Suunnitelmat akateemisesta urasta vaihtuivat aivan muuhun – Keijo valmistaa Joroisissa maailmanluokan kitaroita: "Vaatii nimeä, että saa tilauksia"

– Seuraavasta vasemmalle, jonka jälkeen jatka suoraan...

Navigaattorin antamia ohjeita seuraten kurvaan apteekin, kioskin ja taksiaseman ohi, ja jyrkkää alamäkeä pitkin keltaisen rakennuksen etupihaan. Navigaattorin jälkeen myös rakennuksen päätyseinässä oleva mainoskyltti kertoo, että olen oikeassa paikassa.

Keijo Korelin.

Rakennus on vuonna 1914 valmistunut Joroisten vanha rautatieasema, jonka entinen matkustajien odotustila toimii nykyisin Keijo Korelinin, 41, soitinrakennusverstaana.

Puutyöluokkaa muistuttavan verstaan keskellä on työpöytä, jonka päällä on erilaisia puutyökaluja. Perällä kirkkaan punaiseksi maalattu pönttöuuni. Kitaroista viitteitä antavat hyllyllä olevat kitaranrakennuskirjat ja pönttöuunin edessä oleva kitara.

Ja seinälle ripustettu soitinrakentajamestarin mestarinkirja.

Korelin on kansainvälisesti arvostettu soitinrakentaja, jonka rakentamat kitarat ovat tunnettuja muun muassa laajasta sävyjen kirjosta, äänenvoimakkuudesta ja hyvästä soitettavuudesta.

Lue myös: Näin lähti kitara miehen mukaan: Varkaan eriskummallinen teko tallentui valvontakameran nauhalle

Savolaismallinen soutuvene

Kitaranrakentajaksi Korelin päätyi sattumien kautta. Lukion jälkeen suunnitelmissa oli akateeminen ura kirjallisuuden parissa, mutta ovet yliopistoon eivät auenneet.

Korelinilla oli edessä välivuosi.

Välivuoden aikana silmiin osui lahtelaisen veneenrakennuskoulun lehti-ilmoitus.

Puutyötaustaa Korelinilta löytyi.

– Isäni ja isoisäni olivat puuseppiä ja isoisänisäni rakensi Karjalaan hirsitaloja, Korelin kertoo.

Vuoden veneenrakennusopintojen ja yhden savolaismallisen puisen soutuveneen jälkeen veneiden rakentaminen vaihtui soitinten rakentamiseen, kun Korelin kuuli Ikaalisissa olevasta soitinrakennuskoulusta ja päätti hakea sinne.

Soitinrakennusosaamista oli kertynyt kouluaikoina rakennetun viisikielisen kanteleen verran, mutta soittimet olivat tulleet tutuiksi lapsena aloitetun soittoharrastuksen myötä.

Korelin on soittanut muun muassa sähköbassoa, klassista kitaraa ja domraa, eli kolmikielistä venäläistä kansansoitinta Helsingin Balalaikkaorkesterissa.

– Pystyin näin yhdistämään soittoharrastukseni puuntyöstöön, johon oli intohimoa.

Kaisaniemen Musiikki-Fazer

Ikaalisten soitinrakennuskoulussa Korelin rakensi ensimmäisen kitaransa. Telecaster-mallisen sähkökitaran. Opintojen aikana valmistui myös yksi klassinen kitara ja kaksi Romanillos-mallista klassista kitaraa lopputyönä.

Korelinin ensimmäinen myyty kitara oli toinen lopputyönä valmistetuista Romanillos-kitaroista. Kitara sai uuden kodin Kaisaniemen Musiikki-Fazerin kautta.

– Kyllähän se hyvältä tuntui, oikein hyvältä.

Myös muut rakentamansa kitarat Korelin myi eteenpäin.

– Tietysti oli vähän haikea luopua niistä, mutta niin se vaan on, että pitää mennä eteenpäin, Korelin lisää.

