Lauri Marjamäen kahden vuoden mittainen jakso Leijonien päävalmentajana päättyi kevään MM-kisoihin, joiden jälkeen hän siirtyi KHL-seura Helsingin Jokereiden peräsimeen. Leijonissa vietettyyn pätkään mahtui jos jonkinnäköisiä vaiheita. Lopussa estradilla pyöri vielä poikkeuksellinen show.
LUE LISÄÄ: Jokerit ei haikaile Eeli Tolvasen perään – "Ei meidän kannata lähteä sellaiseen maailmaan"
LUE LISÄÄ: Pahasti loukkaantunut Karri Rämö olisi voinut jatkaa Jokereissa – "Me saatiin siitä korvaus"
Toukokuussa Tanskan Herningissä ja Kööpenhaminassa pelattujen MM-kisojen jälkeen Marjamäki aloitti nopeasti työt Jokereissa.
– Teimme heti kisojen jälkeen pari viikkoa valmistavia hommia niin, että kaikki saisivat nauttia kesästä. Istuimme niin valmentajien kuin johtoryhmän kanssa alas ja kävimme asioita läpi. Muuten nautin kesästä noin sieltä kesäkuun puolesta välistä tuonne heinäkuun loppuun, Marjamäki käy läpi viime kuukausia MTV Sportin haastattelussa.
Marjamäen oma kisojen jälkeinen läpikäynti ja palautuminen oli hänen mukaansa varsin normaalia, vaikka yksi aikakausi tulikin päätökseen.
– Olympialaisten jälkeen palautumisessa meni oma aika. Silloin alkoi kuitenkin ajatella MM-kisoja ja sitä, että miten pystyisimme pelaamaan hyvää jääkiekkoa. Ja siihen pystyttiin.
Kahden vuoden rupeama sai näyttävän lopun, sillä kevään MM-kisoissa Marjamäen joukoilta nähtiin todella raikasta jääkiekkoa.
Sebastian Ahon, Teuvo Teräväisen, Mikko Rantasen, Mikael Granlundin, Markus Nutivaaran ja kumppaneiden johdolla Suomelta nähtiin aivan uudenlaista vyöryä.
– 38 maalia alkulohkossa, se on ihan poikkeuksellista suomalaisessa jääkiekkoilussa, Marjamäki nostaa esille konkreettisen faktan.
– Tuo kertoo osaltaan siitä, että pystyimme tekemään kovan sukupolven murroksen maajoukkueessa, sekä siitä, että missä käsissä suomalainen jääkiekko on. Millaisia perusvalmiuksia pelaajilla on, millaista ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja itseluottamusta sieltä kumpuaa. Ei siinä, totta kai se harmittaa, jos olet neljäs tai viides. Välillä Suomella on mahdollisuuksia voittaa. Välillä voi olla, että Suomi on seitsemäs tai kahdeksas. Tuolla tasolla se on niin pienestä kiinni.
– Totta kai se on aina kova pala, Marjamäki viittaa Sveitsi puolivälieräotteluun, jossa Suomi koki ison pettymyksen.
Murros
– Tuosta turnauksesta jäi kuitenkin positiivinen vaikutelma, vaikka emme päässeet sinne, minne halusimme. Uskon, että tuo keväällä nähty juttu kantaa pidemmälle.
Marjamäen ajanjaksoon osui iso sukupolven murros. 2010-luvun alussa nähty maajoukkuerunko jättäytyi taka-alalle ja tilalle asteli uusia soihdunkantajia. Ahot, Rantaset ja kumppanit näyttivät suuntaa hyökkäyksessä, kun taas puolustusosastolla tapahtui suurin pelillinen murros.
