Vuonna 1998 he eivät suostuneet edes kättelemään toisiaan. Guus Hiddink oli silloin Real Madridin päävalmentaja ja Louis van Gaal Barcelonan.
Hollantilaislehdet kirjoittivat silloin häpeävänsä heidän käytöstään, kun kentällä olleet viisi Hollannin maajoukkuepelaajaa kuitenkin lämpimästi toisiaan kunnioittaen halasivat ennen Klassikkoa.
He ovat tunteneet toisensa 70-luvulta asti, kaksi pelintekijää omilta peliuriltaan. Urat eivät kummallakaan nousseet millään tapaa merkittäviksi. Sen sijaan valmentajina he kuuluvat Hollannin jalkapallohistoriaan ikuisesti; merkittävimpinä itse asiassa yhdessä Johan Cruyffin ja Rinus Michelsin ohella.
Guus Hiddinkille tämä jälkimmäinen pesti Chelseassa on mahdollisesti uran viimeinen. Ensimmäinen oli menestyksekäs; hän voitti FA-cupin ja hänellä on edelleen Chelsean seurahistorian paras pistekeskiarvo. Ura sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä. Hän epäonnistui Venäjän, Turkin ja Hollannin peräsimissä, mitään näistä maista hän ei onnistunut viemään arvokisoihin.
Lisäksi Hollannin maajoukkuetta luotsatessaan Hiddinkistä levisi ilkeitä huhuja maailmalle. Kerrottiin, että hän ei kerran osallistunut viikkopalaveriin valmentajastaffinsa kanssa, vaan lomaili Ranskassa. Erään kerran hotellissa joukkueen kanssa hän oli aamulla kysynyt apulaiskoutsiltaan, että mikä on päivän ohjelma...johon vastaus oli ollut: "Sinun pitäisi pitää palaveri joukkueen kanssa 15 minuutin kuluttua". Yhteys joukkueen pelaajiin oli kuulemma olematon.
Tallenne Chelsea - Manchester United -ottelusta katsottavissa MTV Katsomossa.
Simon Kuperille Hiddink myönsi vuonna 2012, ettei hän halua enää työskennellä jalkapallon parissa 13-tuntisia työpäiviä. Hän haluaa nauttia elämästä, pelata golfia ja juoda cappuccinoa hyvässä seurassa.
Näiden tarinoiden pitäessä paikkansa voi spekuloida, miksi hän vielä tarttui Chelsean kyselyyn. Ehkä hän halusi liki 50 vuotta kestäneelle uralleen kunniakkaamman päätöksen kuin mihin se oli menossa.
Mies, joka on "syntynyt delegoimaan", saa valtavan valmentaryhmän ympärilleen, ja on oikeassa paikassa uran kunniakkaalle päätökselle. Mourinhon jälkeiselle ajalle Hiddink on myös oikeanlainen persoona.
Myös Louis van Gaal on lähellä uransa päätepistettä. Joko väkisin tai sitten vetäytymällä syrjään. Hyvin suurella todennäköisyydellä he kuitenkin kohtasivat toisensa kahdeksannen ja viimeisen kerran. Heidän rivalrynsa on kestänyt 18 vuotta ja jakautunut kolmeen eri maahan (La liga, Eredivisie ja Valioliiga). Wesley Sneijder kuvasi aikanaan kaksikon erilaisuutta sanoen LVG:tä tiukaksi opettajaksi ja Hiddinkiä ystävälliseksi enoksi.
Erilaisuudestaan huolimatta he ovat muokanneet hollantilaista jalkapalloa erilaiseen pelityyliin uskoen. He eivät ehkä vieläkään ole ylimpiä ystäviä, mutta jalkapallohistoriaan he lukeutuvat. Isoilla kirjaimilla.
Stoken kurimus
Tällä kaudella on saanut hehkuttaa paljon Mark Hughesin ryhmää. Isot ManUa, Cityä ja Chelseaa myöten ovat kaatuneet kotona ja vieläpä ajoittain todella upealla jalkapallolla. Afellay-Arnautovic-Shaqiri-Bojan ovat dominoineet hyökkäyspäässä ja Ryan Shawcross ollut ohittamaton topparina. Shawcrossiin itse asiassa kiteytyy pitkälti koko Stoken kausi. Hän oli alkukaudesta sivussa ja Stoke ei pärjännyt. Kun Shawcross teki paluunsa alkoi pisteitä kertyä. Nyt, kun Shawcross on jälleen sivussa, Stokella on alla viisi peräkkäistä tappiota.
Lisäksi liigacupin semifinaalitappio Liverpoolille rangaistuspotkukisassa syö varmasti edelleen miestä ja siitä on vaikea nousta. Se voi koitua vielä isoksi henkiseksi taakaksi, koska olisi ollut pikkuseuralle erittäin iso juttu päästä Wembleylle.
Supersunnuntai
Viikon kuluttua on tulossa käsittämättömän upea pyhäpäivä. Valioliigassa iskevät yhteen sarjakolmonen Arsenal ja sarjaykkönen Leicester. Muutamaa tuntia myöhemmin sarjanelonen City saa vieraakseen sarjakakkosen Tottenhamin. Huikea päivä tuloillaan, joka antaa jälleen osviittaa kevään tapahtumista.
Tästä nelikosta vakuuttavinta jälkeä pelillisesti tekevät tällä hetkellä juuri Leicester ja Spurs. Kaikkien on nyt pikkuhiljaa pakko uskoa, ettei Ranierin ryhmä ole romahtamassa. Sen tekeminen on päinvastoin vain noussut sen päästyä suvantovaiheestaan irti. Leicester on viritetty juuri nyt huippuunsa ja sillä on lisäksi se etu, ettei se väsy muissa kilpailuissa kuten kaikki muut tästä nelikosta.
Senpä vuoksi Mauricio Pochettinona miettisin todella tarkkaan kannattaako Eurooppa-liigaan panostaa ollenkaan. Onko materiaali niin syvä, että se kestää sen? Mitä sieltä on voitettavissa verrattuna riskeihin? Rahasummat on saludotasoa ja Mestarien liigaan Spurs on menossa Valioliigan kautta joka tapauksessa. Sen voi melkein luvata, vaikkei Spursista kannatta luvata yleensä mitään...mutta tämä on eri Spurs. Kuten Pochettino sanoi Watford-voiton jälkeen "Spurs alkaa uskoa".
Viikko aikaa spekuloida ja fiilistellä. Maaginen päivä tulossa.
valioliiga-tv