Tokiossa Ella Junnilaa ahdisti – nyt tilanne on toinen: "Olen riittävän vanha"

Tokion olympialaisia ennen Junnila oli hypännyt Suomen ennätyksen 196 hallissa ja ottanut samalla EM-pronssin.

– Viime olympialaisiin lähdin yllättävän samanlaisesta tilanteesta kuin nyt. Alla oli Suomen ennätys ja EM-pronssi,  eli lähtökohdat olivat hyvät. Se oli kuitenkin raskas kevät sekä kesä ja koko olympiareissu oli enemmän ahdistuksen kuin ilontäyteinen, Junnila muistelee kolmen vuoden takaista.

Nyt alla on myös SE-tulos 197 Paavo Nurmi Gamesista. Junnila on omien sanojensa mukaan tällä kertaa valmiimpi. Hän lähtee olympialaisiin nauttimaan, mahdollisuuksien kautta ja ilman pelkoa.

– Koen että se on tosi vapauttavaa. Koen olevani riittävän vanha, että osaan relata sen kanssa. Teen tätä kuitenkin itselleni. Kun lähtee siitä lähtökohdasta, että tykkää tästä, ei ole kuin voitettavaa. Tiedän että on isoja mahdollisuuksia, mitä voidaan ottaa, ja uskon, että kykenen siihen, Junnila kertoo.

Hyppy on kulkenut kesällä melko hyvin. Rooman EM-kisoissa syntyi tulos 193 ja sen jälkeen mainittu komea Suomen ennätys. Sen jälkeen tulostaso on tosin pysynyt alhaisena. Hyvien tulosten taustalla on pitkä yhteistyö valmentaja Tuomas Sallisen kanssa ja ehjä harjoituskausi.

– Sain koko syyskauden harjoittelun tehdä ehjänä ja samalla talvikausi ilman mitään isompia loukkaantumisia. Ollaan päästy harjoittelemaan hyvin ja sitä kautta pysytty suunnitelmissa harjoituskaudella ja päästy tekemään kisoja suunnitelman mukaan. 

– Kehittyminen vaatii pitkiä suunnitelmia ja kehitysaskeleet tulee pitkien ketjujen kautta. Tämä olympiadi ollaan tehty Tuomaksen kanssa yhdessä työtä ja kyllä se näkyy.

– On hienoa, että ollaan saatu huipputekemistä esille. Useampi vuosi möngitty vähän matalalla, ja olisi voinut tulla jo viime kesänä, mutta on hienoa, että saatiin kaikki tähdet kohdalleen ja hyppy toimimaan, Junnila iloitsee.

Tulos- tai mitalitavoitetta 25-vuotias Tampereen Pyrinnön hyppääjä ei itselleen aseta. Sen sijaan hän toivoo, että on iloisella mielellä palatessaan kotiin.

– Mikään ei ole urheilussa koskaan varmaa. Välillä mennään metikköön niin että humahtaa ja välillä aurinko paistaa. Lähden auringonpaistetta kohti, ja ollaan kaikki sen eteen tehty, että kaikki todennäköisyydet olisivat hyvien mahdollisuuksien puolella.

– Parhaani teen ja kaikkeni annan niin että viimeisetin adrelnaliinitipat sinne stadionille jätetään, Junnila sanoo.