SuomiAreenan puheenjohtajatentissä useampi puoluejohtaja erottui edukseen – moni pääsi näyttämään väittelytaitojaan: "Herra suorasuu laukoi taas jämeriä mielipiteitä"

Tenttiin osallistuneet puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat väittelivät kaksituntisen keskustelun aikana varsin kiivaasti. Riitasointuja aiheuttivat esimerkiksi Fortumin tytäryhtiön Uniperin kaasukriisi Saksassa, tulevan talven energiakriisi sekä soteratkaisut.

Pöllöraati löysi useamman puoluejohtajan esiintymisessä kehumista, mutta varapuheenjohtajat eivät suoriutuneet tästä tentistä yhtä rautaisesti. Pöllöraatiin kuului tällä kertaa MTV Uutisten uutispäätoimittaja Ilkka Ahtiainen, digitaalisten sisältöjen toimituspäällikkö Mona Haapsaari ja politiikan toimittaja Vesa Kallionpää.

Li Andersson (vas.) 13 pöllöä

Ilkka Ahtiainen: 

Tentin näkyvin hallituspuolueiden edustaja. ”Minä, minun tulotasollani oleva ihminen, ei tarvitse Petteri Orpon verokevennyksiä”, Andersson vastasi, kun Orpo syytti vasemmistoliittoa ainaisesta halusta verojen korotuksiin. Jos jollekin oli epäselvää, että vasemmistoliitto ja Li Andersson ovat pienituloisten puolella, nyt se ihan varmasti tuli selväksi. Sen verran monta kertaa hän jaksoi asiasta eri yhteyksissä mainita.

Kun puhuttiin Ukrainan sodasta ja energiakriisistä, Andersson kontrasi Purraa ovelasti muistuttamalla, että perussuomalaiset on Suomen fossiilienergiamyönteisin puolue.

Mona Haapsaari: 

Porin leppeään kesäiltaan saatiin raikas tuulahdus, kun Andersson haastoi vahvasti muun muassa perussuomalaisten Purran näkemyksiä Fortumin Uniper-seikkailuista.

Anderssonin vahvuus on reagoida muiden vastauksiin tavalla, joka kiinnittää myös juontajien huomion. Näin vasemmiston ajatukset saavat lisää tilaa, jonka Andersson kyllä hyödyntää taitavasti. Vaikka hän vastaa lavalla oleville, esimerkiksi kun puhutaan ruuan hinnasta, hän kohdistaa puheensa yleisölle. Hänen mukaansa hintakeskustelun ydinasia täytyy olla ne ihmiset, joilla ei ole mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden kustannushaasteista. Vasemmistoliiton näkemys siitä, että ruoka on ihmisen tärkeimpiä hyödykkeitä ja että puolue on huolissaan hinnannoususta, kävi selväksi.

Kahden tunnin tentti on koettelemus kaikille osallistujille. Jos et pääse ääneen tai esille, on kaksi tuntia pitkä aika odotella hiljaa sivussa. Jos taas pystyt argumentoimaan jokaiseen kahden tunnin aihepiiriin uskottavasti, laajasti ja oman tilan hyödyntäen ja lopussakin muita haastaen, kuten Andersson haastoi sotekeskustelussa kokoomuksen Orpoa, ansaitsee tältä raatilaiselta viisi pöllöä.

Vesa Kallionpää:

Kokenut – vaikkakin vielä nuori – vappupuhuja muisti, että hyökkäys on paras puolustus ja että väitteet pitää osata valikoida aina omalta kannalta parhain päin. Mutta edes hyvä esiintymiskyky ei nyt täysin auttanut, kun puolue istuu hallitusvastuussa. Pelkkä pienituloisten hädän hokeminen ei vakuuta, kun sähkön, polttoaineiden ja kaiken muunkin hinta nousevat ja Suomen suurin yhtiö ja valtion suuri rahoittaja Fortum on kriisissä. Pienituloisten pahin uhka on, jos keskiluokkaisten veronmaksajien ja suomalaisyhtiöiden selkäranka pettää. Rahan hankinta ”jostain” ei tosin koskaan ole Andersonille ongelma. Mutta ammattinaisen esiintyminen ainakin osalle omistaan.

