Suomalaisittain erittäin mielenkiintoinen NHL:n varaustilaisuus käydään viikonloppuna. Kärkipään varausnumero ei ole kuitenkaan automaattinen tie kohti onnea. Vuosien varrella lukuisa huippuvaraus on pettänyt pahasti, kuten oheiselta listalta saamme huomata.
10. Nikita Filatov, 2008
Venäläispelaaja Nikita Filatov oli vuoden 2008 varaustilaisuuden kuudes valinta, kun Columbus nappasi lahjakkaan pelaajan riveihinsä. Filatov ei kuitenkaan koskaan asettunut NHL:n tavoille. Hänelle kertyi neljän kauden aikana ainoastaan 53 peliä ja niissä 14 tehopistettä. Ei likimainkaan sitä mitä kärkivarauksilta odotetaan.
9. Daniel Dore, 1988
Quebec Nordiques nappasi Daniel Doren riveihinsä vuoden 1988 varaustilaisuudessa numerolla viisi. Hän oli loistanut Kanadan juniorisarjoissa ja Quebecissä oli kovat odotukset omaa poikaa kohtaan. Toisin kuitenkin kävi. Hän pelasi kahden kauden ajan kestäneellä NHL-urallaan vain 17 ottelua ja tilastoi niissä kuusi pistettä. Samana vuonna muuten varattiin eräs Teemu Selänne numerolla kymmenen….
8. Lars Jonsson, 2000
Lars Jonssonista piti tulla ruotsalainen puolustajasuuruus, kun Boston Bruins varasi hänet seitsemäntenä vuonna 2000, mutta hän ei koskaan pelannut Bostonin riveissä. Hän sai tulikasteensa NHL:ssä vasta kaudella 2006-07 Philadelphia Flyersin joukkueessa. Hän pelasi tuolloin kahdeksassa ottelussa saaden kokoon kaksi syöttöpistettä, kuusi jäähyminuuttia ja teholukeman -4. Hän vietti vielä seuraavan kauden Philadelphian farmissa ennen kuin palasi takaisin kotimaahansa ja pelasi Brynäsissä ennen kuin lopetti muutama kausi takaperin loukkaantumiseen.
7. Aleksandre Voltshkov, 1996
Venäläispelaaja Aleksandre Voltshkov on varmasti yksi maansa vähiten tunnetuista ensimmäisen kierroksen huippuvarauksista. Hän takoi Kanadan juniorisarjassa kovaa jälkeä ja Washington Capitals tarttui täkyyn varaamalla hänet vuoden 1996 varaustilaisuudessa neljäntenä nimenä. Hänen uransa ei kuitenkaan koskaan lähtenyt Pohjois-Amerikassa lentoon. Hän tahkosi farmisarjoissa ensin heikolla menestyksellä muutaman kauden, kunnes sai vihdoin debyyttinsä NHL:ssä kaudella 1999-00. Hän sai pelata vain kolmessa ottelussa ja jäi ilman tehomerkintöjä. NHL:n jälkeen hän palasi kotimaahansa, jossa pelasi vaihtelevalla menestyksellä päättäen uransa kuitenkin muutama vuosi sitten.
6. Brian Finley, 1999
Maalivahti Brian Finley oli vuoden 1999 varaustilaisuuden kuudes valinta. Nashville oli pedannut hänestä monivuotista ykkösvahtia, mutta niin ei koskaan tapahtunut. Hän pelasi suurimman osan urastaan AHL:ssä ja sai näyttöpaikan Nashvillen paidassa kahdesti päästäen kahdessa pelissä yhteensä kymmenen maalia. Hän yritti siipiään vielä kauden ajan Bostonissa, mutta pääsi pelaamaan kahdessa pelissä päästäen kolme maalia. Yhteensä hänen pelasi urallaan 116 minuuttia päästäen 13 maalia. Nashville varasi muuten viisi vuotta Finleyn jälkeen Pekka Rinteen kahdeksannella kierroksella varausnumerolla 258.
