Synttärirahat ruokaan, ei harrastuksia eikä lomamatkoja – tältä suomalaisperheiden köyhyys tuntuu nuorista: "Kateus ja syyllisyys ovat raskaita asioita"

Pelastakaa Lapset ry kysyi yli tuhannelta 12–17-vuotiaalta perheidensä jaksamisesta ja toimeentulotilanteesta. Nuorten huoli oli kyselyn mukaan suurta matalatuloisissa perheissä, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n lapsiköyhyysasiantuntija Aino Sarkia.

– Lapset havainnoivat tilannetta tarkasti ja kantavat huolta myös vanhemman jaksamisesta. Myös korona-ajalla on ollut vaikutusta; on pohdittu, miten pärjätään ja riittääkö rahat, Sarkia kommentoi.

Muutaman vuoden takaisten tilastojen mukaan noin 120 000 lasta elää vähävaraisissa perheissä. Sarkia arvioi, että korona-aika on saattanut pahentaa tilannetta entisestään.

– Vähävaraisten perheiden määrä kolminkertaistui 1990-luvulla. Viime vuodet on pysytty tietyllä tasolla. On huolestuttavaa, että tasoa ei olla saatu laskemaan. Ei olla kyetty tekemään jämäköitä tekoja, Sarkia jatkaa.

Osa vähävaraisista nuorista voi Sarkian arvion mukaan pärjätä hyvinkin, mutta Sarkia muistuttaa, että yleisellä tasolla köyhyydellä on vakavia vaikutuksia hyvinvointiin ja kehitykseen.

– Kateus ja syyllisyys ovat raskaita asioita, niiden kantaminen on hyvin kuormittavaa.

Lasten synttärirahat elämiseen

Vähävaraisissa perheissä on työttömiä mutta myös töissä käyviä.

Sarkian mukaan vähävaraisuus korostuu yksinhuoltajaperheissä ja monilapsisissa perheissä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja isoissa kaupungeissa perheitä kuormittavat korkeat asumiskulut.

Yksikin kyselyyn vastannut nuori kertoo äitinsä tekevän kolmea työtä, mutta silti nuori ostaa perheelle ruoat ja pesuaineet omista säästöistään.

Onko tämä äärimmäinen esimerkki vai kuvaus todellisesta tilasta?

– Kyselyssä tuli vastauksia, että lapset auttavat taloudellisesti perhettä. Esimerkiksi lapsen saamat syntymäpäivärahat otetaan perheen käyttöön.

– Lisäksi monet 16–17-vuotiaat saattavat kertoa käyvänsä töissä koulun ohessa, Sarkia sanoo, mutta korostaa, että tämä ei tullut suoraan ilmi kyselyn tuloksista.

Älypuhelittomuus on digiajan köyhyyttä

Se, mitä pidetään köyhyydessä elämisenä, on vuosikymmenten aikana muuttunut.

Jos on elänyt 1950-luvun Suomessa, voi pitää jopa banaalina, että köyhäksi kuvaillaan ihmistä, jolla ei ole nykyaikaista tietokonetta ja puhelinta.

Mutta se, mitä pidetään miniminä nykyisessä yhteiskunnassa, muuttuu vauhdilla.

– Olemme hyvin riippuvaisia laitteista, jotta pystymme liikkumaan tietoverkoissa. Pankkipalvelut vaativat älypuhelinta tai tietokonetta, Sarkia kertoo esimerkkinä. 

– Jotta lapsi ja nuori pystyy tässä yhteiskunnassa toimimaan ja olemaan aktiivinen kansalainen, kyllä se edellyttää tietynlaisia laitteita, hän muistuttaa.

Ja jottei nuori vajoa sosiaaliseen köyhyyteen, on tärkeää hyvinvoinnilla ja kaverisuhteille olla mahdollista myös harrastaa jotain.

Suomessa viritelläänkin mallia, jossa jokaiselle lapselle ja nuorelle taattaisiin mahdollisuus harrastaa ainakin yhtä asiaa.

Kyselyssä toivottiin myös lisää keskusteluapua ja tukea mielenterveyteen.

Täsmennetty Sarkian kommentteja liittyen vähävaraisten perheiden määrän kolminkertaistumiseen 1990-luvulla kello 12.54. Korjattu kello 14.15 kohtaa, jossa Sarkia puhuu 16–17-vuotiaiden työssäkäynnistä. "– Lisäksi monet 16–17-vuotiaat saattavat käyvänsä töissä koulun ohessa, Sarkia kertoo, mutta korostaa, että tämä ei tullut suoraan ilmi kyselyn tuloksista."