Seurauskollisuus on nykypäivän jalkapallossa melkoisen harvinaista. Kun jostain muualta isketään isompi rahanippu eteen, niin usein seurauskollisuus unohtuu ja vaihdetaan joukkuetta. Poikkeuksiakin löytyy ja uskollisimmat soturit nousevat seurassa kuolemattomien pelaajien joukkoon.
10. Lars Høgh, OB
Tanskalainen maalivahti Lars Høgh syntyi Odensessa ja liittyi pienenä poikana seuran junioreihin ja lopetti uransa vasta 41-vuotiaana. Hän pelasi seurassa uransa aikana peräti 817 ottelua ja lopetettuaan hän toimi myös OB:n urheilutoimenjohtajana ennen kuin alkoi keskittyä enemmän maalivahtivalmennukseen. Nykyään hän toimii sekä OB:n että Tanskan maajoukkueen maalivahtivalmentajana. Høgh on sekä tanskalaisen että odenselaisen jalkapallon todellinen legenda.
9. Marcell Jansen, HSV
Marcell Jansen eroaa monella tavalla tämän listan muista pelaajista. Hän ei ole seuran oma kasvatti eikä edes pelannut HSV:n riveissä niin montaa vuotta. Hän lopetti itse asiassa uransa jo 29-vuotiaana. Hänen suuri sydämensä HSV:lle on se syy miksi hän on tällä listalla.
Borussia Mönchengladbachin kasvatti nousi aina edustusjoukkueeseen saakka ja pelasi myös kauden verran Bayern Münchenissä ennen siirtoaan HSV:n riveihin vuonna 2008. Hän edusti hampurilaisseuraa aina viime kesään saakka, kunnes hänelle ilmoitettiin, ettei hänen sopimustaan jatketa. Jansen veti kesän henkeä ja katsoi pöydällä olevia sopimustarjouksia, mutta päätti kaikkien yllätykseksi lopettaa uransa siihen. Syy: hän ei voinut kuvitella enää pelaavansa muulle seuralle kuin HSV:lle.
Saksasta löytyy monia muitakin pelaajia, jotka voisivat yhtä hyvin olla nimettynä tällä listalla. Uskomattoman uran Werder Bremenissä ensin pelaajana ja sitten valmentajana tehnyt Thomas Schaaf, Bayern Münchenin legenda Klaus Augenthaler, Kaiserslauternin Fritz Walter ja Jansenin tavoin HSV:tä edustanut Uwe Seeler olisivat yhtä lailla listapaikan arvoisia. Uudemman ja "epälojaalimman" koulukunnan aikalaisena Jansen osoitti katoavaa seuraromantiikkaa ja ansaitsi siitä hyvästä paikkansa listalla.
8. Paul McStay, Celtic
Celtic on jyrännyt mestaruudesta mestaruuteen ja on hallinnut Skotlannin kenttiä mielin määrin siitä lähtien, kun Rangers joutui talousvaikeuksien takia aloittamaan pohjalta. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin. Paul McStayn suvussa Celtic kulki verenperintönä, sillä hänen isosetänsä olivat pelanneet seurassa ja hän jatkoi veljiensä kanssa samalla tiellä. Hän voitti heti ensimmäisenä kautenaan 1982 mestaruuden ja pari lisää seurasi seuraavina lähivuosina muutaman cup-voiton lisäksi. Sitten alkoivat kuitenkin Celticin taloudelliset ongelmat, Rangersin valtakausi ja Celticin palkintokaappi alkoi kerätä pölyä. Samaan aikaan McStay pelasi uransa parasta jalkapalloa ja huhut olivat viemässä häntä milloin Inter Milaniin ja milloin Englannin suurseuroihin. Hänen lähtönsä näytti vääjäämättömältä, mutta hän päätti jäädä jopa omien fanien yllätykseksi.
Vuoden 1989 jälkeen voitot karttoivat Celticiä, kunnes vihdoin vuonna 1995 se voitti Skotlannin cupin ja McStayn pitkä odotus oli palkittu. Hän lopetti uransa lopulta vuonna 1997 yhtenä kaikkien aikojen Celtic-pelaajista. Hänet valittiin muun muassa Celticin kaikkien aikojen joukkueeseen, joka osaltaan kertoo häneen kohdistuvasta arvostuksesta, vaikka aikakausi oli yksi Celticin kuivimmista menestyksen suhteen. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Tietynlainen avioliitto se pelaajien ja seurayhteisön välinen sidekin on. McStay koki ne molemmat Celticissä.
7. Manuel Sanchis, Real Madrid
Nykyään on vaikea kuvitella, että pelaaja pystyisi pelaamaan koko uransa Real Madridissa, sillä niin tiuhaan väki joukkueessa vaihtuu, mutta aina ei ole ollut näin. Manuel Sanchis liittyi joukkueeseen 14-vuotiaana ja edusti seuraa yhteensä 22 vuotta toimien niistä 13 vuotta kapteenina. Hänen jälkeensä Raul, Iker Casillas ja Guti ovat uudemman ajan Santiago Bernabeun omia sankareita, mutta hekin ovat jatkaneet matkaansa toisaalle. Sanchis oli ja pysyi.
6. Alessandro Del Piero, Juventus
Alessandro Del Piero liittyi Juventuksen 19-vuotiaana ja edusti seuraa 19 vuoden ajan. Del Piero voitti seuran kanssa Serie A:n mestaruuksia ja Mestarien liigan. Kovimmat hetket kuitenkin koettiin silloin, kun Juventus tuomittiin ottelumanipulaation vuoksi putoamaan sarjaporrasta alemmas. Siinä tilanteessa uskollisuus seuraa kohtaa todenteolla punnitaan. Del Piero jäi usean muun tavoin nostamaan Juventusta takaisin huipulle ja nyt seura kukoistaa.