– Nyt keväällä pakkikalusto oli tyystin erilainen ja se muutti heti pelin. Varmasti moni on huomannut sen, että kansainvälisessä jääkiekossa pakit, kaikessa yksinkertaisuudessaan, tekevät sen pelin. Se on ihan sama homma huipputason seurajoukkueissa. Kun katsoo esimerkiksi Nashville Predatorsia, tai mitä tahansa muuta hyvää seuraa, niin siellä se tulevaisuus on. Nutivaarat, (Miro) Heiskaset ja (Juuso) Riikolat toivat niitä elementtejä meille, Marjamäki sanoo isosta muutosaallosta.
Marjamäki viittaa puheillaan puolustajien entistä aktiivisempaan pelityyliin, jossa peliä luodaan vahvan liikkeen ja tukemisen avulla. Leijonien räjähtävän nopean hyökkäyspelin peruselementit luotiin nimenomaan näillä pohjilla.
– Tuon tehtävän aikana sai kiertää ympäriinsä ja sai miettiä sitä, mitä se tulevaisuuden jääkiekko on ja mitä hyvää suomalaisessa jääkiekkoilussa on tällä hetkellä. Mistä meidän pitää pystyä pitämään kiinni kynsin ja hampain, missä taas voisimme uudistua ja miten kovaa kilpailu on kansainvälisellä tasolla. Se huomattiin hyvin nyt keväällä. Sveitsi oli laukausta vaille maailmanmestari. Kävin kolme kertaa Sveitsissä ja kun tutki niitä seuroja, niin ei mulle tullut yllätyksenä se, miten hyviä pelaajia heillä on. He toki saivat kärkijätkiä niin NHL:stä kuin omasta sarjasta ja ehkä meillä ei ole ihan ymmärrystä siitä, että missä se taso siellä menee.
– Aina kun vertailee, niin voi nähdä sen, mitä hyviä asioita muualla on. Pitää muistaa, että meillä osa asioista on paremmalla mallilla kuin muilla. Pitää arvostaa niitä omia juttuja, Marjamäki miettii.
Tehtävän paradoksaalisuus
"Välillä tulee turpaan ja joskus tulee niitä voittojakin."
Leijonien päävalmentaja – Suomen raadollisin työpaikka.
Keväisin televisio- ja muiden vastaanottimien äärelle kokoontuu kaksi miljoonaa suomalaista, jotka voivat entistä paremmin laukoa oman mielipiteensä ilmoille.
Tämä jos joku näkyi Marjamäen aikana. Kritiikin määrä oli valtaisaa, kun Suomen peli tökki.
Tuohon tehtävään liittyy aikamoinen härdelli, joka korostuu kevään MM-kisojen aikana. Pääsikö huomio tai palaute jotenkin yllättämään sinut?
– Ei. Kyllä mä tiesin, että mitä se on, Marjamäki vastaa rauhallisena.
– Ihan sama kuka siellä on ollut valmentajana, niin joku ei näe paitsioita, joku on ihan pihalla, joku on liian tosikko ja joku on sitä ja tätä. Osaltaan sen takia päätin ensimmäisissä MM-kisoissa, että en seuraa mediaa. Enemmän tuon puolen huomasi siinä, kun lähipiiristä tuli kyselyjä, että ”kuinka sää jaksat” tai että ”vittu mitä touhua”.
– Palaute on osa tätä työtä. Jos miettii isoa kuvaa, niin on hienoa, että jääkiekko herättää tunteita. Valmentajana pitää aina muistaa se, että vain yksi voi voittaa. Itsellä oli menestystä Espoossa, tuli isoja voittoja Oulussa. Milloin pidettiin kultatuolissa ja milloin oli yhtäkkiä jotain aivan muuta. Ei noita kannata vetää itteensä ihan mustavalkoisesti. Pitää tiedostaa se, että taustalla on paljon hyviä asioita ja että on paljon sellaista, missä on kehittymisen varaa.
Teknologian kehitys näkyy kuitenkin raa’alla tavalla palautteessa. Nykyään ihmiset pääsevät jakamaan mielipiteensä välittömästi eri kanaviin.
