Suosikkikirjailijan harvinainen haastattelu: Mauri Kunnas, 68, paljastaa, ettei tee kirjojaan lapsille eikä ole lukenut niitä omilleenkaan – "Myydyin kirjani on huonoin kirjani"

– En mä nyt oikeastaan... otan oletuksena, että ihmiset ovat kohteliaita. Kun menevät ulos niin sanovat, että paska jätkä, Kunnas kuittaili Huomenta Suomen haastattelussa.

Tämä kommentti ei tee miehestä hänen itsensä mukaan kyynistä.

– Olen realisti. On kivaa, että kehuvat, kehukaa vaan. Tiedän kyllä, että kun kirjojani on myyty niin paljon, ei ihmiset väkisin niitä osta. Kyllä niitä kirjoja silloin halutaan.

"Myydyin kirjani on huonoin kirjani"

Kunnas myöntää ajatelleensa piirtämistä kaupallisuuden kautta jo opiskeluvuosinaan Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänen myydyintä kirjaansa Joulupukkia (1981) on myyty reilusti yli 1,5 miljoonaa. Onko kirja siis rakkaimpasi?

– Voiko näin ennen joulua sanoa, mutta ei. Se on huonoin kirjani, Kunnas sivaltaa itseään ja osin kuluttajiakin.

Mutta mies rauhoittelee heti perään kustantajiaan.

– Älkää hermostuko. Se on niin varhainen kirja, kömpelö, toivon mukaan olen kehittynyt kirjoittajana.

Työntekoa vältellen megamenestykseen

Vaikka Kunnaksen mukaan nuoret eivät ota vanhan konnan neuvoja vastaan, hän suostuu arvioimaan, miten olisi auttanut uraansa aloitellutta itseään 1970-luvun lopulla, ennen Suomalaisen Tonttukirjan (1979) julkaisua.

– Osaisin kertoa kyllä kaikkia jippoja, katsos tota vähän paremmin ja tota, kokeiles tota. Osaisin manageerata itseäni vähän paremmin. En tiedä, uskoisinko itseäni, tai juuri itseäni voisin uskoa.

Nuorena Kunnas tykkäsi piirrellä Beatlesia ja Rolling Stonesia kuunnellen. Muita haaveita ei ollut.

– Kuten Paul McCartney joskus sanoi: Beatles-homman pointti on, ettei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä. Minäkin olen koettanut välttää työntekoa ja piirtänyt, Kunnas jatkaa sivalteluaan.

Ei tee kirjojaan lapsille

Kultasuoneen Kunnas iski piirrostyylillään ja kirjoitustavallaan, jotka eivät olleet lastenkirjoissa aiemmin käytössä. Vaikka eihän Kunnas lastenkirjoja ollut tekemässä.

– Kun tein Suomen historian, ajattelin vanhempia, en lapsia. Teen aikuisille sen, että nekin ymmärtäisi mistä on kyse.

Hän on selvästi ylpeä, että kirjoilla on voitu sivistää niin lapsia kuin aikuisiakin.

– Ehkä minusta syvältä heräsi silloin opettaja kaiken Beatles-krääsän alta.

"Mä olen vain niin hemmetin mukava ihminen"

Mutta osaako mies ollenkaan arvioida, millä taikatempulla kirjoja on myyty 10 miljoonaa?

– Niissä on jotain sympaattista niissä tyypeissä. Minulla on siihen jokin kyky, jota on mahdotonta kai matkia.

– On määrättyjä piirtäjiä, jotka tekee sympaattisia kuvia. Kuten Tenavia tehnyt (Charles M.) Schultz. Joku juttu siinä on. Huumoriakin täytyy olla.

– Mä olen vain niin hemmetin mukava ihminen.

Kunnaksen kirjoja lukeneet ovat ihmetelleet, miksi Koiramäki-sarjan hahmoilla on vaikka mitä eläimiä lemmikkeinä, mutta ei koiria. Niin, miksei koirilla voisi olla koiria myös lemmikkeinä. Mutta mikä muka määrittää, että koiramäkeläiset ovat koiria? Seuraa jälleen uusi paljastus.

– Koiramäen tyypithän eivät ole koiria vaan valepukuisia ihmisiä. Olen ihmetellut, kun näitä on käsitelty teatteriesityksissäkin koirina. Haukahtavat. Ne ovat ihmisiä, vain tuon näköisiä.

Videolla Kunnas ottaa kantaa myös nuorten lukuharrastuksen näivettymiseen sekä siihen, millainen koeyleisö hänen lapsensa olivat kirjoille.

– Surprise surprise, ei minkäänlainen. Alkoi nolottaa niin paljon niitä lukiessa, Kunnas sivaltaa vielä kerran.