Jo opintojen aikana Korelinille oli selvää, että tulee keskittymään klassisiin kitaroihin, joiden sävymaailma kiehtoi, ja avaa klassisen ja akustisen kitaran eroja.

– Akustinen kitara usein mielletään teräskieliseksi kitaraksi, kun taas klassisessa on nailonkielet. Lisäksi rakenne ja soittotekniikka ovat näissä erilaisia.

Työharjoittelussa Korelin oli klassisia kitaroita pitkään rakentaneessa Kauko ja Keijo Liikasen soitinrakennusliikkeessä.

– Kyllähän sieltä tuli hyvät perusteet sille, että sai soittimet soimaan jo ihan hyvin.

Korelin teki myös erilaisia kokeiluja saadakseen kitaran soimaan haluamallaan tavalla.

– Se vaatii perusmallien tuntemusta, että ymmärtää niiden vahvuudet, mistä itse niissä pitää, minkälaisia ominaisuuksia kaipaa ja mikä miellyttää omaa korvaa.

Soittotaitoa ja ajanhallintaa

Pienellä vannesahalla ja pylväsporakoneella pärjää aika pitkälle, Korelin sanoo samalla kun esittelee verstaansa koneita.

– Ja sitten on tuo kulmahiomakone, tasohiomakone, pöytäsirkkeli, puruimuri.

– Sähkökitaroiden rakentajilla on sitten isompia yläjyrsinkoneita, millä he pystyvät mallintamaan, mutta tässä ei sellaisille ole tarvetta, Korelin jatkaa.

Monipuoliselle osaamiselle on tarvetta.

Sen lisäksi että puuntyöstöosaamisen pitää olla korkealla tasolla, on soittotaitoakin hyvä omata ainakin sen verran, että voi keskustella soittajien kanssa soinnista.

Lisäksi pitää tuntea akustiikkaa ja osata markkinointia. Ja ajanhallintaa.

– Jonkinlaista itsekuria tarvitsee, kun työskentelee kotona, ettei aika mene johonkin muuhun ja toisaalta, ettei kaikki aika mene myöskään täällä verstaalla.

Yhteistyötä kitaristien kanssa

Korelin valmistui soitinrakennusartesaaniksi joulukuussa 2005.

Opiskeluaikana oli käynyt nopeasti selväksi, että työpaikkoja kitaranrakentajille ei käytännössä ollut, ja Korelin perusti oman yrityksen heti valmistuttuaan.

– Jos haluaa soittimia valmistaa, niin yrittäminen on oikeastaan ainut vaihtoehto.

– Nykyään on osuuskuntia ja tällaisia kevytyrittäjäsysteemejä, mutta ei se oikeastaan ole muuttanut sitä, että soitinrakennusalan työpaikkoja ei ole, Korelin jatkaa.

Yritystoiminnan alkuaikoina Korelinin yritys sijaitsi kitaranrakentaja Juha Lottosen tiloissa Helsingissä, jossa Korelin teki hänelle kitarahuoltoja alivuokralaisena.

– Tein Lottosen yritykselle erilaisia soitinten huoltotöitä, kuten nauhojen hiontaa, nauhojen vaihtoja ja erilaisia säätöjä.

Korelin alkoi tekemään yhteistyötä myös nimekkäiden kitaristien kanssa.

– Heti alusta asti oli mukana Otto Tolonen ja muutama muukin.

Korelin päätti keskittyä niin sanotun double top -tuplakansirakenteen kehittämiseen ja tämän tyyppisten klassisten kitaroiden rakentamiseen Suomen Kulttuurisäätiöltä saamansa apurahan avulla.

Saatuaan valmiiksi ensimmäisen kehittelemänsä ja rakentamansa double top -kitaran, Korelin pyysi Tolosta kokeilemaan sitä.

