Syyttäjien mukaan Jari Aarnio auttoi United Brotherhood-jengiläistä huumeoikeudenkäynnissä jo vuonna 2007.
Aarnion huumevyyhtiä puitiin Helsingin käräjäoikeudessa 66:ta päivää. Käsittely keskittyi vanhaan huumejuttuun, joka on osa syyttäjien mosaiikkinäyttöä.
- Tässä ei voi välttyä vaikutelmalta, että Aarnio olisi rakentanut puolustusta kuten tynnyrijutussa myöhemmin, syyttäjä Antti Sundberg totesi salissa.
Syytteiden mukaan Aarnio auttoi tynnyrijutun syytettyjä vuonna 2012. Aarnio on kiistänyt tämän. Todistaakseen tynnyrijuttua syyttäjät toivat esiin vanhemman tapauksen.
Keskiviikon käsittely nivoutui juttuun, jossa UB-pomo Keijo Vilhunen oli tuomittu 2007 Lahden käräjäoikeudessa hasiskätköön liittyvässä jutussa. Vilhusta avusti tuolloin asianajaja Ari Halonen.
- Rehellisesti sanottuna en muista tarkkaan juttua, Halonen totesi salissa. - Eilinen Hesari on tosi vanha, mutta loppuun hoidettu oikeusjuttu on vielä vanhempi.
Halosen mukaan juttu oli kuitenkin monella tapaa outo.
- Enemmän siinä on jäänyt ihmetyttämään poliisin toiminta. Yksi tarkkailutehtävillä ollut poliisi oli kuulustellut itse itseään ja merkinnyt kuulustelijaksi toisen huoneessa olevan poliisin. Jäi mieleen myös, että siinä oli kaksi esitutkintapöytäkirjaa ja me saimme sen harhaanjohtavan version.
- Ei voi luottaa siihen mitä poliisi panee paperille, asianajaja Halonen totesi.
Pitkä muistio
Halonen muisti kuitenkin, että käräjäoikeuden tuomion jälkeen hovioikeuteen valitusta valmisteltaessa hän oli saanut Vilhuselta pitkän, ykkösen rivivälillä kirjoitetun muistion.
- Minulle jäi mielikuva, että siinä oli käytetty toista juristia selkäni takana. Minulle ei koskaan selvinnyt kuka sen paperin oli kirjoittanut, enkä halunnut sitä selvittää tarkemmin.
Halonen oli saanut myös valokuvia autoista, koska juttuun liittyivät autojen raideleveydet.
- Olen 99,9 prosentin varma, että ne ovat Vilhusen ystävien ottamia kuvia käräjäoikeuden tuomion jälkeen.
Halosen vanhojen muistiinpanojen mukaan jutun papereita oli aiemmin toimitettu Raine Sievälälle.
Syyttäjien käsityksen mukaan Sievälällä, kuten Vilhusellakin, oli läheiset välit Aarnioon.
”Opinnäytetyö”
Aarniolta takavarikoidulta tietokoneelta löydettiin sähköposti lokakuulta 2007. Siinä hän oli lähettänyt juuri Vilhusen juttua käsittelevän, opinnäytetyöksi yksilöidyn kirjoituksen silloiselle Helsingin syyttäjänviraston syyttäjä Malla Sunellille.
Muistiossa tuotiin esiin virheitä käräjäoikeuden tuomiossa. Haloselta kysyttiin oli tämä teksti tuttua.
- En tiedä olenko kopsannut muiden tekstiä vai onko tähän kopsattu minun tekstiäni. Samasta asiasta on kysymys. Se on paras mitä pystyn tuosta lausumaan.
Syyttäjä toi esiin myös, että marraskuussa 2013 tehdyssä etsinnässä Aarnion Radiokadun autotallista löytyi Vilhusen jutun papereita. Niihin tehdyn käsialavertailun mukaan papereissa oli Aarnion tekemiä muistiinpanoja.
- Aarnio on lähettänyt tämän opinnäytetyön. Se on riidatonta, mutta missään ei sanota, että Aarnio on kirjoittanut sen, Aarnion asianajaja Riitta Leppiniemi huomautti.
”Muistan hirveän kiireen”
Salissa kuultiin todistajana myös entistä talousrikossyyttäjä Malla Sunellia, joka nykyisin on hovioikeudenneuvos Helsingin hovioikeudessa.
Sunell kertoi tutustuneensa Aarnioon 1990-luvulla työskennellessään tuomarina Helsingin raastuvanoikeudessa. Sunell istui usein pakkokeinoja.
Vuonna 1997 Sunell siirtyi syyttäjäksi.
Sunell kertoi, että jutun tutkintaa johtava syyttäjä Jukka Haavisto oli nyt soittanut hänelle ja kysynyt vanhasta sähköpostista. Sunell ei muistanut opinnäytetyötä, mutta yllättäen löysi sen sähköpostiarkistostaan.
- Muistan siihen liittyneen hirveän kiireen. Minulla oli jostain syystä kiire ja Aarniolla oli kiire tämän asian kanssa. Hän pyysi minut lukemaan sen, koska joku tuomio oli mennyt väärin.
Sunell muisteli, että Aarnio olisi sanonut kiireen syyksi sen, että joku avustaja oli vuosilomalla.
- Joku tuomio oli mennyt väärin ja hän halusi auttaa, Sunell kertoi.
Valtionsyyttäjä Jarmo Hirvonen kysyi ketä Aarnio halusi auttaa.
- Aarnio halusi auttaa suoraan Vilhusta, ikään kuin avustaja olisi ollut vuosilomalla.
Sunell ei muistanut oliko siitä puhetta kuka oli kirjoittanut alkuperäisen tekstin tai siitä kuka jutussa oli kääntynyt kenenkin puoleen.
Sunell oli tehnyt joitain korjauksia ja ehdottanut tekstin lyhentämistä.
- En tiedä käytettiinkö sitä missään.
Miksi Aarnio kääntyi teidän puoleenne? valtionsyyttäjä kysyi.
- Sitä pitää kysyä Aarniolta.