– Jos ajattelee vaikka 20 vuotta sitten sitä hetkeä, kun Suomi hävisi. Kuinka paljon pelaajia, valmentajia, huoltajia ja faneja harmitti. Nyt sen tunnetilan voi lyödä heti sinne eetteriin. Aikanaan se tuli vasta sinne seuraavan päivän lehteen. Tuo pitää tiedostaa, että noin se vain menee nykyään. On olemassa kaikenlaisia somekanavia, joissa pystyy markkinoimaan ja vaikuttamaan, Marjamäki sanoo kehityksestä.
– Fakta on kuitenkin se, että itse voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja siihen, mistä puhuu. Niihin asioihin, mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata hirveästi korvaansa lotkauttaa. Kyllä mun nautinto tulee tästä päivästä ja tässä olemisesta. Olen saanut kokea nuoreen ikään mennessä niin hyviä kuin ikävämpiä asioita. Niinhän se menee elämässä.
– Välillä tulee turpaan ja joskus tulee niitä voittojakin, 41-vuotias Marjamäki filosofisoi.
Hyvissä käsissä
"Suomi on hyvissä käsissä. Ihan sama kuka siellä penkin takana heiluu."
– Olen valinnut tämmöisen ammatin ja siihen kuuluu välillä raaka palaute. Ei tässä voi tehdä muuta kuin parhaansa. Jos se ei riitä, niin se ei riitä. Ei tässä kannata kantaa kaiken maailman murheita. Loppupeleissä ne ihmiset, jotka tietävät, tietävät aidosti sen, että mitä tässä oikein tapahtuu. Kaikista tärkeintä on pelaajien palaute. Ihan sama viime kisojen osalta, se oli tärkeintä. Kaikkea muuta voi olla miten paljon tahansa, ja se kuuluu tähän. Pitää nauttia joka päivästä – tämä on etuoikeutettua hommaa. Aika siistiä työtä tässä kuitenkin tekee. Saa olla urheilun parissa – se on tärkeintä, Marjamäki sanoo painokkaasti.
Vaikka Leijonilla Tanskassa pelatut MM-kisat päättyivät isoon pettymykseen, saapui Suomeen iso joukko pelaajia leuka pystyssä. Yleinen ilmapiiri oli kiitollinen.
Leijonat pelasi jääkiekkoa, josta pelaajat nauttivat.
– Joka puolelta tultiin kiittämään, Marjamäki sanoo suoraan kisojen jälkeisestä palautteesta.
– Aina on 30 ukkoa ja aina jollain voi olla paha mieli, mutta kyllä tuosta joukkueesta jäi erittäin hyvä kutina ja fiilis.
Maajoukkuepestin yhteenvedossa Marjamäki nostaa esille erityisesti yhden ison teeman, joka hänen aikana toteutettiin.
– Jos tuloksia katsoo, niin ne olivat ihan erilaisia ensimmäisen ja toisen vuoden välillä. Tiesin sen, että edessä on sukupolven vaihdos. Iso juttu oli se, että uskaltaa tuoda niitä uusia pelaajia mukaan. Totta kai tiedossa oli se, että meille on kasvamassa loistavia alle 20-vuotiaiden maailmanmestareita.
– Maajoukkueen päävalmentajan pesti, ei tuollaista paikkaa vain ole. Ei seurajoukkuevalmentajana pysty ikinä tutustumaan kaikkien liigaseurojen koutseihin, juniorijoukkueiden valmentajiin, käydä Sveitsit, Ruotsit, KHL:t, NHL:t sun muut läpi. Tuo on ihan mahtava paikka saada koko ajan tietoa siitä, että missä se huippu menee ja mitä he tekevät. Mikä tuolla ja tuolla on hyvää. Samalla huomasi myös sen, että meillä Suomessa on aika moni asia hyvällä mallilla.
Tähän Marjamäki viittaakin maajoukkueajan yhteenvedossaan.
– Suomi on hyvissä käsissä, ihan sama kuka siellä penkin takana heiluu. Suomella on aina mahdollisuus pärjätä. Se on huomattu aiemmin ja se huomataan myös jatkossa.