Tappara-jyrä kertoo ikimuistoisesta sanasodastaan Kari Jalosen kanssa – kaukaloiden pajavasara pelaa edelleen 45-vuotiaana

SM-liigan pudotuspeleissä nähtiin kuuma sarja keväällä 2002 Tapparan ja TPS:n välillä. Tapahtumien keskipisteessä oli turkulaiskiekon kasvatti Marko Mäkinen, joka otti yhteen TPS-valmentaja Kari Jalosen kanssa. Edelleen kilpatasolla pelaava Mäkinen, 45, muisteli tapahtumia MTV Urheilulle.

TPS:n kovaotteinen puolustaja Chris Joseph yrittää taklata Tapparan Marko Mäkistä maalin takana, mutta Mäkinen jännittää reilusti yli satakiloisen ja 195-senttisen vartalonsa ja antaa vastataklauksen.

Joseph lentää katolleen, eikä pidä siitä yhtään.

Puolustaja kostaa parin vaihdon päästä, lyö mailan päällä ja lentää ulos.

TPS:n valmentaja Kari "Kojo" Jalonen antaa verbaalisen palautteen Mäkiselle, joka vastaa samalla mitalla takaisin.

Pudotuspelivääntö on parhaimmillaan.

Pääkuvan videolla Tulosruudun juttu Tapparan ja TPS:n toisestä välieräpelistä keväällä 2002. Siinä Mäkinen kommentoi tempauksiaan, jotka ajoivat muun muassa Josephin ja Jalosen raivon partaalle.  

Mäkisellä ei ole ollut koskaan vaikeuksia syttyä pudotuspeleihin, mutta tämä on jotain erityistä. Vastassa on kasvattajaseura TPS, jonka pelaajista suurin osa on hyviä tuttuja.

Nyt ei olla kavereita.

– Osaan TPS:n pelaajista tuli tutustuttua hyvin, kun treenasin kesäisin Turussa. Välillä käytiin yhdessä syömässä ja nauttimassa auringosta, Mäkinen naurahtaa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Välit Jaloseen säilyivät

Tappara vei kevään 2002 välieräsarjan lopulta suoraan kolmessa pelissä. Ratkaisumaalin teki jatkoajalla Janne Ojanen, joka laukoi kiekon komeasti yläpesään.

Mäkinen sanoi 20 vuotta sitten nuoren miehen ehtymättömällä itseluottamuksella Tulosruudun haastattelussa päässeensä TPS:n ja Jalosen ihon alle.

– Kun näemme Jalosen kanssa, juttelemme aina pari sanaa. Sen perusteella henkisiä kolhuja ei ole jäänyt. Kaukalossa tapahtuvat asiat jäävät sinne, Mäkinen sanoo.

Finaaleissa vastaan tuli Jokerit, joka vei mestaruuden voitoin 3–1.

– Jokereilla oli niin hirvittävä nippu, kun he hankkivat vielä loppukaudeksi Vladimir Machuldan.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Kahden mestaruuden mies

Finaalin häviäminen oli iso pettymys, mutta Mäkinen sai korjattua tilanteen kahdesti. Hän oli voittamassa SM-kultaa Tapparassa 2003 ja vielä TPS:ssä 2010.

Kaksi mestaruutta ja kaksi hopeaa on hyvä saldo pelaajalle, jonka ura sai ikävän käänteen 18-vuotiaana selkävamman takia.

– Jälkeenpäin voi olla tyytyväinen siihen, että ihan kelvollinen ura tuli pelattua.

San Jose Sharksin kolmannen kierroksen varaus kävi kokeilemassa Pohjois-Amerikassakin, mutta rikkonainen kausi farmisarjoissa ei tuonut tarvittavaa nostetta. Vuodet Tapparassa (2000–2006) olivat kuitenkin uran parasta aikaa.

Mäkinen kehuu valmentaja Jukka Rautakorven ja toimitusjohtaja Mikko Leinosen ammattitaitoa.  

– Rautakorven treeneissä ei ollut pienintäkään vapaahetkeä. Kaikki tehtiin tarkkaan joka päivä alkulämmöstä loppujumppaan.

Tapparan joukkue kasvoi tiiviiksi, sillä suurin osa pelaajista oli samassa elämäntilanteessa olevia perheettömiä nuoria.

Tapparaa syytettiin varsinkin niinä aikoina kahvajoukkueeksi, joka vie tylysti vastustajalta mailahäirinnältä ajan ja tilan pois. Mäkistä moiset puheet "Kahvarasta" naurattavat.

– Aina menestyneet valmentajat saavat kritiikkiä. Voi kysyä, että miksi muut eivät sitten kopioineet meidän puolustuspeliämme. Eikö mestaruudet kiinnostaneet?

Mäkinen oli vanhan koulukunnan pajavasara, joka piti vastustajan hämmentämisestä sekä verbaalisesti että fyysisesti. Hän uskoo, että vastaavan tyylisille pelaajille on tilausta edelleen.

Hän nostaa esimerkiksi HIFK:n Micke-Max Åstenin.

– Kummasti tulee tilanteita, kun Åsten aiheuttaa härdelliä.

Edelleen kakkosdivarissa

Mäkinen lopetti ammattilaisuransa Ranskassa vuonna 2012, mutta jääkiekko on jatkunut senkin jälkeen Paimiossa Haka Hockeyn ja Paimion Kiekkoseuran riveissä. Mäkinen on vielä tälläkin kaudella pelannut kakkosdivisioonaa.

Mikä saa 45-vuotiaan vanhan ammattilaisen jauhamaan edelleen?

Vastauksena ovat itse jääkiekon pelaaminen ja pukukoppielämä. Harjoittelu ei enää niinkään kiinnosta. 

– Viime kaudella huomasin, että ketjukaverit eivät olleet yhteensäkään minun ikäisiäni, Mäkinen sanoo huvittuneeseen sävyyn.

Monet vanhat ammattilaiset eivät jauha alasarjoissa, koska he eivät jaksa huutelijoita ja haastajia, joiden mielestä on hienoa mitata omaa miehisyystasoaan vanhaa kuuluisuutta vastaan. Mäkinen ei ole moista huomannut kuin muutaman kerran.

– Kakkosdivisioona on kuitenkin niin tasokasta, että siellä joutuu oikeasti keskittymään pelaamiseen.

Osittain omistamassaan vakuutusalan yrityksessä työskentelevä Mäkinen on tiiviisti mukana jääkiekossa oman Max-pojan kautta. Max pelaa ensi kaudella TPS:n U18-joukkueessa.

– Hänellä tuntuu olevan terve suhtautuminen jääkiekkoon, ja elämään mahtuu muutakin. Itsellä ei nuorena ollut samalla tavalla.

Lue myös:

    Uusimmat