Leijonien valmentaja Ari-Pekka Selin toimii jatkossa päällikkötason tehtävissä. Tai no… todellisuudessa hän on tukija. Selin ei uudesta tittelistään pahemmin innostu. Itse tehtävän hän kokee kuitenkin hyvin mieluisaksi.
Suomen Jääkiekkoliiton huippu-urheilun valmennuspäällikkö.
Kuulostaa hulppealta.
Niin myös tittelin kantajan mielestä.
– Kun he sanoivat tuon, olin, että ei, ei, ei, elkää ny.
– Ihan Atu vaan. Koutsi, Ari-Pekka Selin huikkaa nimikkeestään MTV Urheilulle.
Selin innostuu enemmän virkansa englanninkielisestä lyhenteestä. ”Head of coaching”, eli valmennuspäällikkö.
Virallisen kuvauksen mukaan Selinin tehtävänä on ”pelin ja valmennustoiminnan kehittäminen yhdessä maajoukkuevalmentajien kanssa”. Virka alkaa virallisesti joulukuun alussa.
– Leijonien lisäksi olen eri ikäluokkien maajoukkuevalmentajien tukena. Olin esimerkiksi aiemmin kaksikymppisten kanssa Plymouthissa ja sitten Ruotsissa. Siirryn heti Sveitsin EHT-turnauksen jälkeen suoraan heidän MM-projektinsa matkaan. On ollut hienoa, kun olen nähnyt paljon maailman parhaita kaksikymppisiä tositoimissa. Aiempien valmennusvuosien aikana on tullut paljon seurattua niin sanottuja "senioritason" pelaajia, mutta nyt on ollut hienoa nähdä noita nuorempia kavereita. Ja nyt pääsee vielä heidän MM-kisoihinsa mukaan. Tuo on uusi ja hieno juttu. Pystyn varmasti tukemaan heitä, eli valmentajia, kun he ovat kisojen alkaessa luupin alla. MM-kisat ovat kuitenkin aina eri juttu kuin jotkut pienemmät turnaukset tai muu toiminnan perusarki, Selin perkaa.
Muuttunut arki
Kuvailua kuunnellessa vaikuttaa siltä, että Selin on ikään kuin konsultin asemassa.
– Olen tukena, tarvitsevat he sitten millaista apua tahansa. Osaan jäsennellä asioita, että mitä turnausten aikana tapahtuu. Esimerkiksi kun tulee tiukat paikat, niin mikä silloin on oleellista ja mihin silloin pystyy vaikuttamaan. Toimin vahvasti sen mukaan, mitä valmentajat toivovat, Selin jatkaa tehtävänsä avaamista.
Selin viittaa vahvasti kokemukseensa. Hän oli ensimmäistä kertaa Leijonien valmennuksen jäsenenä jo kevään 2013 MM-kotikisoissa. Sen jälkeen hän ehti valmentaa muun muassa Kazakstanin maajoukkuetta Minskissä pelatuissa miesten MM-kisoissa (2014).
Selin palasi Leijonien valmennukseen kaudella 2020–21, kun hän toimi samaan aikaan SM-liigaseura Porin Ässien päävalmentajana.
Sen jälkeen kun Selin sai Ässistä potkut (marraskuu 2021), hän on ollut täysin maajoukkueen käytettävissä. Turnausten ja pelitapahtumien ulkopuolella Selin on tehnyt muun muassa pelaajatarkkailutyötä niin Suomessa kuin Euroopan eri ympyröissä.
Miten erilaista elämä on nyt, kun arki ei täyty seurajoukkueen kiireistä?
– Onhan se, koska silloin kun on seurajoukkuevalmentajana, siinä on sellainen jatkuva rulla päällä. On odotuksia, on paineita ja on jatkuvasti syvällä ytimessä. Sitten kun tulee vastaan tilanne, että on jäänyt pois tai on jätetty esimerkiksi pois Suomen liigasta, niin onhan se. Siinä tulee perspektiiviä siihen, että miten lyhyt lanka loppupeleissä on. Silloin kun oli esimerkiksi Liigassa mukana, sitä tuli katsottua koko ajan sitä, että miten oma joukkue pelaa tai miten muut joukkueet pelaavat. Nyt katson sitä, että miten pelaajat pelaavat, Selin kuvailee eroja.
