Kahkovan padon tuhoutuminen vei kodin tuhansilta Etelä-Ukrainassa.
Malyna Strahova, 56, ja hänen miehensä Oleksander katselevat epätietoisina ympärilleen Mykolajivin rautatieasemalla Etelä-Ukrainassa. Ei sen takia, etteikö paikka olisi heille tuttu tai etteivät he tietäisi, minne mennä. Malyna ja Oleksander eivät ole eksyksissä asemalla, vaan omassa elämässään.
Ei tunne Malynalle ja Oleksanderille uusi ole. Elämä Sadovon kylässä Hersonissa ei ole pitkään aikaan tarjonnut onnen hetkiä. Kaikkeen silti tottuu, jopa sotaan.
Mutta sitten tuli tulva. Jo aikoja sitten valmiiksi pakatut laukut piti panna autoon ja lähteä. Siihen mihin tykit, sotilaat, sähkö- ja vesikatkot ja alituinen kuolemanpelko eivät olleet pystyneet, pystyi vesi. Malyna ja Oleksander jättivät kotinsa.
– Lähdimme, kun vesi alkoi lähestyä taloa. Nyt olen katsonut videoita, joista näkyy, miten kotimme on kokonaan veden alla, vain katto näkyy. Malyna sanoo.
Lue myös: Tulvavesi imaisi talon mukaansa Hersonissa – tältä uusi aamu näytti paikallisten silmin padon räjäytyksen jälkeen
Malynasta ja Oleksanderista tuli kaksi tuhansista tulvapakolaisista, jotka suuntasivat vesimassojen alta sukulaisten, lapsien ja ystävien hoteisiin. Tai sitten vain hätämajoitukseen, jos sellaista kohdalle osui. Vesi pakotti ihmiset lähtemään. Kymmenet eivät ehtineet ajoissa, sillä alkuviikosta tulvan jäljiltä oli kateissa tai kuolleina yli 50 ihmistä.
– Me aiomme palata Hersoniin. Emme aio asua muualla. Talomme on tiilitalo, joten kai sen voi korjata, ja sen me teemme. Emme ikinä voisi jättää Ukrainaa, Malyna uhoaa ja katsoo silmiin kuin vahvistusta pyytäen.
Malyna kertoo olleensa sodan ensimmäisen puolen vuoden aikana hyvin masentunut, mutta sitten tuli tyhjyyden kaltainen tyyneys.
– Voi kunpa myös venäläisten miehittämä vastaranta Hersonissa vapautettaisiin. Siellä ovat vanhempieni haudat, ja anoppini asuu siellä. En tiedä, miten hänen on käynyt.
– Ei meillä ole tulevaisuuden suunnitelmia. Jos on aamulla elossa, se riittää.
Lue myös: Useita siviilejä kuollut Venäjän iskuissa eri puolilla Ukrainaa
"Siellä on koti"
Rautatieasemalle on perustettu tulvapakolaisten avustuspiste. Siellä tulvaevakot rekisteröidään ja heille annetaan muun muassa vettä, ruokaa ja lahjoituksina saatuja vaatteita. Paikalla ovat maailman katastrofialueiden tutut toimijat: YK:n alaiset Maailman ruokaohjelma WFP ja pakolaisjärjestö UNHCR sekä eurooppalaisena avustajana ainakin Tanskan pakolaisapu.
Lilia Shevchenkon, 66, onnettomuudessa on sen verran onnea, että hänen kotinsa kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa Hersonissa ei kastunut, vaikka alemmat kerrokset vettyivätkin. Lisäksi lapset asuvat Mykolajivissa, joten tänne oli helpompi lähetä kuin vieraiden nurkkiin.
– Olimme tottuneet siihen, että kun tuli venäläisten tykkitulta, sähköt ja vesi katkesivat. Myöhemmin ne sitten korjattiin ja kohta ne taas katkesivat. Aina sama toistui, mutta nyt on ollut puhetta, ettei niitä ehkä saada kuntoon ennen syksyä, Lilia kauhistelee.
Liliakin kertoo jo paatuneensa sotaan niin, etteivät toistuvat vastoinkäymiset enää yllättäneet. Hän uskoi varautuneensa kaikkeen.
– Tämä, voi luoja, tämä se oli sitten kuitenkin yllätys. Aion kuitenkin palata heti kun voin. Toisten vastuksina ei ole mukava olla. Siellä on koti.