Saksan sosiaalidemokraatit (SPD) yrittävät epätoivoisesti kääntää pitkään jatkuneen tappiokierteensä toukokuun lopun EU-vaaleissa. Ennusteet näyttävät kuitenkin synkiltä. Demarikenttä saattaa vaalien jälkeen vaatia lähtöä liittokansleri Angela Merkelin suuresta koalitiosta. Hallituskriisi Berliinissä sotkisi kuviot myös Brysselissä.
SPD tekee ankarasti töitä korostaakseen EU-vaalien merkitystä ja piiskatakseen ydinkannattajiaan vaaliuurnille.
Keskeisin työjuhta on oikeusministeri Katarina Barley, jonka demarit nostivat kärkiehdokkaakseen. Puolue ei ole koskaan aikaisemmin valinnut istuvan hallituksen ministeriä EU-vaalivankkurien vetäjäksi.
Barleyn mielestä oikeistopopulistien voittokulun jarruttaminen on EU-vaalien tärkein teema.
– Populistit ovat itse tarjonneet tähän parhaan reseptin eli Brexitin. Nyt kaikki näkevät, mitä tapahtuu, kun ollaan populistien talutusnuorassa. He osaavat kyllä rikkoa ja repiä, mutta eivät pysty rakentamaan mitään, Barley erittelee MTV Uutisten haastattelussa.
Ennusteet eivät lupaa hyvää
Mielipidemittauksissa sosiaalisempaa Eurooppaa vaativien Saksan demarien tilanne näyttää kuitenkin synkältä.
Puolueen kannatus voi laskea jopa kymmenen prosenttiyksikköä vuoden 2014 EU-vaaleista. Kaikki viittaa myös siihen, että Vihreät nousee Saksan suurimmaksi vasemmistopuolueeksi ja koko maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Katarina Barley ei usko, että SPD joutuisi EU-vaalien jälkeen pohtimaan jatkoaan Merkelin hallituksessa.
– Sellaista on ihan turha spekuloida, hän kuittaa.
Kokenut politiikan tutkija, Berliinin Freie Universitätin eläköitynyt professori Oskar Niedermayer muistuttaa, että SPD voi notkahtaa kahdella rintamalla.
Kaksi tappiota olisi liikaa
Toukokuun 26. kaupunkiosavaltio Bremenissä järjestetään myös vaalit. Demarit ovat olleet hansakaupungissa hallitusvastuussa yhtäjaksoisesti koko sodan jälkeisen ajan.
– Jos SPD häviää myös Bremenissä, voisin hyvin kuvitella, että tapahtuu jotain, jota puolueen johto ei halua, mutta jäsenet haluavat, eli että SPD jättää Merkelin suuren koalition, Niedermayer erittelee.
SPD:n lähtö hallituksesta tarkoittaisi, että kristillisdemokraattien (CDU) ja Baijerin kristillissosiaalisen unionin (CSU) pitäisi joko muodostaa uusi hallitus vihreiden ja liberaalien (FDP) kanssa tai Saksassa pitäisi järjestää ennenaikaiset vaalit.
Vaaleja ei halua oikeastaan kukaan ja uutta hallitusta taas on enää vaikea saada kasaan liittokansleri Merkelin ympärille.
Berliinin hallintokortteleissa on siksi jo jonkin aikaa spekuloitu, että oikeistounioni (CDU+CSU) valmistautuu vaihtamaan kansleria heti EU-vaalien jälkeen.
Avainhenkilöt kiistävät kaiken
Merkel itse on kiistänyt jyrkästi arvelut, joiden mukaan hän jättäisi kanslerin tehtävät jo kesällä. Myös CDU:n puheenjohtaja ja Merkelin ounasteltu seuraaja Annegret Kramp-Karrenbauer eli AKK on torjunut vallanvaihtospekulaatiot.
Berliinin hallituslähteiden mukaan kyse on enemmän siitä, ettei oikeistounionin sisäpiirissä uskota demarien lähtevän hallituksesta. Siksi tarinat kanslerin vaihtumisesta on helppo leimata uutisankoiksi.
Jos demarikentän paine kuitenkin nousee kovaksi, kuten professori Niedermayer ounastelee, Merkelin ja AKK:n vakuutteluilla ei juuri ole arvoa. Uusi hallitus pitää saada kasaan joko neuvotteluilla tai vaalien kautta. Kummassakin vaihtoehdossa Merkelin on pakko siirtyä syrjään.
Euroopan unionille Saksan hallituskriisi olisi myrkkyä.
Sekä Brysselissä että muiden jäsenmaiden pääkaupungeissa muistetaan liian hyvin Saksan vuoden 2017 vaalien jälkeiset, pitkälle vuoteen 2018 venyneet hallitusneuvottelut.
Vuosien 2017-2018 pattitilanne voi toistua
Ne halvaannuttivat koko unionin. Samoin voi käydä nyt.
Saksan päähallituspuolueiden välirikko mutkistaisi myös EU-vaalien jälkeisiä Brysselin nimityskuvioita.
Uusi komission puheenjohtaja tarvitsee ehdottomasti taakseen ainakin EU-parlamentin keskustaoikeiston (EPP) ja sosialistipuolueiden (S&D) äänet.
Jos Saksan oikeistounionin ja demarien sukset menevät ristiin, SPD saattaa lähteä tekemään lehmänkauppoja, joilla parlamentin suurimman ryhmän EPP:n kärkiehdokkaan, baijerilaisen Manfred Weberin haaveet EU:n komission puheenjohtajauudesta murenevat.
Vastapuolia näille lehmänkaupoille löytyy taatusti.
Myös omat vieroksuvat Weberiä
Weber on kaikkea muuta kuin kiistaton ehdokas jopa EPP-puolueperheen sisällä. Weberin kielitaito on vain välttävä eikä hänellä ole ministerikokemusta.
Lisäksi monia oikeistokonservatiiveja kismittää, että Weber hyysää edelleen EPP:hen kuuluvaa Unkarin autoritääristä pääministeriä Viktor Orbania varmistaakseen tämän tuen, kun komission puheenjohtajaa valitaan.
Schwalbachissa Frankfurtin kupeessa järjestetyssä vaalitilaisuudessa oikeusministeri ja SPD:n kärkiehdokas Katarina Barley sätti kitkerään sävyyn Weberin ja demokratian periaatteita toistuvasti polkevan Orbanin veljeilyä.
Se voi olla ratkaiseva tekijä, kun EU-parlamentin saksalaiset demariedustajat harkitsevat linjaansa EU:n virkanimitysruletissa.
Alexander Stubbille voi aueta sauma
Viimeisen sanan komission puheenjohtajasta sanoo EU-johtajien muodostama Eurooppa-neuvosto.
Jos parlamentissa ei synny enemmistöä, komission johtoon nostetaan todennäköisesti joku muu kuin Manfred Weber.
Nykyisestä komissiosta vahvoilla ovat ranskalainen brexit-neuvottelija, keskustaoikeistoa edustava Michel Barnier, komission demareita edustava hollantilainen varapuheenjohtaja Frans Timmermans sekä tanskalainen kilpailukomissaari Margarethe Vestager.
Ainakin Berliinissä jotkut EU-asiantuntijat ja Eurooppa-poliitikot liputtavat uudelleen myös Suomen Alexander Stubbin (kok.) puolesta.
Hänelle voi aueta sauma kompromissiehdokkaana, jos suuret jäsenmaat Saksa ja Ranska eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, kummalle komission puheenjohtajuus kuuluu.