Kuka tietää, että Korkeasaaressa on Villieläinsairaala? Entä kuka tietää, missä Villieläinsairaala tarvittaessa sijaitsee?
Korkeasaaressa on aina hoidettu myös apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä. Villieläinsairaala sijaitsee Palosaaressa. Käynti sinne on aivan vanhan Karhulinnan kupeessa.
Laulujotsenen poikanen kuntoutumassa takaisin luontoon.
Mutta sinne ei lompsita miten sattuu. Siellä näet hoidetaan luonnonvaraisia eläinpotilaita ajatuksella, että ne voidaan palauttaa luontoon.
– Tärkeimpiä periaatteita kaikkien lajien kohdalla on, että ihmiskontakti minimoidaan. Tämä koskee erityisesti poikasia, koska halutaan välttää kiintymis- ja leimaantumisriski, kertoo Korkeasaaren Villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen.
– Ihmisiin tottumattomille eläimille ei täällä jutella eikä silitellä. Niitä käsitellään vain lääkittäessä. Niille annetaan ruokaa, tilat siivotaan ja niiden vointia tarkkaillaan.
Valtavasta lajikirjosta johtuen hoito Villieläinsairaalassa on hyvin vaihtelevaa.
– Meidän pitää esimerkiksi tietää kaikki potilaiden ravinnosta, niiden perusbiologia, ottaa huomioon vuodenaika, luettelee Vepsäläinen.
Laki ja eettisyys velvoittavat
Villieläinsairaala on Suomen suurin yksikkö alalla. Vuositasolla potilaita on 1500 molemmin puolin.
Eniten potilaita tulee kesä-heinäkuussa, jopa yli 350 eläintä kuukaudessa.
Katso myös:
0:37
Viimeinen kesän yhdeksästä harmaahylkeen kuutista on jokusta kiloa vaille vapaa. Luonto kutsuu, kun paino nousee noin 25 kilogrammaan.
Otetaan esimerkiksi viime vuosi. Kaikkiaan potilaita oli 1 380. Niistä 640 oli hoidon ulottumattomissa eli ne joko kuolivat vammoihinsa tai ne jouduttiin lopettamaan, etteivät ne joutuisi kärsimään.
Pitkäaikaishoidossa oli 740 potilasta, joista 438 kuntoutui niin hyvin, että ne pystyttiin palauttamaan luontoon.
Villieläinsairaalan ansiosta, siellä hoidetuista eläimistä peräti 59,2 prosenttia sai uuden mahdollisuuden luonnossa, mikä on erittäin hyvä tulos.
– Välillä kuulee kyseenalaistettavan, että mitä järkeä tässä on? Ensinnäkin eläinsuojelulaki määrää auttamaan eläimiä ja toiseksi meillä on eettinen velvollisuus, koska käytännössä kaikki loukkaantumiset joko suoraan tai välillisesti ovat ihmisen aiheuttamia, toteaa kuraattori Vepsäläinen.
Apua saavat lajista riippumatta kaikki
Vastoin esimerkiksi somessa usein liikkuvia käsityksiä hoidettavista eläinlajeista, Villieläinsairaala ottaa vastaan kaikki apua tarvitsevat eläimet.
Eläinlääkärin sijainen Clara Keister-Love kumoaa väärät tiedot ja kertoo totuuden.
– Hoidamme kaikkia eläinlajeja, myös lokkeja ja oravia. Molempia on täällä potilaina vuositasolla 100 – 150 yksilöä. Hoitopäätös tehdään aina eläimen voinnin mukaan, ei lajin. Eläin ei saa joutua kärsimään.
Kaikki apua tarvitsevat eläimet kelpaavat lajista riippumatta – myös lokit.
Tämä kaikki pyörii noin 410 000 eurolla vuodessa. Pääosa Villieläinsairaalan rahoituksesta tulee Korkeasaaren käyttöbudjetista, kuten muukin eläintarhan toiminta.
Helsingin kaupunki rahoittaa hätäpuhelinpalvelua 80 000 eurolla ja ympäristöministeriön rahoitus on tänä vuonna 90 000 euroa.
Lahjoituksia vuositasolla kertyy vajaat 10 000 euroa.
Luvanvaraisuutta kaivataan
Korkeasaaren Villieläinsairaala ei toimi Suomessa yksin, vaan toimii yhteistyössä useamman pätevän tahon kanssa ympäri Suomea.
Yksi niistä on vapaaehtoistoimintaan perustuva Pääkaupunkiseudun Eläinsuojeluyhdistys, mikä hoitaa eläinpotilaita vuositasolla lähes yhtä monta kuin Villieläinsairaala.
Talitintit valmiina vapauteen onnistuneen hoidon päätteeksi.
Valitettavasti ala on kuitenkin villi.
Suomessa kuka tahansa saa alkaa hoitaa luonnonvaraisia kiireellistä apua tarvitsevia eläimiä. Edes ilmoitusvelvollisuutta ei ole, eli kukaan ei pysty valvomaan toimintaa. Kuraattori Vepsäläinen avaa ongelmia.
– Järjestelmä ei toimi, koska luvanvaraisuus puuttuu. Kuka tahansa saa lain mukaan alkaa hoitamaan. Sinällään on hienoa, että ihmiset haluavat auttaa, mutta siinä piilee riskinsä.
Esimerkiksi, jos lopetuspäätöstä ei haluta tehdä, voi eläin päätyä lemmikiksi. Se on laitonta.
– Ensi vuonna uusi eläinsuojelulaki tuo pienenä parannuksena ilmoitusvelvollisuuden. Jatkossa hoitolat ja hoitavat yksittäiset ihmiset joutuvat ilmoittautumaan läänin eläinlääkärille tai aluehallintovirastolle. Pienin askelin kohti täyttä luvanvaraisuutta Ruotsin malliin, toivoo Vepsäläinen.
Tavi ja sinisorsat hoidossa - älä ota kontaktia.
Korkeasaaren Villieläinsairaalan yksi tärkeistä tehtävistä on valistus. Luonnonvaraisten eläinten paikka on villinä luonnossa, myös loukkaantumisesta kuntoutumisen jälkeen.
Vepsäläisen valistaviin sanoihin on hyvä päättää.
– Meidän toiveemme on, että eläin inhoaisi ihmistä enemmän täältä lähtiessään, kuin tänne tullessaan.
Katso myös:
0:31
Silmävammasta toipunut nuori helmipöllö halajaa eläintarhaan Ranualle – odottaa viranomaispäätöksiä.