MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen puntaroi Tapparan ja TPS:n välisiä asetelmia SM-liigan finaalisarjassa, joka on tänään Turussa katkolla Tapparalle, jolla on sarjasta tukeva ote voitoin 3–0.
Minulla on tässä paitsi kättä pidempää myös henkimaailman asioita kerrottavana sen tiimoilta, ettei Tappara vielä tänään finaalisarjaa katkaise Turussa, vaikka se johtaakin sarjaa jo voitoin 3–0.
LUE MYÖS: Mestaruuksia kipparoinut Tappara-ikoni palaa kaukaloon – seurasi aiemmat finaaliottelut sivusta
TPS on peli peliltä kirinyt suoritustaan paremmaksi finaalisarjassa Tapparaa vastaan. Se on ikään kuin etsinyt itseään ja parastaan peilaten sitä koko ajan Tapparaan. Se, että joukkue etsii vielä itseään huhtikuun puolen välin jälkeen, ei tietenkään mairittele TPS:ää, mutta juuri nyt turkulaisten ei ole aika käydä itsekriittisesti tutkimaan koko kauden mittaisia syntejään. Nyt on aika keksiä ja kultivoida konsteja – osin: ad hoc – keinolla millä hyvänsä pärjätä Tapparalle.
Tapparan ei ole tarvinnut etsiä itseään, se sai juonensa päästä kiinni tällä kaudella noin 50 ottelua sitten. Toisaalta päävalmentaja Jussi Tapolan on ollut luontevaa asettaa Tapparansa sille pelilliselle jatkumolle, jonka hän (yhdessä Jukka Rautakorven kanssa) oli luonut seuran jo parilla edellisellä mestaruuskaudella 2015–2016 ja 2016–2017.
Veli-Matti Savinainen laukoi avausosuman maanantain kolmannessa finaalissa.
Kyllä Jussi Ahokkaan TPS:lläkin on kohtuullisen selkeä peli-identiteetti, mutta se on vain eräänlainen identiteetin puolikas. Puolikas se on siksi, että siinä on kunnossa ja huomioitu lähinnä puolustuspelaaminen, ei niinkään hyökkäyspelaaminen.
Kun TPS on nyt joutunut etsimään itseään ja pelikonstejaan Tapparaa vastaan, ei sen ole ollut kovinkaan paljon mahdollista säätää hyökkäyspeliään, koska ei ole mitä säätää, vaan se on turvannut lähinnä erilaisiin tapoihin puolustaa: pelatako trap- ja vai prässi-painotteisesti, ollako maltillisempi vai aggressiivisempi.
LUE MYÖS: Kommentti: Tapparaan tiivistyy vihattua kauneutta – tämän takia SM-liigan kevät on päättymässä juuri odotetulla tavalla
Jonkin verran finaalisarjan mittaan TPS on sitä justeerannut, lähteekö se liikkeestä vai paikaltaan kontrollilähtöjään. Tuo säätäminen ei tosin olen juurikaan tepsinyt Tapparan helvetinkoneen lailla väistämättömiä tuhojaan tekevään pelisapluunaan.
TPS pelasi ”sivistyneesti” (peli numero yksi Tampereella), TPS ”riehui” (peli numero kaksi Turussa), ja TPS ”riehui sivistyneesti” (peli numero kolme Tampereella). Sanoisin, että kolmannen ottelun pelaamisen tapa sopii parhaiten TPS:lle.
Tosin koko ajan tulee muistaa, että Tappara on ollut niin suvereeni, ettei sen ole edes tarvinnut pelata ja olla yhtä omien finaalipelien eleidensä kanssa, sillä on ollut vara ikään kuin hieman katsella sivusta itseään ja TPS:ää, ja säätää sitä mukaa kaasuaan ja taktiikkaansa, jos sopii, että ilmaisen asian noin (peli)filosofisesti.
Tilastot tukevat näkemystä
Kurkistetaanpa hieman pelien virtaukseen liittyviä tilastojani, miten nekin todistavat, että TPS on päässyt paremmin ja paremmin sarjaan kiinni, joskin sillä varauksella, ettei Tapparan ole vielä tarvinnut lyödä isoimpia korttejaan pöytään.
Se, miten joukkueet ovat hyökänneet yli oman siniviivansa, kertoo peliotteesta ja pelivälineen hallinnasta suhteessa vastustajaan. Kun peli sujuu, viisikko pääsee ylittämään oman siniviivansa syöttäen tai kuljettaen luovissa ja rakentavissa aikeissa. Nämä lukemat ovat (Tapparan numerot ensin, TPS:n jälkimmäisenä mainiten) kehkeytyneet peli peliltä näin: 57–46 kappaletta; 62–47 kappaletta; 60–76 kappaletta.
