Syöpädiagnoosinsa jälkeen jälleen arkisten harrastuksiensa pariin palannut ex-hiihtäjä Mona-Liisa Nousiainen koki erikoisen haaverin kotonaan, kun hän oli innostunut kutomaan, kerrotaan elämänkertateoksessa Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen.
Nousiainen sai kesällä 2018 kuulla sairastavansa vatsasyöpää. Rajun ja lohduttoman diagnoosin sulattaminen vaati aikaa, mutta hiljalleen Nousiainen pääsi jälleen arjen askareisiin ja erilaisiin harrastuksiinsa kiinni.
LUE MYÖS: Kirjapaljastus: Mona-Liisa Nousiaisen mystisten vatsavaivojen laatu selvisi lohduttomalla tavalla – "Lääkäri meni hiljaiseksi ja valkoiseksi"
Haavereilta ei kuitenkaan vältytty.
– Kun tieto sairaudesta oli hieman laantunut, aloin pitkästä aikaa kutoa innoissani ja unohdin kutimet sohvalle. Menin hakemaan konetta ja horjahdin tietokoneen kanssa jotenkin sohvalle. Puikot olivat siinä, ja tunsin, että jotain kävi, mutta ei pahasti, Nousiainen muistelee kirjassa.
Asian todellinen laita selvisi Nousiaiselle kuitenkin nopeasti. Hän kutsui aviomiehensä Ville Nousiaisen paikalle katsomaan tilannetta.
– Todellisuudessa yksi puikko oli mennyt kymmenen sentin matkalta vinosti sivupakarasta takapuolen lihakseen. Huusin Villen pihalta katsomaan. Ville vain sähisi, että "mitä olet sählännyt, sulla on puikko perseessä kiinni", Mona-Liisa Nousiainen kertaa tapahtumia.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Mona-Liisa Nousiainen menehtyi syöpään 36-vuotiaana heinäkuussa 2019.
LUE MYÖS: Suomen maajoukkuehiihtäjien välillä roihahti romanssi – salassa pidetty suhde pakotti joukkuetoverin rähjäiselle sohvalle: "Ihmeteltiin sitä"
Nousiaisen tukena sairausdiagnoosin jälkeisinä aikoina oli naapuri Sanna Tasa, joka oli päivisinkin kotona alle 3-vuotiaan tyttärensä kanssa. Nousiainen sai Tasalta tärkeää apua arjen eri tilanteissa. Niin tässäkin.
– Kun tajusin tilanteen, alkoi taju lähteä, mutta soitettiin Sannalle naapuriin. Siinäkin tilanteessa Sanna auttoi, vaikka olihan se riskialtista hoitaa kotona. Yhtään ei tullut verta, mutta tarkistin syöpäsairaalasta, pitääkö ottaa antibiootteja tai jotain. Hoitajat vain nauroivat, että eivät ole aikaisemmin tällaista kuulleet.
Lainaukset ovat Laura Arffmanin kirjoittamasta Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen -kirjasta (Gummerus).