Del Pieron aikakausi Juventuksessa päättyi vuonna 2012 ja sen jälkeen hän pelasi lyhyesti Australiassa ja Intiassa. Hänen aikalaisistaan kuitenkin Gianluigi Buffon, Claudio Marchisio ja Giorgio Chiellini kantavat edelleen ylpeänä sitä soihtua jonka Del Piero sytytti.
5. Carles Puyol, Barcelona
Barcelonalla on seuraa pitkään edustaneita pelaajia vieläkin riveissään, kuten Andres Iniesta, Xavi ja Lionel Messi. Heidän varastaessa suurimmat otsikot Carles Puyol varasti vastustajilta pallot. Lähellä oli kuitenkin, ettei legendaa olisi syntynyt lainkaan, sillä häntä oltiin jo myymässä Malagaan, mutta hän ei halunnut lähteä. Loppu on niin sanotusti historiaa. Puyolin taistelu ja esimerkillisyys eivät jättäneet ketään kylmäksi ja se teki hänet suosituksi fanien keskuudessa. Yksi Barcan kaikkien aikojen suurimmista persoonista.
4. Paolo Maldini, AC Milan
Paolo Maldini edusti AC Milania koko uransa ajan. Hän liittyi pienenä poikana seuran junioreihin ja lopetti uransa 41-vuotiaana ja 26 pokaalia myöhemmin. Hänen asemansa milanolaisten historiaan on sinetöity ikuisiksi ajoiksi.
Maldini jättää jälkeensä jopa aikalaisensa Franco Baresin ja Alessandro Costacurtan, jotka edustivat seuraa käytännössä koko ikänsä junioreista lähtien. Costacurta käväisi uransa alkuaikoina yhden kauden lainalla, mutta muuten hänkin kantoi Rossonerin paitaa koko uransa. Maldini on silti suurin kaikista.
Paikallisvastustaja Interin riveistä löytyisi Javier Zanettin ja Giuseppe Bergomin kaltaisia haastajia, mutteivät hekään aivan Maldinin tasolle yllä.
3. Ryan Giggs, Manchester United
Manchester United ei lähde Ryan Giggsistä eikä Giggs Manchester Unitedista. Pelaajauran loputtua Giggs on siirtynyt jouhevasti seuran valmentajaksi. Walesissa syntynyt Giggs muutti kuusivuotiaana Manchesteriin ja aloitti jalkapallon alun perin Manchester Cityn riveissä, mutta vaihtoi kaupungin punaisiin 14-vuotiaana eikä ole sen jälkeen muita joukkueita edustanut. Hän voitti ManU:n kanssa peräti 13 Valioliigan mestaruutta. Vaikka Giggsin kanssa samaan koriin voi huoletta heittää Gary Nevillen ja Paul Scholesin kaltaiset legendat, oli Giggs heistä kuitenkin se kaikista suurin ja yksi Manchester Unitedin yksi kaikkien aikojen suurimmista.
Edellä mainitun ManU-kolmikon lisäksi pahimmista kilpakumppaneista löytyy Giggsille kovia haastajia, kuten Liverpoolin kaksikko Jamie Carragher-Steven Gerrard, Mr. Arsenal Tony Adams sekä juuri jatkosopimuksen allekirjoittanut Chelsean John Terry. Kaikki upeita seuransa edustajia, mutta matkaa Giggsin mittoihin jäi kuitenkin vielä.
2. Matthew Le Tissier, Southampton
Geurnseyn saarella kasvanut Matthew Le Tissier siirtyi 17-vuotiaana mantereelle ja Southamptonin riveihin. Siellä hän pelasikin koko ammattilaisuransa lopettaen 34-vuotiaana. Hänellä oli mahdollisuus urallaan siirtyä rahakkaampiin ja menestyvämpiin seuroihin, eikä Southamptonista maajoukkueeseen ponnahtaminenkaan käynyt yhtä helposti kuin nimekkäämmistä seuroista, mutta hän valitsi aina Southamptonin. On huomattavasti vaikeampi olla seurauskollinen köyhemmässä seurassa, joka ei koskaan voita mitään, kuin sellaisessa, joka juhlii vuodesta toiseen. Se on todellista lojaaliutta ja rakkautta. Sitä oli Le Tissier.
1. Francesco Totti, AS Roma
Rooman keisari Francesco Totti. AS Roman taituri on kannattajien joukossa jumalasta seuraava. Joissain tapauksissa jopa ylikin. Paikallisten nappulaliigajoukkueiden jälkeen Totti löysi kotinsa AS Roman paidasta ja on edustanut joukkuetta jo 27 vuoden ajan. AS Roma ei pystynyt menestyksellä rehvastelemaan 1990 luvun alussa, mutta yksi pelaaja käänsi hiljalleen joukkueen kurssin. Hän nousi joukkueen kapteeniksi jo 21-vuotiaana ja se kertoo hänen asemastaan jo tuolloin. Tottin aikana Roma on noussut Italian ja Euroopan huipulle. Vaikka todisteena ei ole kuin yksi Italian mestaruus, niin se pohja, joka Tottin aikana on luotu, kantaa hedelmää myös Tottin aikakauden jälkeen.
Totti olisi voinut pelata urallaan missä tahansa muualla ja voittaa pokaaleita, mutta hän rakastaa AS Romaa. Hänen uskollisuutensa on inspiroinut muitakin ja tiukasti hänen perässään tulee adjutanttina Daniele De Rossi, joka on pelannut seurassa 16 vuotta. Tottin kaltaisiaan pelaajia ei tule historian aikana kovin montaa. Romalle Tottin kaltaista pelaajaa tulee tuskin koskaan.