Selin kokee rikkautena sen, että hän on nähnyt paljon kansainvälistä jääkiekkoa.
– Tulevassa, joulukuussa alkavassa hommassa (Jääkiekkoliiton huippu-urheilun valmennuspäällikkö) alan kartoittamaan sitä, että missä meidän alle 16-, 17-, 18-, 19- ja 20-vuotiaat menevät. Missä he voisivat olla 5–10 vuoden päästä, kun he voivat olla Leijonien runkopelaajia. Jo ihan sillä, että pystyykö Leijonat myös silloin taistelemaan mitaleista, kun samaan aikaan verrokkina ovat muiden maiden samanikäiset pelaajat.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Selin (pelaajien takana) toimi aiemmin Porin Ässien päävalmentajana.
Yhteinen huoli
Suomi-kiekon yllä käydään jatkuvaa keskustelua siitä, että missä maamme juniorit menevät ja mitkä ovat kotimaisen kiekkokoneiston suurimpia kehityskohteita.
Tuoreeltaan tapetille on noussut erityisesti luistelutempo ja sen puute. Aiemmin Suomi-kiekon kohdalla on puhuttu paljon teknisestä taidosta – varsinkin maalintekopuolella.
Miten näet, että missä Suomi-kiekko menee tällä hetkellä, Ari-Pekka Selin?
– Tärkeää on se, että pidämme kiinni niistä asioista, joissa olemme hyviä. Eli siitä, että sitoudumme, teemme yhdessä töitä ja että ymmärrämme viisikkopelin tärkeyden. Kyllä, sitten tullaan esimerkiksi kamppailupelaamiseen. Peliä pelataan todella paljon laitojen lähellä. Miten meillä riittää sinne kykyjä ja taitoa? En usko, että olemme luistelussa ihan hirveästi jäljessä. Enemmän kamppailussa, niin laitojen lähellä ja kuin silloin, kun mennään maalille. Siellä meillä on haasteita välillä myös Leijonien puolella. Eli siis maalintekemisessä, Selin käy ongelmakohtia suorasanaisesti läpi.
Monien silmissä Suomen nykyiset pääjuniorisarjat eli U20- ja U18-liigat kaipaavat ravistelua. Esimerkiksi U20-tasolla, eli vanhalta nimeltään A-junioreiden pääsarjassa on tällä hetkellä peräti 20 joukkuetta.
Syntyy kysymys, että saavatko pelaajat tarpeeksi kilpailua nuorella iällä?
– Noissa sarjoissa on liikaa pelejä, joissa meidän parhaita pelaajiamme ei haasteta. Silloin on selvää, että harjoitus- ja kilpailuvaste eivät ole riittävällä tasolla. Tätä voi verrata myös muihin maihin nähden, Selin näkee.
Miten kilpailupuute koetaan liiton sisällä? Liikkuuko viesti siellä tarpeeksi tehokkaasti?
– Jos miettii, että miten rullaa voisi pyörittää, niin kyllä kaikki käynnistyy siitä, että meidän pitää saada sarjat optimitasolle. Tuo lähtee ihan SM-liigasta liikkeelle. Sen jälkeen asioita voi tapahtua myös alhaalla päin. Tästä samasta aiheesta on puhuttu jo vuosien ajan, eikä siihen ole saatu ratkaisuja. Kyllähän kaikki näkevät ja kokevat tuon ongelman, Selin myöntää, jatkaen aiheesta:
– Samaan aikaan sekin on väärin, jos pelaajat pelaavat liian hyviä pelaajia vastaan. Eihän sekään hyvä asia ole. Nämä nuoret pojat, miehet, tytöt ja naiset ovat fiksuja. He kyllä ymmärtävät, että mihin he sijoittuvat arvoasteikolla. Kyllä me remonttia kaipaamme tuolle puolelle. Toki on selvää, että hyvät pelaajat tulevat joka tapauksessa läpi. Mutta että miten heitä haastetaan eri vaiheiden kohdalla, se on se iso kysymys.