– Se oli jotenkin niin vakuuttava soitin, että pyysin sitä heti lainaan, kun olin menossa kilpailuun Italiaan ja soitin siellä sillä, Lyypekistä tavoitettu Tolonen kertoo myöhemmin puhelimitse.

"Teki niin kovan vaikutuksen"

Tolonen on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä klassisista kitaristeista, joka työskentelee nykyään professorina Lyypekin musiikkikorkeakoulussa sekä Norjan musiikkiakatemiassa. Tolonen on tehnyt Korelinin rakentamalla kitaralla levyt Toccata, Tiento Francais ja Royal Winter Music.

– Se teki niin kovan vaikutuksen, että miten helppo sillä oli soittaa, enkä voinut uskoa, että joku, joka ei ollut vielä siinä vaiheessa hirveän monia soittimia tehnyt, oli niin korkealla tasolla, Tolonen jatkaa.

– Ja sitten tilasin häneltä soittimen.

Tolosen kilpailumenestys antoi Korelinille suuntaa omaan rakentamiseen.

– Kyllä se oli hyvinkin semmoinen positiivinen kokemus, että oikealla tiellä ollaan, Korelin sanoo

Pyramidissa kipuamista

Yhden kitaran rakentaminen vie noin kuukauden, ja Korelin rakentaa kymmenisen kitaraa vuodessa. Suurin osa niistä päätyy ulkomaille joko suoraan asiakkaalle tai korkeatasoisia konserttisoittimia myyviin kitarasalonkeihin.

Korelinin kitaroita myydään kitarasalongeissa muun muassa Ranskassa, Unkarissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Kotimaassa asiakkaat ovat pääosin ammattimuusikoita.

Kitaranrakentajana menestyminen edellyttää paitsi korkealaatuisia kitaroita, niin myös näkyvyyttä nimekkäiden kitaristien kautta.

– Mitä korkeammalle itsensä saa, niin sitä paremmin se markkinoi itseään, Korelin kertoo verratessaan näkyvyyttä pyramidiin.

– Vaatii nimeä, että saa tilauksia ja nimen saaminen on aika pitkän työn tulos.

Lue myös: Näin musiikki voi vaikuttaa potilaiden psyykkiseen hyvinvointiin

Yksi Korelinin rakentamalla kitaralla soittavista ulkomaisista kitaristeista on arvostettu ja palkittu venäläiskitaristi Anton Baranov, joka soittaa konserteissa ympäri maailmaa. Baranov on tehnyt myös omia soittovideoita omalle YouTube-kanavalleen.

Korelin kertoo saaneensa useamman tilauksen sitä kautta, kun nimekkäät kitaristit ovat tehneet soittovideoita, joissa ovat soittaneet hänen rakentamalla kitaralla ja jakaneet näitä videoita netin eri alustoilla.

– Luulen, että ovat kuulleet ja todenneet, että kuulostaa hyvältä, ja lähestyneet ilman, että ovat välttämättä edes kokeilleet kitaraani koskaan.

Kaukaisimmillaan kitara on Joroisista matkannut asiakkaalle Uuteen-Seelantiin.

La Guitarra California

Vuonna 2009 Korelinin oli tarkoitus matkustaa tunnetun saksalaisen kitaranrakentajan Gernot Wagnerin luokse kehittämään kitaranrakennustaitojaan Alfred Kordelinin rahastolta saamansa apurahan turvin, mutta matka peruuntui.

Tilalle piti kehittää jotain muuta.

Seuraavana vaihtoehtona Korelinilla oli yhdysvaltalainen kitaranrakentaja Gregory Byers, jolle hän lähetti sähköpostin, jossa kertoi itsestään ja saamastaan apurahasta.

– Hän vastasi, taisi olla seuraavana päivänä, että kyllä käy.

Korelin pakkasi matkalaukkunsa ja lähti kolmeksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin.

