Valtionhallinnolle tiloja vuokraava liikelaitos Senaatti-kiinteistöt mittasi viime vuonna radonpitoisuudet 297 hallinnoimassaan rakennuksessa. Korkeita pitoisuuksia löytyi kymmenistä rakennuksista.
Lue myös: STUK: Kuluttajille on myyty epäluotettavia kotien radonmittauksia – STUKin nimeä käytetty luvatta hyväksi
Radon on asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa esiintyvä näkymätön ja hajuton jalokaasu.
Pitkäaikainen oleskelu korkeassa radonpitoisuudessa lisää merkittävästi riskiä sairastua keuhkosyöpään. Suomessa noin 300 henkilöä saa vuosittain keuhkosyövän radonista.
Senaatti-kiinteistöjen mukaan tilanne tutkituissa rakennuksissa on melko hyvä, sillä radonin keskimääräinen pitoisuus niissä oli 73 becquereliä kuutiometrissä. Suomalaisten asuntojen radonpitoisuus on keskimäärin 94 becquereliä kuutiometrissä.
Tutkimuksessa löytyi myös rakennuksia, joissa radonpitoisuudet olivat selvästi keskimääräistä korkeammat.
– Löysimme tutkimuksessa 55 tällaista rakennusta, mutta välitöntä vaaraa ei ole yhdessäkään niistä, kertoo sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Risse Koponen Senaatti-kiinteistöjen verkkosivuilla.
Kohteissa arvioidaan seuraavaksi työskentelyajan ja radonin vuorokausivaihtelu.
– Näiden perusteella muutamiin rakennuksiin ja tiloihin tehdään lisämittausten jälkeen radonkorjauksia tai niiden tilankäyttöä rajoitetaan, Koponen sanoo.
Säteilyturvakeskuksen mukaan työnaikainen radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä, eli yli 600 tunnissa vuodessa, olla suurempi kuin 300 becquereliä kuutiometrissä (300 Bq/m³).
Koponen kertoo, että viitearvo ei ylittynyt tarkastetuissa rakennuksissa.
Säteilylain mukaan työpaikkojen radonpitoisuus pitää selvittää niillä alueilla, joissa asuntojen, muiden oleskelutilojen ja työpaikkojen aikaisemmin mitatuista radonpitoisuuksista yli 10 prosenttia on viitearvoa 300 Bq/m³ suurempia.
Alueita, joissa radonmittaus on pakollinen, on määritetty sekä kuntina että postinumeroalueina. Kokonaiset listat määritetyistä kunnista ja postinumeroalueista ovat Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla.