Tommi Niemelän nimi on noussut esille, kun puhutaan siitä, kuka voisi olla Jukka Jalosen seuraaja Leijonien päävalmentajana. Nyt Niemelä jakaa varsin kovaa tekstiä Pelicansin viime kauden sensaatiojoukkueesta ja siihen liittyneistä onnistumisista.
On mennyt kohta nelisen kuukautta siitä, kun SM-liigassa nähtiin iso yllätys. Kaikki oli pedattu sille, että kauan odotettu Tampereen sisäinen finaalisarja näkisi päivänvalonsa.
Yksi viheliäs porukka päätti toisin.
Nuori pelikaanijoukkio syöksi ilmojen halki ja otti niskaotteen pahasti harhailleesta ilveslaumasta.
Lintu voitti pedon.
Vain kirves oli liikaa.
Kevään menestyksen myötä Pelicansin päävalmentaja Tommi Niemelä oli isosti parrasvaloissa. 40-vuotias luotsi säteili hymypoikana kameroiden edessä ja johti joukkonsa aina loppuhuipennukseen asti.
– Toivon, että hymy pysyy kasvoilla myös silloin, kun kaikki menee ihan päin persettä. Minua on kuitenkin mentoroitu ja valmennettu sitä hetkeä varten. Teemme asioita siten, mihin uskomme, kunnes joku sanoo, että enää ei tehdä. Sitten ei tehdä, Niemelä sanoo MTV Urheilulle.
LISÄÄ: Leveä hymy hämää – Leijonat-tähti nähnyt SM-liigan ihmeentekijän työtä läheltä: "Se on varmasti kaiken ydin"
Niemelältä tivattiin koko kevään ajan samaan kysymykseen vastausta. Miten ihmeessä nimettömältä vaikuttanut Pelicansin nippu pelasi yhtäkkiä finaaleissa suurta ja mahtavaa Tapparaa vastaan? Harva kun uskoi kauden alla, että Pelicans yltäisi edes pudotuspeleihin.
Nyt lähtötilanne on muuttunut. Pelicansilta odotetaan menestystä ja se näkyy paineissa. Eri asia on se, että miten niitä koetaan joukkueen sisällä.
AIEMPAA: Miksi Pelicans tekee jatkuvasti jättiyllätyksiä? Tommi Niemelä paljastaa nyt kevään ihmetarinan syyt ja juuret
Ideologian juuret
Menestyminen luo odotusarvoja. Kun on ollut huipulla, oletetaan, että siellä myös pysytään.
Viime keväänä Pelicansin kohdalla toistunut fraasi liittyi yllättämiseen. Lahtelaisryhmän saattoi mieltää sensaatiojoukkueeksi.
Tämä on kuitenkin vain ulkokehän näkemys.
– Olemme asettaneet mestaruuden tavoitteeksi joka vuonna. Olen sanonut sen jokaiseen kauteen lähdettäessä, että haluamme olla joukkue, joka nostaa viimeisenä käsiä pystyyn. Sanoin sen vuonna 2020 ja sanon sen nyt vuonna 2023. Haluamme kilpailla voitoista, mutta ei meidän tarvitse siitä sen enempää puhua, Niemelä toteaa aiheeseen.
Niemelä viittaa Pelicansin isoon ideologiaan.
– Meidän isoimmat paineemme tulevat joukkueen sisältä. Meidän pitää taas löytää erilaisia tapoja, jotta voimme tehdä asioita paremmin. Se koskee niin pelin kuin päivittäisten toimintatapojen kehittämistä. Tuossa on se isoin paine. Tiedän, että ulkoapäin katsottuna ihmiset saattavat ajatella, että tuollainen on ihan bullshittiä. Että ”eihän noin voi ajatella”. Me ajattelemme. On selvää, että jokainen katsoo varmasti sarjataulukkoa tai miettii, että voitammeko tai häviämmekö. Se ei vaikuta kuitenkaan seuraavaan harjoituspäivään. Uskomme, että olemme pystyneet luomaan sellaisen tekemisen ilmapiirin, mihin on hyvä nojata. Se heijastuu esimerkiksi tappioputkien keskellä, mitä jäämättä kaikille tulee, että ei tarvitse miettiä, että nyt on kauhea paniikki ja asioita pitää muuttaa. Ei. Vaan jatkamme ihan samalla tavalla, eteenpäin pyrkivää kehitystyötä. Uskomme, että on se tapa, millä olemme viimeinen joukkue, joka nostaa käsiä pystyyn kauden päätteeksi, Niemelä selostaa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Pelicans nappasi viime kaudella hopeaa. Finaaleissa Jussi Tapolan (selkä kameraan päin) Tappara oli parempi.
Pelicansin sensaatiotarinan kulmakivi liittyi nuorten pelaajien kehitykseen. Seuran omat kasvatit kuten Topias ja Elias Vilén sekä Aatu Jämsen nousivat aivan keihäänkärjiksi, ratkaisurooleihin. Eivätkä he olleet ainoita, joiden kohdalla kehityksen saattoi havaita jälkeä seuratessa.