LUE MYÖS: SM-liigafinaalista vain yksi tulikuuma nimi MM-kisoihin? Leijonapörssi käy läpi myös TPS-kaksikon mahdollisuudet
Vastaavat lukemat vastustajan siniviivan ylityksissä – kuljettaen tai syöttäen – peli peliltä: 27–31 kappaletta; 39–27 kappaletta; 34–32 kappaletta.
Vaikka TPS on tavallaan pärjännyt ihan hyvin Tapparalle hyökkäyssiniviivalla, on se osin näennäistä siksi, että noista tilanteista syntyviä puolipitkiä tai pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelimääriä Tappara isännöi rajuin lukemin 56–37. Miksi näin? Siksi näin, että Tappara on onnistunut hyökkäämään kyseisiä hyökkäyksiä huomattavasti enemmän rintamahyökkäysten 67–45 kappaletta pohjalta. Rintamahyökkäys kera päätykiekon on ollut Tapparan voittava pelintekotapa valmistaa puolipitkiä ja pitkiä hyökkäyspelejä TPS:ää enemmän.
Sinänsä joukkueet ovat pelanneet finaalisarjassa yhtä paljon päätykiekkoja 117–115 kappaletta määrätyn laisten hyökkäysten jälkeen ennen siniviivaa, mutta Tappara on tehnyt niitä laadukkaammin ja useammin rintamahyökkäysten pohjalta.
Tuo, mitä tuossa edellä lukee, on muuan keskeinen syy, miksi Tappara on se mainitsemani helvetinkone.
Päälle päätteeksi Tapparalla on ollut taskussaan koko ajan ylivoimapelin valttikorttinsa. Välillä se on sen lyönyt pöytään. Otto Leskisen Tapparan ylivoima on aivan eri luokkaa kuin TPS:n Ville Lajusen ylivoima. On oikeastaan sensaatio, että TPS on edes yltänyt pelaamaan finaalisarjaa tuollaisella luokattomalla Lajusen ylivoimalla.
Näyttää, että TPS:n tähdet kuten Juuso Pärssinen ja etenkin Markus Nurmi ynnä monet muut pelaajat olisivat jo liki puhki ja ehkä pelaavat hieman loukkaantuneena. Sen sijaan yksikään Tapparan pelaaja ei ilmaise väsymystä.
Syitä tuohon on kaksi: Tappara marssi yli Lukon ja KooKoon pienimmin mahdollisin vaurioin, siinä säästyi energiaa. Toiseksi TPS:n pelitapa on äärimmäisen raskas pelaajille pelata. Se kun ei varsinaisesti tuota pelaajille rentoa pelaamista, vaan pelaajien on lyötävä vaihdosta toiseen kaikki likoon. TPS:n raastava pelitapa ei ikään kuin kannattele pelaajia, vaan pelaajat repivät itsestään irti kaikkensa kannatellakseen pelitapaa.
Petteri Sihvonen uskoo TPS:n siirtävän finaalien ratkaisua tulevaan tiistaina.
Ratkeaako mestaruus?
Vaikka tuossa edellä kuvaan Tapparan jopa ilkeällä tavalla olemassa olevaa lievää mutta sittenkin selkeää etumatkaa suhteessa TPS:ään, en ole valmis julistamaan, että Tappara voittaa tänään tiistaina mestaruuden Turussa, päinvastoin. Ounastelen, että TPS kaventaa voitot lukemiin 3-1. Miksi näin?
Ensinnäkin TPS on koko ajan tullut lähemmäksi ja lähemmäksi sitä pelaamisen tasoa, joka panee kampoihin Tapparalle. Sarja on opettanut Jussi Ahokasta ja TPS:ää taktisesti.
Tosin samalla Tapparan ei ole tarvinnut varsinaisesti nostaa omaa tasoaan. Kuten sanoin, Tappara on voinut finaalisarjan kuskinpaikaltaan tarkkailla, josko olisi ollut tarvis lyödä pidempiä puita uuniin. Ei ole ollut, ainakaan toistaiseksi.
Mielestäni tällainen asetelma ei ruoki Tapparassa sellaista mentaalista tulta, joka tänään tarvittaisiin nurkkaan ahdistetun TPS:n kukistamiseen.
Vaikka Tapparakin on joutunut kamppailemaan runsaasti TPS:ää vastaan, on se kuitenkin pysytellyt eräänlaisella virkamieskiekon alueella. Vika ei ole ollut Tapparassa, ei se ole Tapparan ongelma, saati syy, ettei TPS:n hyökkäyspelitapa kykene enempään. Ja kun tuloskin on kuin itsestään asettunut kolme kertaa Tapparan puolelle, pidän tilannetta varsin otollisena TPS:lle tänään iskeä huolettoman Tapparan terään lovi.
Tohdin arvella, että finaalisarja vielä jatkuu sen viidennellä ottelullaan Nokia Areenassa tämän viikon torstaina.