Vanhuspalveluihin täytyy saada sitova hoitajamitoitus, vaatii Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä.
Kun hoitajamitoituksesta väännettiin kättä vuosikymmenen alkupuolella, myös Jylhä oli sillä kannalla, että sitova hoitajamitoitus olisi liian kankea ratkaisu. Sittemmin hänen mielensä on muuttunut.
– Näyttää siltä, että hoitajien määrää ei mitoiteta tarvetta vastaavasti, ellei ole pakkoa. Hoitajamitoitus on tarpeen ja sen pitää olla myös jollakin tavalla sanktioitu. Mitoitus tai suositus ilman, että sen rikkomisesta seuraa jotakin, on yhtä tyhjän kanssa, Jylhä sanoo.
Sosiaali- ja terveysministeriön tämän hetkinen mitoitussuositus on 0,5 hoitajaa hoidettavaa kohden. Jylhä ei suoraan ota kantaa ministeriön suosituksen riittävyyteen, vaan muistuttaa, että mitoitusta määriteltäessä on huomioitava, mitä kaikkea hoitajien tehtäviin kuuluu.
– Monissa paikoissa hoitajat joutuvat tekemään paljon työtä, joka muualla kuuluu siivoojille tai avustajille. He siivoavat, pesevät pyykkiä ja tekevät ruokaa. Jos hoitajat tekevät kaikkea tätä, niin 0,5 ei tietenkään riitä, Jylhä sanoo.
Jylhän mukaan mitoitusta määriteltäessä on myös huomioitava hoidettavien kunto. Ympärivuorokautisen hoidon antamista on Jylhän mukaan vähennetty niin, että vain erittäin huonossa kunnossa olevat ihmiset pääsevät hoitoon.
– Tällä hetkellä ympärivuorokautisessa hoidossa oleva väki on niin huonokuntoista, että on siinä ja siinä että riittääkö tuo 0,5.
Jylhän mielestä puhe hoitajamitoituksesta ei saisi peittää alleen sitä, että viime kädessä vanhuspalvelujen laadussa on kyse rahasta.
– Kaikki puhe mitoituksista, hoivatakuista, etiikasta ja työnjohdosta on pelkkää kermavaahtoa ennen kuin sitoudutaan siihen, että vanhuspalvelujen rahoitusta lisätään, hän painottaa.
Jylhän mukaan myös vanhuspalvelujen valvonta kaipaa tehostamista. Erityisesti kohentamista kaipaa hänen mielestään valvonnan logiikka ja se, että valvontakäynneistä ilmoitetaan valvottaville etukäteen.
– Se on tiedossa, että hyvät lavastukset osataan tehdä kun valvoja tulee käymään.
Sote huolestuttaa
Jylhä haluaa muistuttaa myös siitä, että ympärivuorokautisen vanhustenhoidon ongelmista keskusteltaessa ei saa unohtaa kotihoidossa olevia vanhuksia, joita on huomattavasti enemmän.
– Jos nyt poliittisen paineen alla tehdään päätöksiä ympärivuorokautisen hoidon parantamisesta, se ei saa tapahtua kotihoidon kustannuksella, professori painottaa.
Hallituksen sote-uudistusta Jylhä seuraa huolestuneena. Hän myöntää, että maakuntauudistus voi parantaa palvelujen kilpailutuksen laatua, mutta muutoin hänellä on sotesta vähän hyvää sanottavaa.
Jylhää huolettaa muun muassa se, että kotona asuvien vanhusten palvelukokonaisuus pitää sote-uudistuksen myötä kerätä erilaisilta pääasiassa kaupallisilta palvelun tuottajilta ilman, että kukaan hallinnoi yksittäisen asiakkaan palvelukokonaisuutta.
Huolestuttavaa on myös se, että sosiaalipalvelut – ja erityisesti vanhuspalvelut – joutuvat vastaamaan terveyspalveluja suuremmasta osasta sote-uudistuksen suurista säästötarpeista.
Jylhä ei periaatteellisella tasolla vastusta sosiaalipalvelujen ostamista yksityisiltä yrityksiltä, mutta palvelujen rahoituksen, valvonnan ja mahdollisten sanktioiden pitää olla kunnossa.
Puhe valinnanvapaudesta vanhustenhoidon yhteydessä särähtää kuitenkin hänen korvaansa.
– Suurin osa ihmisistä, jotka tarvitsevat vanhuspalveluita, eivät kykene tekemään valintoja tällaisissa asioissa. Sellainen ajatus ei ole tästä maailmasta. Jos he kykenisivät kilpailuttamaan palveluja, he eivät olisi oikeutettuja hoitoon, Jylhä summaa.