5. Patrik Stefan, 1999
Patrik Stefan ei pelannut välttämättä floppiuraa NHL:ssä, mutta ykkösvaraukseen kohdistuvat aina hieman erilaiset odotukset kuin alemmilla numeroilla ja kierroksilla varattuihin pelaajiin. Hän pelasi peruspelaajan uran, ei ykkösvarauksen uraa. Hänelle kertyi Atlantassa ja Dallasissa 455 ottelua ja hän teki niissä 188 pistettä, joka on huomattavasti vähemmän kuin häneltä odotettiin.
4. Rick DiPietro, 2000
Vuonna 2000 Rick DiPietrosta tuli vasta toinen maalivahti, joka valittiin ensimmäisenä pelaajana. New York Islanders laski niin paljon maalivahtilupauksen varaan, että kauppasi ennen varaustilaisuutta silloisen ykkösvahti Roberto Luongon Floridaan. DiPietro ei alkuvuosina pystynyt täysin vastaamaan huutoon, muttei täysin flopannutkaan. Islanders luotti mieheen niin paljon, että solmi hänen kanssaan vuonna 2006 peräti 15-vuotisen ja 67,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen. Sen kauden jälkeen hän alkoi kärsiä loukkaantumisista ja pelasi kauteen 2012-13 asti ainoastaan 175 ottelua. Yhteensä hänelle kertyi urallaan 318 ottelua NHL:ssä. DiPietro ei välttämättä ollut kaikkien aikojen kovin floppi, mutta hänen kanssaan tehty sopimus oli.
3. Brian Lawton, 1983
Brian Lawton teki historiaa, kun hänestä tuli ensimmäinen amerikkalaispelaaja, joka varattiin ensimmäisenä. Odotukset olivat luonnollisesti suuret, sillä ykkösvarauksesta odotetaan aina supertähteä. Lawtonin kohdalla kävi kuitenkin toisin. Lawson pelasi urallaan yhteensä kuudessa eri joukkueessa 483 ottelua ja tilastoi niissä 266 tehopistettä. Hän putosi ykkösvarauksesta rivipelaajaksi. Hänet varannutta Minnesota North Starsia varmasti hieman harmitti jälkikäteen, sillä vaihtoehtoina olisi ollut muun muassa Pat LaFontainen, Steve Yzermanin ja Cam Neelyn kaltaisia legendoja.
2. Gord Kluzak, 1982
Boston varasi vuonna 1982 koko varaustilaisuuden ykkösnimenä Gord Kluzakin. Kluzak toki vietti yhdeksän kautta Bostonissa ja NHL:ssä, mutta pelasi sinä aikana vain 345 ottelua ja kärsi pahoista loukkaantumisista. Hän on itse asiassa yksi vähiten NHL-pelejä pelanneista ykkösvarauksista. Hän keräsi uransa aikana 142 tehopistettä ja tuli enemmän lopulta tunnetuksi tappelijana keräten uransa aikana kunnioitettavat 672 jäähyminuuttia.
Kluzakin takaa varattiin muun muassa Brian Bellows, Scott Stevens, Phil Housley ja Dave Andreychuk, jotka loivat hieman toisenlaisen uran NHL:ssä.
1. Alexandre Daigle, 1993
Alexandre Daiglesta odotettiin suurta supertähteä ja hänen odotettiin dominoivan liigaa. Hänestä lopulta tuli yksi kautta aikain ylihehkutetuimmista pelaajista, sillä hän keräsi uransa aikana 616 ottelussa 327 tehopistettä ja tilastoi parhaimpana kautenaan 51 pistettä. Hän ei koskaan noussut siihen tähtikategoriaan mitä häneltä odotettiin. Hän jämähti koko urakseen ynnä muiden joukkoon. Suolaa haavoille löytyy vanhasta kommentista heti varaustilaisuuden jälkeen:
- Olen iloinen, että sain ykkösvarauksen, sillä kukaan ei muista kakkosta.
Sen vuoden kakkosvaraus? Chris Pronger...