Äiti oli yövuorossa, kun 14-vuotias Susanna *) meni nukkumaan isänsä viereen vanhempien parivuoteeseen. Järkyttävästä yöherätyksestä alkoi kolme vuotta kestänyt painajainen, jonka aikana isä raiskasi tyttärensä lukuisia kertoja.
Parikymmentä vuotta tapahtumien jälkeen Susanna haluaa vihdoin kertoa lapsuuden kipeistä kokemuksistaan.
Susanna asui lapsuutensa pienessä maalaiskylässä. Hänen perheeseensä kuului vanhempien lisäksi kaksi sisarusta. Susanna oli ujompi kuin sisaruksensa, jotka olivat paljon poissa kotoa. Äiti ei ollut myöskään aina läsnä vaihtelevan työrytmin takia.
Susanna olikin paljon isänsä kanssa kaksin.
– Meillä oli ollut hirmu hyvä suhde. Pelattiin, tehtiin kaikkea yhdessä. Olin aina ollut isän tyttö.
Sen vuoksi Susannalle tulikin suurena järkytyksenä, kun isä herätti hänet koskettelemalla.
– Aamulla kysyin isältä, että muistatko mitä tapahtui. Oli hämmentävää, kun hän kielsi kaiken ja keskustelu jäi siihen.
"En uskaltanut kertoa kellekään"
Ujo Susanna ei uskaltanut puhua tapahtuneista kenellekään. Ei senkään jälkeen, kun isän koskettelu eteni raiskaukseksi.
– Yritin taistella isääni vastaan ja huusin, että miksi teet tätä minulle. Mikä minussa on vikana, kun minua näin rangaistaan.
Susanna oli sisaruskatraasta ainoa, joka joutui isän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.
– Olen aina miettinyt sitä, että mistä se johtui. Ehkä mä olen niin helppo, kun olin isän kanssa läheinen ja hiljaisempi kuin muut.
Isä vahingoitti tytärtään seksuaalisesti usein silloin, kun he olivat kahdestaan kotona. Isä saattoi myös hiipiä yöllä Susannan viereen, vaikka sisko oli nukkumassa viereisessä sängyssä.
– Kaikkein uskomattominta oli, että peittelin tapahtunutta, ettei jäädä kiinni. Isä uhkasi tappaa minut, jos kerron jollekin. Välillä tuntuu pahalta, että miksi olin ollut niin tyhmä, etten saanut kerrottua kellekään.
Itsetuhoisuus katkaisi kierteen
17-vuotiaana, kolme vuotta kestäneen seksuaalisen hyväksikäytön jälkeen Susanna päätti, ettei isä enää vahingoittaisi häntä. Vuosia patoutunut pelko ja pahaolo purkautuivat dramaattisesti, kun nuori nainen yritti riistää hengen itseltään.
Äiti tuli töistä kotiin ja löysi tyttärensä epätoivoisesta tilanteesta.
Silloin perheelle selvisi, mitä kulissien takana oli vuosien aikana tapahtunut. Yllätys oli valtava niin äidille kuin sisaruksillekin.
– Äiti yritti olla tukenani, mutta ei halunnut katsoa koko totuutta silmiin. Hän ajattelee edelleenkin, että tämä tapahtui ainoastaan yhden kerran, Susanna kertoo pettyneenä.
Itsemurhan yritys vei Susannan pitkäksi aikaa sairaalaan. Seuraavat kaksi vuotta olivat vaikeita. Susanna oli masentunut ja itsetuhoinen, hän myös viilteli itseään. Lisäksi hän sairastui anoreksiaan.
– Silloin vajoaa tuonne maan alle ja ajattelee, ettei millään ole mitään merkitystä. Se oli sellaista itsensä hakemista. Ei halunnut rauhoittua, eikä halunnut apua. Oikeastaan se oli hätähuuto, että auttakaa minut pois tästä tilanteesta.
Rakkaus nosti jaloilleen
Eräänä yönä apu saapuikin, kun Susanna tutustui Timoon *). Timo huomasi Susannan ahdingon ja halusi auttaa.
Yömyöhään venyneet keskustelut syvenivät pian rakkaudeksi ja pariskunta kihlautuikin jo parin viikon tuntemisen jälkeen. Naimisiin mentiin parin vuoden kuluttua ja yhdessä on oltu siitä asti – nyt jo yli 20 vuotta.
Susanna kertookin Timon olleen se syy, että hän on selvinnyt painajaismaisista lapsuuden koettelemuksista.
– En ole koskaan kiintynyt kenenkään niin kuin Timoon. Oma mies tuki niin vahvasti, että seison nyt omilla jaloillani, Susanna sanoo.
Timo kertoo suhteen alkuaikojen olleen vaikeita, mutta rakkaus toiseen sai parin pysymään yhdessä.
– Kummankin pitää avittaa toinen toistaan, niin se on puolin ja toisin. Periksi ei saa antaa, Timo sanoo.
Arvet muistuttavat painajaisista
Susanna kantaa yhä nelikymppisenä hyväksikäytön aikaisia arpia mukanaan. Hän on katkaissut välit isäänsä ja käsivarsissa on viiltelyjäljet muistuttamassa lapsuudenkodin painajaisista.
– Peitän käsivarteni, koska en halua vastata ihmisten kyselyihin siitä, mistä arvet ovat tulleet. Olisi ihana pitää kesäkuumalla t-paitaa, Susanna kertoo.
Vuosien jälkeen Susanna ihmettelee sitä, kuinka kukaan ei puuttunut tapahtumiin. Painajaisvuosina Susanna soitti usein lasten- ja nuorten puhelimeen, mikä oli nuorelle tytölle ainoa paikka purkaa ahdistustaan. Syvän masennuksen vuoksi Susanna ei itse kyennyt itse tekemään rikosilmoitusta, ja nyt hän ajattelee sen olevan jo liian myöhäistä.
Julkisuudessa uutisoidut insesti- ja pedofiliatapaukset saivat Susannassa halun kertoa kokemuksistaan.
– Ehkä sen neuvon antaisin, että älä tee niin kuin minä tein. Puhu, kerro tapahtumista jollekin aikuiselle, äläkä jää asian kanssa yksin. Kaiken sen uhallakin, että joku uhkaa tappaa. Kerro vaikka parhaalle kaverille, joka lähtee hakemaan sitä apua.
– Moni sanoo, ettei tuollaisesta kokemuksesta voi selvitä, mutta kaikesta voi selvitä. Niistä on pakko selvitä. Nyt olen jo antanut itselleni anteeksi ja ymmärrän, ettei se ollut minun vika. Mitä tahansa elämän eteen tuleen, menen niistä eteenpäin, Susanna sanoo.
*) Haastateltavien nimi on muutettu henkilöllisyyden varjelemiseksi.