– Tähän liittyvää työtä tehdään koko ajan, kaikki ei vain näy pinnalle tällä hetkellä. Tuolla on henkilöitä, jotka vierailevat eri seuroissa. Iso juttu on myös se, että Mestis on jätetty aika yksin. Jalkaudumme Lauri Mikkolan (Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja) kanssa talven aikana eri Mestis-seuroihin. Tuohon liittyvää toimintaa on ollut aiemmin, mutta nyt se on jäänyt vähän paitsioon. Koutsit ovat jääneet yksin, vaikka siellä on hyviä pelaajia. Parhaissa Mestis-joukkueissa harjoitellaan todella hyvin ja laadukkaasti, mutta tiettyä heittoa on olemassa. Tuota meidän pitää kartoittaa talven aikana. Pyrimme auttamaan valmentajia niissä huolissa, mitä heillä on, Selin käy läpi.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Selin (A-maajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen takana) Leijonat-takissa.
”Koen, että voin olla hyödyksi”
Selinin näkyvin tehtävä on toimia Suomen miesten maajoukkueen eli Leijonien apuvalmentajana, Jukka Jalosen johtamassa tiimissä.
Leijonien toinen apuluotsi Mikko Manner puhui jo viime kevään MM-kisojen jälkeen eteen tulleesta työttömyydestä. Manner ilmaisi, että hän marssii Kelan luukulle kisojen jälkeen.
LUE: Leijonat-valmentajalta hurjalta kuulostava ilmoitus: "1.6. työkkärin kassalle"
4:02
Mikko Manner viihtyy kotikaupungissaan Vaasassa – kertoo ammattivalmentamisen varjopuolista
Selin on kokenut saman, minkä Manner koki viime kevään alussa. Eli potkut.
– Tiedän sen, että mikä fiilis tuosta tulee. ”Mamba” (Manner) on toki sen verran reipas koutsi, että hän osaa analysoida omia tekemisiään ja katsoa eteenpäin. Niin kuin hän nyt tekee, kehittäessään itseään vähän toisella tavalla. Tuollaisissa hetkissä on hyvä, jos on joku toinen, jonka kanssa voi sparrailla ja puhua siitä, että mitä nyt kannattaa tehdä, Selin sanoo.
Selin, 60, on toiminut vuosien varrella Ässien lisäksi Ilveksen, SaiPan, HPK:n, TPS:n ja HIFK:n päävalmentajana.
Pidätkö puhelimesi auki, jos joku seurajoukkue tavoittelee sinua potentiaalisen päävalmentajapestin osalta?
– Juu, totta kai. Toki, kyllä minua nyt kiinnostaa se, että miten tämä uusi tehtävä kehittyy, varsinkin kun liitto nimeää uuden urheilujohtajan. Että miten palikat asettuvat kokoon. Havaitsen, että tuolla on sellaisia asioita, joissa voin kokemuksellani auttaa. Jos vastaan tähän jotain, niin sanon, että sekä että, Selin muotoilee.
Selin viittaa Suomen Jääkiekkoliiton haussa olevaan huippu-urheilujohtajan pestiin.
Kiinnostaako se yhtään?
– Ei. Tykkään enemmän haalarihommista, missä saa olla arjessa ihmisten parissa. Olen saanut valmentaa Mestiksessä, Liigassa, KHL:ssä ja maajoukkueessa. Yritän jäsentää noista kokemuksista saatuja asioita ja viedä niitä oikeisiin kohteisiin. Tässä hommassa pitää osata myös kuunnella. Ei kannata ensimmäisenä lähteä omalla kansiolla työntämään asioita pöydälle, että näin ja näin kannattaa tehdä, koska ei se toimi. Pitää nähdä yhdessä, että mitä nyt tarvitaan. Olen jo vähän aloittanut tätä uutta tehtävääni ja olen tykännyt siitä. Koen, että voin olla hyödyksi, Selin nyökyttelee.
Eli Atu Selin, head of coaching. Mennään sillä?
– Se on hyvä! Selin virnistää.