Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek sairastui koronavirukseen kuukausi sitten, eikä ole vieläkään palautunut kokonaan.
Taudin mukana katosi lihaskunto ja keuhkojen paraneminen on edelleen kesken.
– Koen olevani terve, mutta jos pitäisi ajaa kovaa pyörällä, niin siihen en pystyisi. Siinä mielessä voimani eivät ole vielä palautuneet, hän sanoo.
Hän uskoo saaneensa tartunnan maaliskuun alkupuolella työmatkalla naapurimaassa Ruotsissa. Tartunta on voinut tapahtua Tukholmassa joko Euroopan tartuntatautikeskuksen ECDC:n meningokokkiseurantaan keskittyneessä kokouksessa tai Fotografiska-museossa kuvanäyttelyssä.
– Omalla kohdalla kyseessä oli lääketieteellisesti lievä tauti, koska pärjäsin kotona. Oireilu alkoi kuumeilulla, virunväristyksillä, väsymyksellä ja lihassäryllä. Toisen viikon aikana tuli ripulia, haju- ja makuaistin täydellinen katoaminen, yskää ja voimakasta hengenahdistusta.
– Se oli kamala tauti. Kamalaa oli varsinkin epätietoisuus siitä, mihin suuntaan tauti on menossa.
Myös mies sairastui
Työmatkalla Ruotsissa oli mukana hänen puolisonsa, joka myös sairastui.
– Mieheni sairastui paljon vakavammin kuin minä. Hän kuuluu erilaisiin riskiryhmiin, ja tiedetään, että miehet voivat sairastaa taudin naisia pahemmin. Hän sai niin voimakkaita yskänpuuskia, että huulet muuttuivat sinisiksi. Monta kertaa mietin, pitääkö hänet viedä sairaalaan, mutta mies vakuutti pärjäävänsä kotona.
– Itse olen työssäkäynti- ja pyöräilykunnossa, mutta mieheni ei vielä ole.
Jos jopa terveysviranomainen itsekin paini epätietoisuuden kanssa, niin mistä tavallinen pulliainen tietää, milloin on syytä hakeutua sairaalaan?
– Silloin, jos ei kerta kaikkiaan jaksa ja on niin väsynyt, että ajatus sumentuu, ja hengitys käy hankalaksi. Tähän tautiin voi liittyä myös keskushermoston oireita. Myös riskiryhmään kuuluvien on syytä hakeutua sairaalahoitoon.
Nohynekin koronavirustartunta varmistettiin vasta-ainetestillä.
Katso koko ylilääkäri Hanna Nohynekin haastattelu yllä olevasta videosta.