitus pyysi heti Neuvosto-Venäjän hyökkäyksen alettua Suomelta apua. Rahaa ja tarvikkeita lähetettiinkin. Mutta vakinaisen sotaväen lähettämiseen ei suostuttu. Suomessa alettiin kuitenkin värvätä Viron avuksi vapaaehtoisia joukkoja.
Naisia valmistelemassa lääke- ja sidontatarpeita Viron vapaussotaan lähteneille ja lähteville suomalaisille vapaaehtoisille. Työtä johti Agnes Wuorenheimo, seisomassa pöydän oik. puolella. Entinen keisarillinen palatsi Helsingissä, v. 1919 rakennuksesta puhutttiin linnana, sitä suunniteltiin Suomen kuninkaan linnaksi. Rakennus kunnostettiin Presidentinlinnaksi 1921. L
Sotaan suunnistikin kaksi osastoa: 1. Suomalainen vapaajoukko ja Pohjan Pojat. Vapaaehtoisia oli lähes 4000.
Suomalaista kenttäpostia Viron vapaussodasta maaliskuulta 1919, nimipäiväonnittelukortti, joka on lähetetty suomalaisista Pohjan Pojat vapaaehtoisjoukoista, lähettäjä tuntematon. Kortti kuvattuna Helsingissä 8. helmikuuta 2018.
Vapaaehtoisia oli myös mm. Tanskasta, Ruotsista ja Britanniasta. Brittien laivastolla ja sen tykkitulella oli suuri merkitys.
Kesällä 1919 virolaiset joukot ottivat yhteen saksalaisten kanssa Latvian maaperällä niinsanotussa Landeswehrin sodassa. Virolaisjoukkojen voittoon heinäkuun lopulla päättynyt yhteenotto lopetti baltiansaksalaisten haaveet alueen hallinnasta.
Viron armeija onnistui työntämään puna-armeijan pois Viron alueelta helmikuun puoliväliin mennessä 1919. Lopullisesti aseet vaikenivat Tarton rauhansopimuksen mukaan helmikuun toinen 1920. Eli lähes kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen.
(Lähteet: Seppo Zetterberg, Viron historia, www.eestiajalugu.ee )
Zetteberg työhuoneellaan.
Elokuussa 2016 Viro vietti uuden itsenäisyytensä 25-vuotisjuhlia.
1:59