Silja Borgarsdottir Sandelin (r.) 3 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

RKP:n olisi pitänyt lähettää tenttiin ministeri. Nyt tuli varapuheenjohtaja, joka hoiti pakolliset osuudet pakolla. Oli omimmillaan tentin sote-osiossa. Totesi siinä, että jos halutaan laadukkaat palvelut, se myös maksaa. ”Itse olisin enemmän huolissani siitä, löytyykö meiltä käsiä tekemään työt.” Borgarsdottir Sandelin on entinen mestaruussarjatason käsipalloilija. Lajiin kuuluvaa röyhkeyttä olisi tarvittu myös SuomiAreenan lavalla.

Mona Haapsaari:

Epävarmasti esiintynyt Borgarsdottir Sandelin vei ruuan hintaan liittyvän keskustelun laajempaan työllisyyspolitiikkaan, mikä kansan edessä tehtävässä tentissä ei ollut välttämättä hyvä veto. Kalliimmat elintarvikkeet näkyvät jo Porin torin viereisen ruokakaupan hyllyllä, ja pelko tulevaisuuden hinnoista kalvaa monen mieltä. On toki hyvä tuoda tentissä esille myös puolueen laajempaa työllisyyspolitiikkaa, mutta vastauksesta jäi ”sitten joskus” -tunne. Jokapäiväinen leipämme ei kallistu sitten joskus, vaan juuri nyt.

Huoltovarmuus toimii Suomessa ja oman elämän varautumisella ja keskustelulla on merkitystä. Kauniita sanoja, tentin loppupuolella vielä kiinniotto hoitajien määrään, mutta vaisuksi jäi. Tänään ei ollut varapuheenjohtajien päivä, Borgarsdottir Sandelinille yksi pöllö.

Vesa Kallionpää:

RKP:n varapuheenjohtaja Silja Borgarsdottir Sandelin jäi tentin seinäruusuksi. Suomenruotsalainen kohtelias ja asiallinen nainen ei ottanut puheaikaa väkisin, mutta kertoi RKP:n kantoja, kun kysyttiin. Tentin ensikertalainen ja jäi vaativassa seurassa sivurooliin. Harjoittelukeikka. Ja puheenjohtajatentin juontajien toivevieras: noin ison porukan jututus on muutenkin haastavaa, niin yksi ei-tyrkky on taivaan lahja. Vaikkei esiintymispöllöjä tulisikaan. Tack så mycket!

Sari Essayah (kd.) 13 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Miten näissä tenteissä aina tuntuu siltä, että Essayah on erinomaisesti kartalla ja ilmaisee itsensä selkeimmin? Sanoi, että Saksaa vastaan on pantava kova kovaa vastaan, jotteivät suomalaiset veronmaksajat joudu saksalaisten kaasulaskun maksajiksi Fortum-Uniper-keississä. Tällaisesta puheesta minä pidän. Essayah haluaa lapsilisään korotuksen, siinäkö KD:n vaaliteema ensi keväänä? Essayah teki tentin lopussa tärkeän aloitteen: hoitajien rokotusvelvoite pitäisi purkaa.

Mona Haapsaari:

Essayahin rooli olla pieni- ja keskituloisten asialla oli napakka kautta linjan. Monilapsisten perheiden ahdinko ja pienituloisten rahankäyttöön liittyvät haasteet olivat johdonmukaisesti huolestuneena esiintyneen Essayahin puheissa usein esillä, ja kohdennetut veronalennukset toivat keskusteluun konkretiaa ja ratkaisuja. Hieman joissain vastauksissa oli väistelyn makua. Vastausta siihen, missä määrin keski- ja suurituloisten täytyy ottaa energiahintojen nousun iskua vastaan, ei oikein saatu.

Essayah esiintyi lämpimästi, tosin alkupuolella hieman luennoiden ja monessa aiheessa sivurooliin jääden, MUTTA. Loppupuolen teemoissa eli keskustelussa hyvinvointialueiden tilanteesta ja tulevaisuudesta sekä koronasta, Essayah löysi uuden vaihteen. Hän haastoi, ääneen tuli voimakkuutta, viesti oli selkeä ja puheenjohtajana hallitsi tilaa, sai puheaikaa. Loppukiri toi Essayahille kolme pöllöä.

Vesa Kallionpää:

Tietopohja ja ulosanti riittäisi pitkälle, jos puolue olisi isompi kuin kristillisdemokraatit. Hyvä esiintyminen peitti jopa aika ajoin esiin putkahtaneen populismin. Kokeneena poliitikkona Essayah osaa ottaa analyyttisesti kantaa melkein asiaan kuin asiaan. Nimesi nytkin Fortumin kriisin myrkkypilleriksi, johon hallituksen pitäisi ottaa tiukempi ote. Osasi pienpuolueen edustajaksi ottaa hyvin puheaikaa ja härnätä hallituspuolueiden edustajia.

