Traumaattinen kokemus, hallinnanmenetys, kivun tai jopa kuoleman pelko voivat tehdä synnytyksen odottamisesta piinaavaa.
Maiju odottaa toisen lapsensa syntymää loppukesästä ristiriitaisin tuntein: vauvaonnea varjostaa nimittäin ajatus itse synnytyksestä.
– Synnytys jännittää niin, että en totta puhuakseni ole edes kyennyt miettimään koko asiaa. Tavallaan kiellän sen, että se on edessä, Maiju kuvailee. Hän avautui myös blogissaan siitä, miten pelko synnytyksestä saa sulkemaan koko raskauden mielestä ja hillitsee iloa uudesta perheenjäsenestä.
Ensimmäistä synnytystään Maiju ei jännittänyt, mutta raju kokemus sai vannomaan, ettei hän enää ikinä palaisi synnytyssaliin.
– Ehkä eniten pelkään sitä, että synnytys kestäisi sata vuotta ja päättyisi hätäsektioon, jonka jälkeen paikat ovat ihan hajalla.
Maiju kertoo läheisten ja tuttavien kehottaneen hakemaan apua esimerkiksi pelkopolilta ja rohkaisseen ajattelemaan positiivisesti.
– Jotkut eivät sano mitään. Heillä on varmaan oma synnytys mennyt todella huonosti.
Kaikki eivät pääse pelkopolille
Kätilö Katja Korhonen Tampereen Keskussairaalasta kertoo, että vuosittain noin 300 synnyttäjää kaikkiaan noin 5000:sta hakeutuu pelkopolille. Hän muistelee tutkimusta, jonka mukaan noin kuusi prosenttia suomalaisnaisista on tarvinnut keskusteluapua synnytyspelkoon.
– Tarvetta olisi enemmänkin. Ajat ovat kortilla, ja joskus harvoin ei tarpeesta huolimatta pääse pelkopolille.
Korhosen mukaan naisia pelottaa – kuten Maijukin kuvaili – juuri hallinnan menetys ja kipu. Joku voi pelätä oman ja lapsen terveyden tai jopa hengen puolesta, osaa taas pelottaa hoitohenkilökunnan suhtautuminen ja se, ettei synnyttäjää itseään kuunneltaisi.
– Yleisesti ottaen naiset pelkäävät suurta tuntematonta. Synnytys on länsimaalaiselle, nuorelle ja terveelle naisella ainutlaatuinen tilaisuus heittäytyä luonnon vietäväksi. Toiveita synnytyksen aikaisesta hoidosta voi esittää ja niitä kunnioitetaan, mutta ei voi tietää, miten synnytys lopulta menee.
Keskusteluapu lievittää pelkoa
Pelkopolin tarjoama hoito on keskusteluapua. Käynti kestää 45 minuutista tuntiin, ja sen aikana synnyttäjä saa tilaisuuden kertoa peloista ja tuntemuksistaan synnytyssalikokemusta omaavalle kätilölle. Ensisynnyttäjille kerrotaan, mitä synnytyksessä tapahtuu, ja mikäli pelko juontaa juurensa aiemmasta synnytyksestä, käydään läpi edellistä kokemusta kirjausten avulla. Synnyttäjän toiveet kirjataan ylös tulevaa koitosta odottamaan.
Sektiokin järjestyy, mikäli alatiesynnytys tuntuu äidistä mahdottomalta ajatukselta kovan synnytyspelon vuoksi.
– Ketään ei pakoteta nykyään Suomessa synnyttämään alakautta. Pelkopolilla jutellaan avoimesti sekä alatiesynnytyksen että sektion eduista ja haitoista, jotta nainen tietää, mitä haluaa. Useimmat synnytyspelkoisista ovat kuitenkin halukkaita synnyttämään alakautta, vähemmistö päätyy sektioon.
Pelkopolilla on tarjolla myös suggestioterapiaa eli rentoutusaikoja, joista jotkut synnytyspelkoiset kokevat saavansa apua. Korhonen kertoo, että rentoutuksessa pyritään luomaan synnyttäjälle voimaannuttavia mielikuvia.
Palaute pelkopolilla on ollut hyvää.
– Naiset kokevat, että puhuminen, tiedon saaminen ja se, että heidät otetaan tosissaan, auttaa.
Maiju aikoo hakeutua pelkopolille, vaikka se edellyttääkin pelon – eli vääjäämättömästi lähestyvän synnytyksen – kohtaamista. Hän suhtautuu tarjottuun apuun kuitenkin skeptisesti.
– Rentoutumisharjoitukset tuntuvat lähinnä vitsiltä. Tällä hetkellä on vaikea uskoa, että pelkopoli auttaisi. Mitä siellä voitaisiin sanoa?
Korhonen toivottaa epäuskoisetkin synnytyspelkoiset tervetulleeksi pelkopolille.
– Ainakin saa tulla kertomaan tuntojaan ja ajatuksiaan. Loppuraskaus sujuu mukavammin, kun voi suhtautua kevyemmin mielin tulevaan synnytykseen.