Ääri-islamististen terrori-iskujen tahti Euroopan mantereella on kiihtynyt kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana niin, ettei laskuissa enää tahdo pysyä. Iskuista on tullut arkipäivää – myös siinä mielessä, ettei kukaan enää tosissaan usko niiden loppuvan, ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Ilkka Ahtiainen.
Tietyllä tapaa myös vastuulliset viranomaiset ovat nostaneet kädet pystyyn. He sanovat kauhean asian, mutta lausuvat lopultakin vain tosiasian, joka on pakko hyväksyä: avoimessa, ihmisten keskinäiseen luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa ei ole sataprosenttisen varmaa keinoa pysäyttää yksilöä, jos tämä on valmis tappamaan itsensä tappaakseen joukon muita. Niin kuin nyt Manchesterissa.
Niin, terrori-iskuista on tullut arkipäivää. Mutta onko arkemme häiriintynyt? Onko pelko vallannut mieliä niin kuin terroristit haluavat?
Pelon siemenen terroristit epäilemättä ovat kylväneet. Harva suurten joukkojen yleisötapahtumaan osallistuva voi tätä nykyä kokonaan välttyä ajatukselta: ”Entä jos?”
Puolitoista vuotta sitten Pariisissa Bataclanin teatterissa Eagles of Death Metal -yhtyeen konsertissa tehty joukkomurha oli kammottava. Terroristit tappoivat 89 ihmistä. Se ei kuitenkaan lopettanut ihmisten käyntejä konserteissa Ranskassa saati muualla Euroopassa. Ei se myöskään säikyttänyt niitä manchesterilaisia, jotka olivat ostaneet lipun eiliselle Ariana Granden keikalle.
Eurooppalaiset näyttävät sietävän terrorismia häkellyttävän hyvin. Valtavan suuri enemmistö jatkaa elämää entiseen tapaan aivan kuin iskuja ei olisi koskaan ja missään tapahtunutkaan. Olemme ehkä niin kiintyneitä elämäntapaamme, ettei siitä helpolla luovuta. Harrastamme kulttuuria, käymme yleisötapahtumissa, koska ne antavat sisältöä elämään. Kyse voi yksilötasolla olla myös pragmaattisesta välinpitämättömyydestä: ”Tuskin se minun kohdalleni osuu.”
”Pelolle ei pidä antautua”, julistaa moni poliitikko näinä päivinä. Tavallisten kansalaisten enemmistön mielenrauha on voinut ollut järkkymättä myös siksi, että valtioiden viranomaiskoneistot käyvät täysillä kierroksilla. Ne seulovat potentiaalisia terroristeja, lisäävät valvontaa, tiukentavat turvamääräyksiä ja muuttavat lakeja – niin kuin Suomessa tiedustelulakeja. Niillä on muuten kiire.
Olennaisin asia – ihmisten luottamus toisiinsa ja myös viranomaisiin - on yhä tallella, vaikka Manchester tulee sitä jälleen koettelemaan. Silti voi sanoa: toistaiseksi terroristit ovat hakanneet päätään seinään.