Harry Harkimo, Liike Nyt 9 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Tarjosi työtulovähennystä ja ruuan alv-alennusta inflaatiohelpotukseksi kansalaisille. Harkimo on vahvoilla, kun puhutaan talousasioista, ja nousi siksi tässä tentissä parhaimmistoon alkupuolella. Tosin Harkimon tenttikunto riitti vain ensimmäiseen puolikkaaseen, mikä pudotti minun silmissäni pöllömäärää yhdellä. Harkimo värähdytti tentin lopussa kertoessaan, että hänen hyvä ystävänsä sai koronan, eikä tämä tule taudista selviämään.

Mona Haapsaari:

Taattua Harkimoa alusta alkaen. Fortum ja Uniperin tapahtumista puhuttaessa osasi tiivistää näkemyksensä omalla suorapuheisella tavallaan. Ratkaisuja vastauksesta ei ilmennyt, mutta mielipide kävi kyllä selväksi. Näpäytykset entiselle valtiovarainministeri Orpolle hymähdyttävät, samoin Harkimon itse hankkimat dramaattiset tiedot hinnannousun määrästä – vaikka toki visio tulevaisuuden hintatasosta ei ole naurun asia. Harkimon laskelmat siitä, miten monta ruokakassia erilaisilla toimenpide-ehdotuksilla olisi mahdollista hankkia on toki konkretiaa, mutta nopeatempoisessa tentissä niiden sisäistäminen ja tarkistuslaskelmien tekeminen on vaikeaa.

Harkimon one linerit varmasti jäävät yleisön mieleen. ”Kuules Sirpa, montakos ruokakassia me saimmekaan Harkimon mukaan, jos työtulovähennykseen kajotaan?”, saattaa kuulua monessa porilaisessa kodissa tänä iltana. Harkimolle napsahtaa kolme pöllöä hämmästyttävästä tasalaatuisuudesta. Hän vastasi kaikkiin aihepiireihin omalaatuisella, konkreettisella, kärjistävällä ja muita haastavalla tavalla, ripauksella omaa kokemusta.

Vesa Kallionpää:

Herra suorasuu laukoi taas jämeriä mielipiteitä ja maalasi piruja seinälle – osin ehkä oikeutetusti – niin inflaation, soten, ruuan ja energian hinnan kuin valtionyhtiö Fortuminkin osalta. Tentin väriläiskä, mutta yhden miehen eduskuntapuolue voikin puhua aika paljon vapaammin kuin vanhojen isojen puolueiden päättäjät. Vastuu vasta tappaa vapaan – tai vähemmän harkitun – puheen, sanoo vanha viidakon sananlasku.

Petri Honkonen, (kesk.) 7 pöllöä

Ilkka Ahtiainen: 

Ei ollut Honkosesta vastusta, kun Purra, Orpo, Essayah ja Harkimo hiillostivat hallitusta hidastelusta Fortumin/Uniperin ongelmien ratkaisussa. Vinkkasi työmatkavähennyksen korotuksesta suomalaisille: ”Tehkää muutosverokortti.” Pelasti muuten vaisun iltansa suolaamalla Orpoa hyvinvointialueiden aloitusvaikeuksista: ”Aloitusvaikeuksia on kokoomusjohtoisilla alueilla.”

Mona Haapsaari:

Kun tullaan isolla asialla yleisön eteen, täytyisi päästä heti esille. Ensimmäisen teeman jälkeen olin varma, että Porin yleisölle oli hieman epäselvää vielä, kuka tämä Honkonen oli ja mikä hänen näkemyksensä Fortumin ja Uniperin tapahtumista on.

Ruuan hinnasta puhuttaessa odotukset Honkosen vahvalle argumentaatiolle oli suuret. Nyt puhutaan kansalle, nyt puhutaan tuottajapuolueen suulla. Noh, ”kaikki toimenpiteet on punnittava ja avoimesti tarkasteltava”. Katsojalle, sille puheenaiheena olleelle pienituloiselle eläkeläiselle tai lapsiperheelle tai ahdingossa olevalle viljelijälle tarkoitettu viesti jäi hämäräksi. Konkretia, tuo puheenjohtajatentin peruskaura, uupui nyt Honkosen vastauksista.

Loppua kohden Honkonen kuitenkin petrasi. Kahta pöllöä enempään ei varapuheenjohtaja tänään kuitenkaan yltänyt.