Niemelä laukoo asiaan kuitenkin yllättävän näkökulman.
– Olimme valmennuksen tasolla todella pettyneitä omaan työhömme, kun emme pystyneet kaikkien kanssa pääsemään sille asteelle, mihin olisimme halunneet päästä. Joukossa mukana oli vähän vajaita ”settejä”. Koimme, että olisimme voineet tehdä vielä parempaa työtä, Niemelä täräyttää.
Ajatus kuulostaa sensaatiomaisen finaalipaikan myötä varsin koppavalta. Etteikö mikään riitä?
– Kysymys ei ole siitä, ettemmekö olisi tyytyväisiä. Kyllä me nautimme, kun saamme onnistumisia. Keskitymme kuitenkin enemmän matkaan kuin yksittäiseen lopputulokseen. Välillä tulee loistavia onnistumisia ja välillä tulee epäonnistumisia. Tiedostamme koko ajan sen, että aina on mahdollisuus tehdä asioita paremmin. Sitä kautta voimme löytää energiaa, että ”hei vitsi, olisi makeaa tehdä tuo ja tuo paremmin”. Koko pointti siinä, että miksi keskitymme enemmän paremmaksi tulemiseen kuin tulokseen, on se, että otamme tuolla tavalla paineen pois tuloksen ympäriltä. Silloin kun ei tarvitse koko ajan miettiä tulosta, niin silloin se ei ohjaa tekemistä, ja silloin sitä voi suhtautua avoimin mielin paremmaksi tulemiseen. Uskon vakaasti, että tuo on se tapa, jolla yksittäiset urheilijat pystyvät ylittämään omia kykyjään ja jolla he voivat olla kaikista tiukimmissa paikassa kaikista rennoimmillaan, Niemelä avaa.
Pohjois-Amerikan vierailu
Menestys heijastuu arvokkuuteen. Pelicansin sensaatiotarina nosti Niemelän jalustalle.
UUTINEN: Tommi Niemelälle arvostettu Liiga-palkinto – ennätyksiä rikkonut tähtipelaaja jätettiin huomiotta
Hän ei ponnistanut kuitenkaan täysin puskista estradille. Niemelä oli nouseva nimi jo 2010-luvun lopulla, kun hän luotsasi Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen maailmanmestariksi. Sen jälkeen hän toimi Sveitsissä Lausannen apuvalmentajana. Lopulta Pelicans onnistui houkuttelemaan hänet seuran uudeksi päävalmentajaksi.
Tuoreeltaan Niemelä kutsuttiin NHL-seura Los Angeles Kingsin kehitysleirille. Hän sai olla mukana kaikissa palavereissa ja kaikissa oheis- ja jääharjoituksissa.
– Oli mahtava juttu, kun sai kutsun sinne. Pääsin näkemään ennen kaikkea sitä, että miten he hoitavat heidän omaa toimintaympäristöään. Jos vertaa, niin yhdessä liigajoukkueessa on noin kymmenen taustahenkilöä. Siellä se sama lukema on 40. Kingsillä on vielä se, että he jakavat harjoittelukeskuksensa saman seuran AHL-joukkueen kanssa. Nytkin kun katsoi kehitysleirin meininkiä, niin siellä oli 15 huoltajaa, jotka painoivat menemään. Meillä on harjoituskaudella yksi mukana matkassa, Niemelä naurahtaa.
Niemelä myöntää yllättyneensä reissun aikana.
– NHL-seuroilla on omat kehitysvalmentajansa ja pelaajapuolen kehitysjohtajansa, jotka vetivät jääharjoituksia ja niin edelleen. Kysyin, että kuinka paljon he tekevät yhteistyötä itse NHL-joukkueen valmennuksen kanssa. Vastaus oli, että eivät melkein yhtään. Samaa voisi verrata tänne niin, että yhtäkkiä minä en puhuisi ollenkaan meidän seuramme taitovalmentajan kanssa. Sehän olisi ihan hullu ajatus! Heille tuo oli niin, että noin se vain menee. NHL-seuran valmentajat tekevät Kingsin pelaajien kanssa töitä ja heidän ainut tehtävänsä on voittaa pelejä niillä pelaajilla, mitä siellä on. Tuosta tuli nopeasti mieleen, että tämän voisi tehdä paremmin. Reissu antoi itseluottamusta sen suhteen, että teemme oikeasti täällä Suomessa asioita aika hyvin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Niemelä kutsuttiin NHL-seura Los Angeles Kingsin kehitysleirille.
Pohjois-Amerikka nousi suomalaisvalmentajien kohdalla otsikoihin, kun vielä keväällä TPS:n SM-liigajoukkuetta valmentanut Jussi Ahokas siirtyi kanadalaisen OHL-seuran Kitchener Rangersin päävalmentajaksi.
