Viime vuoden huhtikuussa Helsingin Vesalassa sijaitsevassa taloyhtiössä alkoi syttyä merkillisiä tulipaloja. Tuli riehui rappukäytävän tuulikaapissa ja roskakatoksessa.
- Olihan se kamalaa, mutta tuossa vaiheessa en menettänyt kokonaan yöuniani, muistelee taloyhtiössä asuva 47-vuotias Leila Verronen huhtikuun tapahtumia.
Pian uhka tuli kuitenkin liian lähelle. Kun kellarivarastot leimahtivat tuleen, Verronen joutui lähtemään pohjakerroksen asunnostaan kiireellä.
- Oma ulko-oveni on vain parin metrin päässä kellarin ovelta. Keskellä päivää joku alkoi huutaa, että kaikki ulos, täällä palaa. Kun pääsin pihalle, kaikki olivat shokissa, eräs nuori tyttö aivan paniikissa.
Rikosten uhrit
MTV Uutisten uusi nettisarja, jossa erilaisten rikosten uhrit kertovat tapahtumista omasta näkökulmastaan. Kuinka elämä on jatkunut rikoksen jälkeen?
Oletko joutunut rikoksen uhriksi? Jos haluat kertoa tarinasi meille, ota yhteyttä MTV Uutisten rikostoimitukseen osoitteeseen rikos@mtv.fi
Pahempaa oli kuitenkin luvassa. Viimeinen kymmenen päivän aikana sytytetyistä paloista sattui talon kolmannessa kerroksessa. Tuhopolttaja tuikkasi tuleen kolmilapsisen perheen asunnon ja perhe joutui laskeutumaan alas parvekkeelta päästäkseen tulta pakoon.
- Itse olen paloista kärsineistä ihan häntäpäässä, sillä kamalin kokemus oli tuolla naapurissa asuneella perheellä. Silti palot vaikuttavat elämääni edelleen, Verronen sanoo.
Puolentoista tunnin yöunet
Tuhopolttosarjan jälkeen Verronen oli jatkuvasti varuillaan, vaikka tekijä, samassa taloyhtiössä asunut mies, saatiin kiinni rysän päältä viimeisen palon jälkeen.
- Nukuin fileerausveitsi yöpöydällä, käytin unilääkkeitä, enkä silti nukkunut kuin tunnin tai puolitoista yössä. Masennuin, makasin sängyn pohjalla viikkoja, en syönyt tai juonut.
Osa asukkaista jouduttiin evakuoimaan talosta savuhaittojen takia, ja Verrosen mukaan valtaosa heistä ei enää palannut takaisin. Hän yritti itsekin vaihtaa asuntoa johonkin toiseen kaupungin vuokrataloon, mutta se osoittautui mahdottomaksi asuntojen vähyyden takia.
- Muutaman kuukauden valvoin ja olo oli koko ajan hermostunut. Aina, kun kuulin rapinaa, pysähdyin kuuntelemaan, mitä se voisi olla. Koiranikin reagoi aivan samalla tavalla.
Verrosen onneksi hänen turvanaan on nyt kymmenvuotias perhoskoira Kati. Kati haukkuu aina, kun havaitsee jotain erikoista. Se ei ole pelkästään hyvä asia.
Näin saat apua
Rikosuhripäivystys parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa sekä tarjoaa tukipalveluita.
Rikosuhripäivystyksen auttava puhelin palvelee ma-ti klo 13-21 ja ke-pe klo 17-21 numerossa 0203 16116.
Juristin puhelinneuvonta ma-to klo 17-19 numerossa 0203 16117.
Lisätietoja Rikosuhripäivystyksen nettisivuilta.
- Viime huhtikuun tapahtumien jälkeen Kati on ollut hyvin haukkuherkkä, arka ja varauksellinen. Koirat vaistoavat hyvin ihmisten tuntemuksia ja tulipalojen aikaan Kati tärisi kuin haavanlehti.
- Meillä ei ole enää mitään asiaa koirapuistoon, vaan käymme yleensä lenkillä aamulla. Joudumme välttelemään muita koiria, ettei Kati stressaantuisi liikaa, Verronen huokaa.
Katkeruus ei poistu
Verronen on vihainen, että yhden henkilön toiminta teki hänen omasta kodistaan vaarallisen tuntuisen paikan.
- Koti on se, missä pitäisi olla hyvä olla. Yht'äkkiä se oli kaikkea muuta kuin sitä. Pelkäsin pitkään, että taas tapahtuu jotain ikävää, että henki on vaarassa.
30-vuotias mies sai tuomion tuhopolttosarjasta helmikuussa Helsingin käräjäoikeudessa. Hänen katsottiin syyllistyneen tekoihin, mutta oikeus jätti hänet rangaistuksetta syyntakeettomuuden takia.
- Olen katkera ennen kaikkea pienten lasten ja perheiden puolesta, sillä he ovat varmasti kärsineet tapahtuneesta eniten. Vaikka olen diplomaattinen ja rauhallinen, en tiedä, mitä tekisin, jos tuhopolttaja tulisi vastaan kadulla, Verronen sanoo.
Verronen pitää rikosten uhrien asemaa Suomessa erittäin heikkona, sillä apua on hankala saada, vaikka rikosten vaikutukset uhrien elämään ovat kauaskantoisia.
- Rikoksen uhrin asema sivuutetaan vailla merkitystä, ellei kyseessä ole materia, siis raha. Fyysinen ja psyykkinen kärsimys unohdetaan rikosoikeudellisissa pykälissä mielestäni täysin. Siihen pitää ehdottomasti saada muutos, ei mikään laki voi olla niin kiveen kirjoitettu, Verronen sanoo.