– Hänellä oli tutkimusprojekti, johon tein hänelle neljä kitaraa, joissa oli irrotettavat kannet ja pohjat, jolloin pystyi tutkimaan, millainen vaikutus näiden paksuuksilla on.

Korelin osallistui myös Kaliforniassa järjestettyyn La Guitarra California -tapahtumaan.

– Siellä oli yhdysvaltalainen kitaristi kokeilemassa rakentamaani kitaraa ja hänen ystävällään oli Gernot Wagnerin rakentama kitara ja he soittivat niitä vuorotellen.

Paikan päällä ollut indianapolisilaisen kitarasalongin pitäjä eli diileri, kuuli kitaristikaksikon soittamista ja ihastui Korelinin kitaran ääneen.

– Hän kysyi, onko minulla Yhdysvalloissa myyjiä ja että hän voisi olla kiinnostunut.

Asiasta ei siinä kohtaa sovittu sen enempää, mutta sähköpostissa odotti diileriltä tullut viesti, kun Korelin saapui Suomeen.

– Tätä kautta oikeastaan lähti kitaroiden rakentaminen ulkomaille liikkeelle.

Lue myös: Nainen lentokapteenina yhä harvinaisuus – suomalaissiskokset tekevät historiaa Yhdysvalloissa

Kotimaista loimukoivua

Kitaroissaan Korelin käyttää pääosin kuusta, seetriä ja ruusupuuta, mutta on viime vuosina pyrkinyt etsimään korvaavia puulajeja uhanalaisten sademetsien puiden tilalle.

Ruusupuuta ja seetriä Korelin ostaa Espanjasta ja kuusta Italiasta ja Sveitsistä.

– Kitarassa Brasilian ruusupuu on ehkä arvostetuin puu, mutta sen hakkuut on kielletty jo 90-luvulla. Sen käytöstä olen luopunut monimutkaisten lupaprosessien ja heikon saatavuuden takia.

Kotimainen loimukoivu on osoittautunut erinomaiseksi vaihtoehdoksi ruusupuulle.

– Ruusupuussa on sellainen kellomainen ääni ja mielestäni tuossa loimukoivussa on samankaltainen elementti, että olen ollut kyllä tosi innostunut tuosta koivun äänimaailmasta, joka on tosi viehättävä ja ominainen klassiselle kitaralle.

Edessä on soitinpuun maineen rakentaminen kotimaiselle loimukoivulle.

– Ulkomailla mielikuva koivusta ei ehkä ole yhtä ennakkoluuloinen kuin Suomessa, vaan se on heille ennemminkin eksoottinen vaihtoehto. Tilausta tehdessä saatetaan myös ajatella, että ruusupuinen kitara on helpompi myydä tulevaisuudessa eteenpäin.

Korelin uskoo, että jatkuvasti lisääntyvä ympäristötietoisuus tulee kasvattamaan kotimaisen loimukoivun käyttöä soitinpuumateriaalina.

– Sehän on hyvin eettinen ja uusiutuva puumateriaali verrattuna sademetsän puihin.

Parasta palautetta

Kitaroiden rakentaminen saattaa olla melko yksinäistä puurtamista, jossa asiakkaitakaan ei aina edes tapaa, ja palautekin saattaa jäädä pelkäksi kiitosviestiksi.

Korelin kertoo, että kitarasta ei välttämättä kuule muuta kuin että kiitos, kitara saapui perille ja vastaa juuri sitä mitä pitikin.

– Sitten voi olla, että viiden vuoden päästä näkee videon, jossa soitetaan sillä kitaralla.

Korelinille parasta palautetta on se, kun kuulee rakentamaansa kitaraa hyvässä konserttisalissa hyvän soittajan soittamana.

– Se on tämän työn parhaita palkintoja.

Lue myös: Liisa tavoittelee maailman parhaimman baarimestarin titteliä – kisadrinkkiä maustaa suomalainen erikoisuus: "En aikaisemmin edes tiennyt, että se on syötävää"

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!