Vesa Kallionpää:

Keskustan puheenjohtajaa Annika Saarikkoa tuurannut varapuheenjohtaja Petri Honkonen yritti puolustaa hallitusta rauhallisen asiallisesti ja sehän ei helposti onnistu. Haastoi kuitenkin perivihollinen vihreitä muun muassa puolustamalla polttoaineiden jakeluvelvoitteen (entinen sekoitevelvoite) alentamista, mikä laskee liikennepolttoaineiden hintoja. Keskusta tosin on aiemmin juuri sitä kalliiden biopolttoaineiden sekoittelua äänekkäimmin vaatinut, mikä Honkonen jätti viisaasti mainitsematta. Honkonen yritti myös piikitellä kokoomusta perinteisillä ”kun te olitte hallituksessa” muisteluilla. Paransi juoksuaan loppua kohden, mutta keskustan ahdinko näkyi vähän väkinäisenä päkistämisenä opposition suuntaan.

Niina Malm, (sd.) 4 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Oli hiljaa, kun Purra, Orpo, Essayah ja Harkimo hiillostivat hallitusta hidastelusta Fortumin/Uniperin ongelmien ratkaisussa. Liputti vahvasti ydinvoiman puolesta; toivoi pienvoimaloita. Onko SDP Suomen ydinvoimamyönteisin puolue? Edusti pääministeripuoluetta, mutta jäi ja ilmeisesti tyytyi statistin rooliin.

Mona Haapsaari: 

Jos puheenvuorosta jää mieleen, että ”kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä”, ei vastaus sisällä kovin suurta antia katsojalle ja kansalaiselle. Mitkä ne vaihtoehdot siis ovat? Hinnannousuun liittyvissä vastauksissa Malmin puheessa vilisivät toki tärkeät termit, kuten oikeudenmukaisuus, työllä elämänlaadun parantaminen, pienituloiset eläkeläiset ja niin edelleen, mutta napakampi ulosanti olisi helpottanut viestin perillemenemistä.

Varapuheenjohtajalla ei ollut tässä keskustelussa helppo paikka, selkeämpää roolia olisi kaivannut alusta asti. Oman tilan ottamista, oman puolueen politiikan puolustamista, puheenjohtajan ja puolueen viestin tuomista esille, konkretiaa ja muiden, erityisesti opposition haastamista – edes jotain. Nyt Malm ei hyödyntänyt rooliaan ja tenttiä käytännössä millään tavalla. Yhtä pöllöä enempää ei heru.

Vesa Kallionpää:

SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm ehkä pelasti jälleen puheenjohtajaa Sanna Marinin vastaamasta pääministerin kannalta kiusallisiin kysymyksiin, mutta jäi itse aika pahaan rakoon pääministeripuolueen paineissa ja kokemattomuuden konkelossa. Pelkkä Ukrainan sota ei riitä hallituksen kaikkien tekemisten selitykseksi, eikä ”kaikkien asioiden huomioon ottaminen” tai että ”kaikki vaihtoehdot” ovat Fortumin kriisin selvittelyssä pöydällä vakuuta. Malm tuurasi Marinia samassa keskustelussa myös viime vuonna. Esiintyminen meni nyt ehkä paremmin, mutta asiat olivat tällä kertaa poliittisesti entistä vaikeampia. Pääministerin olisi pitänyt olla niihin vastaamassa muutenkin kuin avustajien lausunnolla Suomen tietotoimistolle viime tingassa. Olisivat kertoneen Malmille Marinin soittelusta Saksaan ennen tenttiä, niin ei olisi turhaan nolattu varapuheenjohtajaa.

Maria Ohisalo (vihr.) 8 pöllöä

Ilkka Ahtiainen: 

Kelpo paluu tositoimiin äitiysloman jälkeen. Kun Honkonen ja Malm eivät saaneet rytmistä kiinni, Ohisalo nousi yhdessä Anderssonin kanssa hallituksen johtokaksikoksi. Harmi keskustalle ja demareille, luulisin. Uskalsi puolustaa hallituksen soteuudistusta, mikä osoitti siviilirohkeutta.

Mona Haapsaari:

Äitiyslomalta palanneella Ohisalolla oli vahva startti, Fortum-aiheella tuli syöttö lapaan ja Ohisalo pääsi puhumaan vihreän energian mahdollisuuksista.

