Syksyllä 2011 vierailin helsinkiläisen Sinikka Peroniuksen kesämökillä Sotkamossa. Mökki sijaitsee Talvivaaran kaivoksen lähellä, Kivijärven rannalla.
Peronius oli tuskastunut järviveden huonoon kuntoon. Viranomaisetkin olivat kehottaneet välttämään sen käyttöä. Kaivoksen kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen tyynnytteli kiukkuisia mökkiläisiä 45 minuuttia -ohjelman haastattelussa.
- Meillä tehdään parhaillaan suunnitelmia siitä, miten vettä tullaan kierrättämään, kemikaaleja vähentämään ja puhdistamaan vesiä, hän vakuutti tuolloin.
Näitä puheita on kuultu Talvivaaran yhteydessä paljon: parempi aika on ollut usein aivan nurkan takana. Mitä tulee vesiin, pahin sotku oli mökkivierailun aikaan vasta edessä. Vuotta myöhemmin tapahtunut ensimmäinen kipsisakka-altaan vuoto toi jäteveden virran Peroniuksen mökkijärven suuntaan.
Kuka maksaa laskun?
Toistaiseksi järvien puhdistamisesta täytyy kirjoittaa passiivissa, koska epäselvää on, minkä tahon siivouksesta pitäisi huolehtia ja kuka maksaa laskun. Kainuun ELY-keskuksella ja valtion Terrafamella on asiasta oma näkemyksensä: vastuu on Talvivaara Sotkamon konkurssipesällä. Terrafame ei aio maksaa järvien puhdistamisen vaatimia miljoonia muutenkin tyhjenevästä kassastaan.
Julkisselvitystä hoitava asianajaja Jari Salminen on eri mieltä: päätös on osoitettu Talvivaara Sotkamo Oy:lle ja vain toimitettu konkurssipesälle.
Salminen vääntää asian rautalangasta. Konkurssin yhteydessä velat voidaan jakaa kahteen pinoon: ennen konkurssia ja sen jälkeen syntyneet vastuut. Jälkimmäinen pino on konkurssipesän velkaa, jota hoidetaan tässä tapauksessa valtion varoilla.
Salmisen mukaan järvet on sotkettu ennen konkurssia, joten mahdollinen puhdistuslasku menisi toiseen pinoon eli niin sanottuihin konkurssivelkoihin. Näitä kaatuneen yhtiön velkoja hoidetaan, jos rahaa jää. Huonolta näyttää.
- Näillä näkymin konkurssipesästä ei tule kertymään jako-osuuksia konkurssisaataville, Salminen sanoo.
"Joskus luonto korjaa itseään"
Muutama viikko sitten Kainuun ELY-keskus antoi historiallisen päätöksen, jolla se määräsi kaksi lähijärveä siivottavaksi. Peroniukselle päätös oli suuri pettymys, sillä Kivijärvi ei ole kunnostettavien järvien joukossa.
- Olen siitä tavattoman pahoillani. Tämä siirtää Kivijärven puhdistusta hamaan tulevaan. Tuskinpa me sitä koskaan näemme puhtaana, Peronius huokaa puhelimessa.
Puhdistusoperaation pilottikohteiksi on valittu kaksi pientä järveä: Salminen ja Ylä-Lumijärvi. ELY-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkkönen vertaa Salmista kooltaan salibandykenttään.
- Siellä on vettä noin 200 000 kuutiota, josta puolet on on suolapitoista vettä, joka ei kierrä kevät- ja syyskierrossa. Se on yksinkertaisesti otettava sieltä pois. Sitten lampi taas toimii normaalilla tavalla, hän kuvailee.
Näitä järviää on määrä ryhtyä puhdistamaan vaihtamalla vettä ja ruoppaamalla pohjaa. ELY-keskuksen mukaan työ on hyvä aloittaa Salmisesta ja Ylä-Lumijärvestä sen takia, että kaivos ei saastuta niitä enää.
Muiden pilaantuneiden vesistöjen joukossa on Kivijärven lisäksi Kalliojärvi, Kalliojoki, Kolmisoppi ja Lumijoki. Pääkkönen pohdiskelee, että aivan välttämättä muita ei tarvitsekaan puhdistaa.
- Joskus luonto osaa korjata itseään.
Ei valituksia
Monien, kuten Sinikka Peroniuksen mielestä järvet pitäisi ennallistaa kaivosta edeltävään luonnontilaan. ELY:n päätös ei kuitenkaan edellytä tätä. Tavoitteena on saavuttaa tila, joka vallitsisi, mikäli Talvivaara olisi noudattanut ympäristölupahakemuksessa esittämiään arvoja ja viranomaisen asettamia ehtoja.
Tänään Vaasan hallinto-oikeudesta kerrottiin, että järvien puhdistamismääräyksestä ei ole valitettu. Aikaa on vielä viikko. Peronius sanoo taistelleensa Talvivaaran kanssa melkein kymmenen vuotta. Päätöksestä valittaminen on käynyt mielessä, mutta ehkä ei sittenkään.
- En jaksa taistella enää. Elämässä täytyy olla muutakin. Tämä menee koko ajan hullummaksi.
Jos kukaan muukaan ei valita, hankkeen pitäisi edetä kolmen kuukauden kuluessa. Se ei kuitenkaan tarkoita ruoppauksia tai muuta konkreettista, vaan tarkempien puhdistussuunnitelmien laatimista.