Saksan sosiaalidemokraattien (SPD) puheenjohtaja Andrea Nahles heitti pyyhkeen kehään. Omien tuki suli EU-vaalien murskatappion vuoksi nopeasti. EU:n mahtimaa on vain muutaman askeleen päässä hallituskriisistä. Se sekottaisi unionin pakan johtajanimitysten kynnyksellä, kirjoittaa MTV:n kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
Tätä jo ounastelin keväällä, hyvissä ajoin ennen EU-vaaleja.
Puoliväkisin liittokansleri Angela Merkelin kolmanteen suureen koalitioon lähteneille demareille tappio EU-vaaleissa on liian karvas pala nieltäväksi. Hallitusvastuun takuunainen Andrea Nahles savustetaan ulos ja demarit loikkaavat kesken vaalikauden oppositioon.
Merkelin oikeistounioni eli kristillisdemokraatit (CDU) ja Baijerin kristillissosiaalinen unioni (CSU) yrittävät kasata hallituksen Vihreiden ja liberaalien (FDP) kanssa. Jos se ei onnistu, Saksassa järjestetään ennenaikaiset vaalit.
Näin ennustin. Ja ensimmäinen askel on nyt otettu.
Toista demarit vielä hetken miettivät. Uudet vaalit olisivat puolueelle katastrofi. Parin vuoden kitkuttelu hallituksessa on kahdesta surkeasta vaihtoehdosta ehkä sittenkin se vähemmän huono.
Kiistaton seuraajaehdokas puuttuu
SPD:n rivit ovat kuitenkin pahasti sekaisin. Kiistatonta johtajaehdokasta, joka pelastaisi puoleen sen historian syvimmästä kriisistä, ei yksinkertaisesti ole.
Demareilla on Saksojen yhdistymisen jälkeen ollut 14 puoluejohtajaa. CDU on selvinnyt kolmella.
Gerhard Schröderin johdolla vuonna 1998 saavutetun vaalivoiton jälkeen kukaan ei ole onnistunut pysäyttämään SPD:n alamäkeä.
Schröderin haalimasta yli 40 prosentin kannatuksesta on tultu tuoreiden EU-vaalien vajaaseen 16 prosenttiin. Entinen hallituskumppani Vihreät menee hyvää vauhtia ohi.
SPD voi Nahlesin seuraajaa valittaessa jakautua niin moneen riitaisaan leiriin, että puolueella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääntää selkänsä Merkelille, jonka lähitulevaisuus näyttää myös synkältä.
Vihreiden ei kannata lähteä pelastamaan Berliinin kanslerinviraston emäntää. Tuoreiden mielipidemittausten perusteella ympäristöpuolue nousisi ennenaikaisissa vaaleissa maan suurimmaksi.
Merkelin pitkä valtakausi voi siis demareiden epätoivoisen riitelyn vuoksi päättyä ennen aikojaan.
Antti Rinteelle luvassa karvas pettymys
Saksan kaaos olisi pahinta mahdollista myrkkyä Euroopan unionille. Ja Antti Rinteen (sd.) pian syntyvälle hallitukselle, joka ryhtyy heinäkuun alussa hoitamaan puolivuotista EU-puheenjohtajuutta.
EU:n komission uuden puheenjohtajan valinta siirtyisi tai ainakin muuttuisi erittäin vaikeaksi. Saksalaisten energia menisi oman pesän selvittämiseen. Berliinin neuvottelijat eivät suostuisi mihinkään myönnytyksiin eivätkä kompromisseihin, koska vastustajat hyödyntäisivät niitä kotimaisissa väännöissä.
Käytännössä unioni halvaantuisi. Pitkäksi aikaa. Juuri tärkeiden budjetti- ja vapaakauppaneuvotteluiden edellä sekä keskellä ulko- ja turvallisuuspoliittisia haasteita.
Rinteen taatusti haaveilema näyttävä EU-parkettien valloitus puheenjohtajamaan pääministerinä hiipuisi nöyryyttäväksi peukaloiden pyörittelyksi, kun Berliinin sirkus estäisi päätösten tekemisen.
Merkelistä ei enää ole pahimman vaihtoehdon eli hallituksen hajoamisen ja uusien vaalien estäjäksi. Hänen arvovallastaan on Saksan sisäpoliitikassa jäljellä vain korkeintaan taskulämmin muisto.
Saksa voi saada vihreän kanslerin
Uudet vaalit muuttaisivat Saksan poliittisia voimasuhteita lähes vääjäämättä ja merkittävästi. Uuden hallituksen muodostaminen ei olisi helppoa, mutta mahdollinen vihreä kansleri ja uudet tuoreet voimat saattaisivat hyvinkin tuoda päätöksentekoon uutta puhtia.
Parhaassa tapauksessa myös EU hyötyisi.
Kriittisin kysymys on aikataulu. Jos Berliinissä ajaudutaan kasaamaan uutta koalitiota pitkällä ja kivuliaalla pihtisynnytyksellä, samanlaisella kuin vuoden 2017 liittopäivävaalien jälkeen, onni saattaa ohittaa odottelevan unionin.
Kaikki tietävät, että Angela Merkel ei mistään hinnasta haluaisi, että hänen uransa Euroopan kiistattomana johtajana päättyy tällaiseen murhenäytelmään.
Ensimmäinen näytös on nyt kuitenkin jo meneillään eikä Saksan mahtinaisella välttämättä ole enää eväitä vaikuttaa käsikirjoitukseen niin, että loppuhuipennus on hänen kannaltaan edes vähän suosiollisempi.