Ohisalo on ammatiltaan köyhyystutkija ja on joutunut kokemaan lapsena vähäosaisuuden omassakin elämässään. Hänen suullaan kerrotut asiat kohdennetuista toimista köyhyyden, erityisesti lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi vakuuttavat. Ruuan hintaan vaikuttavissa toimissa eriarvoisuus tuli Ohisalon vastauksissa selväksi.

Vihreiden ehdotus energiarahasta oli konkreettinen toimenpide-ehdotus, joka vastasi juuri siihen kysymykseen, mistä tentin vetäjät kysyivät. Voi kuvitella, että monen Porin torilla lämpimässä ilta-auringossa istuvan mielessä raksutti jo se, mihin tämä 44 euroa omassa elämässään menisi. Ohisalon vastauksissa näkyy lisäksi kontakti kansaan – hän otti useammassa kohdassa esiin kansalaisilta saamansa palautteen. Miellyttävä, vahva, hieman ennalta arvattava, sopivasti haastava, kolmen pöllön arvoinen perussuoritus.

Vesa Kallionpää:

Ohisalo keskittyi lähes joka vastauksessaan paasaamaan, että välitön fossiilisista polttoaineista luopuminen parantaisi maailman ihan heti. Se ei kuitenkaan Ohisalon puheista selvinnyt, miten tämä vihreä siirtymä voitaisiin hoitaa ilman ylivoimaisia kustannuksia. Jos se ei Venäjän sotatoimien ja pakotteiden takia onnistu Saksassa, niin mitenkähän se onnistuu paljon kylmemmässä ja harvaan asutussa Suomessa? Ohisalo joutui tässä asiassa puolustuskannalle vähän kaikkien muiden paitsi Anderssonin ja Harkimon kanssa. Jopa ylivarovainen Orpo jätti Suomen kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden arvioinnin auki siihen asti, että tulevasta energiakriisistä selvitään. Yhden asian puoluejohtaja tässä(kin) tentissä.

Riikka Purra (ps.) 12 pöllöä

Ilkka Ahtiainen: 

Oli parhaimmillaan, kun sai selittää, miksi Suomen hiilineutraaliustavoite vuonna 2035 – siis 15 vuotta ennen muuta EU:ta – on mieletön. Sai aplodit yleisöltä. Vaati hallitusta perumaan ”hirvittävät virheensä” turpeen energiakäytön suhteen. Totesi sote-osiossa faktan: Jos sote-palvelut halutaan turvata, julkisia menoja on pakko priorisoida. Oli totuttua eläväisempi, ja turha paasaus jäi vähemmälle.

Mona Haapsaari:

Purran argumentointi toimii runsaslukuiseen yleisöön Porin torilla, aplodeja sateli ensimmäisestä puheenvuorosta alkaen. Tämän ei kuitenkaan pidä hämätä pöllöraatilaista, vaan tärkeintä on keskittyä sisältöön.

Purra huuteli väleihin omia kommenttejaan, mikä sähköisti isoa ja pitkää, yhdeksän hengen kaksituntista tenttiä sopivasti. Purran huuteluista oli tosin välillä vaikea tulkita, mikä oli provokaatiota ja mikä punnittu hetki kertoa oma näkemys. Purra esiintyi skarppina ja selkeäsanaisena, ja nosti keskusteluun monessa kohtaa ”sen toisen puolen”, kuten esimerkiksi hintojen nousun alkamisen jo ennen Ukrainan sotaa ja sen, että hinnannousu kohdistuu pienituloisten lisäksi myös isoon massaan eli normaaleihin, työssäkäyviin ihmisiin.

Purralta puuttuivat korusanat ja täytelauseet, mikä vie perussuomalaisen viestin selkeänä yli Porin torin kotikatsomoihin saakka. Purra sanoitti monessa kohtaa sen, minkä ympärillä muut kiertelivät – talven tullen kansalaiset kyllä joustavat ja jättävät saunavuoron väliin, energiapolitiikassa sen sijaan pitäisi olla kyse hallituksen päätöksistä, jotka kantavat yli talven ja hallituskauden. Purra oli aktiivinen ja piti muut osallistujat aktiivisena, siitä neljä pöllöä.

Vesa Kallionpää:

Riikka Purran nousu Jussi Halla-ahon seuraajaksi on jämäyttänyt perussuomalaisten kannatusluvut selvästi kokoomuksen ja SDP:n taakse, ja se näkyi tentissä ehkä pienenä kireytenä. Näin siitä huolimatta, että monet aiheet satoivat suoraan perussuomalaisten laariin: ilmastotoimet ja energian hinta, hallituksen toimet Fortumin pelastamiseksi Saksassa, rajavartiolaki jne. Vähän samaa ongelmaa kuin kokoomuksen Orpolla. Kysymys voi olla tosin myös persoonasta. Kokonaisuutena Purra kuitenkin korvensi hallitusta aika hyvin ja nosti esiin oleellisia seikkoja mm. Fortumin kriisistä ja ilmastopolitiikasta sekä piti yllä perussuomalaista populismia polttoaineiden hinnasta jne. Myönteinen poikkeus: ei puhunut maahanmuuttopolitiikasta laajemmin mitään ja nosti esiin rajamiesten oikeuden harkita hädänalaisten lasten maahan päästämistä, jos tilanne vaatii. Tosin haastoi vihervasemmiston turvapaikkapolitiikan heti perään.

Petteri Orpo (kok.) 12 pöllöä

Ilkka Ahtiainen:

Kokoomus aloitti eduskuntavaalikampanjansa, kun Orpo lanseerasi ”työmiljardin” – veronkevennyksiä kaikkiin tuloluokkiin, tarvittaessa velkarahalla. Kokoomus ja PS vaikuttaisivat veronäkemyksiltään olevan kuin paita ja peppu: jos ja kun veroja kevennetään, keskituloiset huomioitava. Orpo pääsi totuttua hitaammin käyntiin, ja alkuun tuli kiusallinen kömmähdys Saksan liittokanslerin nimessä.

Mona Haapsaari:

Kun ollaan liveyleisön edessä, korostuu konkreettisuus. Fortumin tilanteen lyhyt ynnäys ja mittasuhteellistaminen vakuutti tentin alkuun. Orpo puhui asiaa, mutta sellaisella tavalla, että takariviinkin kesäterassilta eksynyt festivaalikävijä pääsee kärryille Uniperista ja Fortumista ja siitä, miksi tämä on nyt tärkeä aihe.

Orpo toi heti alkuun pöytään vahvan talousosaamisensa. Kun kaikki maksaa enemmän kuin ennen, Orpo ja kokoomus ovat valmiita tulemaan apuun velkarahan voimin. Nyt se velka sitten kelpaa, kun vaalit lähestyvät, ilkkuu pieni ääni pöllöraatilaisen mielessä. Toki asiaa pehmiteltiin talouspolitiikan muutoksilla, kestävällä kasvulla ja työllisyyden parantamisella, mutta kyllä tätäkin tenttiä jo hieman katseli ensi kevään eduskuntavaalilasien läpi.

Orpo otti rohkeimmin kantaa Venäjän uhkaan. Hän kutsui turvallisuuskeskustelussa sekä Venäjää että Putinia täysin arvaamattomiksi. Hänellä oli myös talousvaikutuksiin kytkeytyvä viesti kansalaisille, kun Putinia vastustavien toimien hintalappu selviää. ”Meidän on kestettävä se, että sille on hintansa”. Vahva alku, vahva keskikohta, vahva lopetus – viiden pöllön arvoisesti.

Vesa Kallionpää:

Gallupjohtajan aloitus oli kankea, mutta vauhti vähän parani muiden sparraamana. Orpon esiintymisessä näkyi pääministerisuosikin paine. Hallituksen haukkuminen Fortum-kriisin selvittelyssä alkoi Orpolta vähän tunnustelemalla ehkä juuri siitä syystä. Näki kuinka Orpon pääkoju teki töitä ylipaineella, kun hän yritti jokaisen vastauksen kohdalla ankarasti miettiä kuinka paljon hallituspuolueita voi haukkua ilman, että hallitus- ja yhteistyökumppaneita riittää myös jatkossa. NATO- ja SOTE-asioissa homma tuli jo selkärangasta. Vastasi napakasti puoliväkisin myös vasemmistoliiton Anderssonille, joka oli aiemmin tyrmännyt kokoomuksen tuloveron kevennysvaatimukset ja sitä kautta työssä käyvän ja hyvinvointivaltiota rahoittavan keskiluokan kannustamisen.

*Oikaisu kello 7.53: Korjattu Niina Malmin osuudesta kohta, jossa väitettiin virheellisesti, että pääministerin avustajat olisivat soittaneet tentin juontajille kesken tentin. Kohta muutettu muotoon: Pääministerin olisi pitänyt olla niihin vastaamassa muutenkin kuin avustajien lausunnolla Suomen tietotoimistolle viime tingassa.