– Olen todella onnellinen ”Josen” puolesta. Hän on tehnyt pitkään töitä sen eteen, että hän pääsisi sinne. On aina positiivista, kun suomalainen koutsi lähtee valmentamaan ulkomaille. Sen avulla tehdään myös suomalaista toimintakulttuuria tutuksi. Ja on se sitten suomalainen tai eurooppalainen valmentaja – tuolla tavalla pystytään avaamaan lasikattoa, mikä siellä nyt on, Niemelä miettii.
Niemelä viittaa valmentajapolkuun. Tällä hetkellä realismia on se, että yksikään NHL-seura ei palkkaa uudeksi päävalmentajakseen eurooppalaista luotsia, joka on toiminut vain Euroopassa.
– Juttelin kesällä yhden GM:n kanssa ja hän sanoi avoimesti, että jonkun pomon pitää olla tosi epätoivoinen tai todella varma omasta työstään, jotta hän uskaltaa ottaa eurooppalaisen päävalmentajan. Siellä kuitenkin suojellaan myös omaa työpaikkaa, minkä myötä on helpompi valita niistä, ketä siellä silloinkin on, Niemelä perkaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisen valmentajan on lähdettävä Pohjois-Amerikan polulle, jos hän mielii NHL:ään.
– Kyllä se niin vain pitkälti menee. Sitä on kuljettava AHL:n, juniorisarjojen tai NCAA:n kautta. Ei siinä hirveästi mitään muuta vaihtoehtoa ole, Niemelä myöntää.
Oletko harkinnut jossain vaiheessa tuolle tielle lähtöä?
– On se totta kai ollut mielessä. Yksi unelma on se, että olisi joskus kiva valmentaa Pohjois-Amerikassa. Ehkä jotain on saattanut olla jossain vaiheessa tarjolla, mutta nämä sopimusasiat menevät vähän niin, että melkein pitäisi saada potkut, jotta pystyisi jäämään heidän ”aikaikkunaansa” mukaan. Se on kuitenkin erilainen, mitä se täällä Suomessa tai Euroopassa on. Tuossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Eihän siellä valmentajat tee kesäisin mitään muuta kuin pelaa golffia. Eivät he ole oman jenginsä tai oman organisaationsa kanssa tekemisissä. Ei sekään välttämättä hyvä asia ole. Toisaalta, sitä voisi golffata kaikessa rauhassa – sekin olisi kivaa! Asioilla on aina omat puolensa, Niemelä pyörittelee.
Eli jos nyt kaikki menee ihan päin persettä, niin yhtäkkiä olet siellä putkessa mukana.
– Voinhan mää muutenkin olla, kun sopimus loppuu tähän kauteen! Aika näyttää, Niemelä hymyilee.
Leijonat?
Niemelä myöntää, että hän unelmoi NHL:stä.
– Samalla tavalla tavoitteet ovat Suomen maajoukkueessa, Sveitsissä, Ruotsissa tai kotimaisessa Liigassa. Tavoite on aina löytää sellainen paikka, mikä innostaisi kehittämään omaa toimintaansa.
Niemelän nimen on voinut nostaa esille, kun on puhuttu Suomen A-maajoukkueen seuraavasta päävalmentajasta. Hän on tyrkyllä Jukka Jalosen seuraajaksi.
– Uskon, että Jääkiekkoliitolla on paljon kehitettävää omassa toiminnassaan, ja toivottavasti he uskaltavat tehdä riittäviä liikkeitä. Toivottavasti ne, ketä sinne palkataan, uskaltavat myös lähteä viemään Suomi-kiekkoa taas seuraavaan suuntaan. Kyllä mulla sinne ajatuksia olisi, mutta onneksi en ole se, kuka nuo paikat valitsee, Niemelä huikkaa.
Niin, suora kysymys: onko sinua kysytty Leijonien päävalmentajaksi?
– Ei mua ole kysytty mihinkään, mutta keskusteluja on varmasti käyty ihan kaikkien kanssa. Kyllä me juttelemme paljon esimerkiksi Kimmo Oikarisen kanssa, joka on ollut pitkään U20-maajoukkueen GM. Se on kuitenkin ihan normaalia juttelua, mitä hänen kanssaan käymme. Sitten jos puhutaan ihan oikeista työkeskusteluista ja siitä, että ”tuutsä nyt töihin tuonne”, niin uskon, että niiden ajat tulevat vastaan, kun mennään vähän eteenpäin, Niemelä muotoilee.
Niemelän mukaan hänen tulevaisuuden kuvionsa ovat ”aivan auki”.
– Onneksi ei ole vielä tarvinnut neuvotella mitään diilejä. Toki, toivottavasti joku haluaa tehdä sopimuksen, koska olisihan se kiva töitä paiskia. En sano, että tässä työttömäksi haluaisi jäädä. Minulla on ollut hyviä mentoreita, jotka sanovat, että kyllä puhelin sitten soi, jos joku haluaa palveluksia.
– Tähän asti se on soinut, Niemelä nyökkäilee.