Jukka Ojan poika Kimmo kuoli 10 vuotta sitten väkivaltaisesti, eikä menehtyneen miehen omaiset koskaan saaneet minkäänlaisia korvauksia oikeudenkäynnin jälkeen.
Kelataan aikaa vuosikymmen taaksepäin. Oli kirpeä pakkasaamu joulukuussa 2009 – joulukin kolkutteli jo ovella. Sittemmin porilaistunut Jukka oli tavalliseen tapaansa lähdössä töihin aamuvarhaisella.
Työmatka kuitenkin keskeytyi puheluun, joka muutti hänen ja monen muun ihmisen elämän lopullisesti. Langan toisessa päässä oli poliisi.
– Olin siihen aikaan Turussa, kun minulle soitettiin lauantaina 19. joulukuuta kello kuusi. Poliisi kertoi, että poikanne on kuollut väkivaltaisesti. Kimmon perhe asui tuolloin Turussa, ja poliisit sanoivat, että josko minä veisin suruviestin perheelle. Lähtökohtaisesti tilanteessa oli paljon ristiriitaisuutta, Jukka muistelee hetkeä, jolloin hänen maailmansa pysähtyi.
– Siinä ei kyllä työkunnossa ollut, Jukka sanoo selvästi herkistyen.
Kaveriporukka potki pojan hengiltä
Jukan poika Kimmo oli ollut edellisenä iltana viettämässä iltaa eräässä porilaisessa asunnossa kavereidensa kanssa. Jostain syystä tilanne oli tutussa porukassa kärjistynyt riidaksi, ja Kimmoa hakattin ja potkittiin.
Pahoinpitelyn jälkeen kaverinelikko oli raahannut Kimmon asunnosta ulos ja hylännyt miehen kantakaupungin kadun varteen, josta sivulliset löysivät ruumiin.
Pitkään oli epäselvää, kuoliko Kimmo pahoinpitelyn aikana saamiinsa vammoihin vai paleltuiko mies kuoliaaksi kylmänä pakkasyönä.
"En halunnut kohdata heitä"
Kimmon kaveriporukka saatiin kiinni pian tapahtuneen jälkeen. Yksi sai vankeustuomion brutaalista väkivallanteosta.
– Toiset saivat jotain pientä, mutta eivät oikeastaan juuri mitään. Silloin oli paljon ristiriitaisia ajatuksia, hän kuvailee tuntemuksiaan tuomion jälkeen.
Jukka ei itse ollut läsnä oikeussalissa, kun tapausta käsiteltiin käräjäoikeudessa. Raakaa väkivaltaa käyttäneen kaveriporukan kohtaaminen tuntui isästä aivan liian kipeältä jo pelkästään ajatuksen tasolla.
– En halunnut mennä sinne, en halunnut kohdata heitä, enkä halua koskaan kohdatakaan, Jukka perustelee päätöstään.
Menetys koetteli myös taloudellisesti
Vaikka Jukka olikin tyytymätön Kimmon tuttujen saamiin tuomioihin, hän ei koskaan valittanut käräjäoikeuden antamasta päätöksestä – prosessi oli ehtinyt olla sen verran kova koettelemus sekä henkisesti että taloudellisesti.
– Olisi vaatinut todella paljon voimavaroja lähteä sellaiseen prosessiin. Jaksaminen oli muutenkin siinä ja siinä. Oli hautajaisten järjestämiset ja perunkirjoituksiin liittyvät asiat...
– Totta kai siinä törmäsi kaikkiin sosiaaliviranomaisiin ja erilaisiin valtion konttoreihin, ja pohdittiin kuka maksaa ja mitä maksaa vai saako mistään korvauksia, Jukka avaa tilannetta.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Jukka kertoo, ettei saanut korvauksia edes hautajaiskulujen muodossa sen jälkeen, kun hänen poikansa kuoli väkivaltaisesti 10 vuotta sitten. Kuvituskuva.
Rikosvahinkolaki uudistui – mutta miten?
Rikosvahinkolaki nykyaikaistettiin vuonna 2006 – olihan vuonna 1973 annettu laki uudistuksen tarpeessa. Valtiokonttorin lakiasianpäällikkö Pekka Syrjäsen mukaan laki ei sisällöllisesti ole juurikaan muuttunut.
– Lähinnä korvausalaa laajennettiin ja lähennettiin soveltamaan tuomioistuimien päätöksiä. Ei kuolemantapaustenkaan suhteen korvausalaa vähennetty muuten kuin poistamalla niin sanottu läheiskärsimyksen korvattavuus. Kuten aikaisemminkin, omaiset saavat korvaukset esimerkiksi hautauskuluista.
Syrjäsen mukaan nykyaikana maksetaan korvauksia tosiasiallisista menetyksistä ja kuluista. Kuolemantapauksissa tämä tarkoittaa muun muassa läheisen omasta henkilövahingosta johtuvia kustannuksia tai läheisille aiheutuneita ansionmenetyksiä.
Lue myös: Helsinkiläisen Ticon isä joutui paloittelusurman uhriksi – nuori mies kohtasi tappajan silmästä silmään ja kertoo nyt, miten selvisi järkytyksestä ja surusta
Jos esimerkiksi uhrin omainen joutuu kokemansa tragedian jälkeen sairauslomalle, hänen ansionmenetyksiä kompensoidaan rikosvahinkolain mukaisesti.
Syrjäsen mukaan laista poistettiin ainoastaan läheiskärsimykseen liittyvät korvaukset, eli aineettomat korvaukset.
– Korvausten hakeminen ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin aiemmin ja korvausten saaminen on suorastaan helpompaa.
Korvaukset eivät siirry omaisen tilille automaattisesti, vaan asianomistajan – eli tässä tapauksessa omaisen – tulee hakea korvauksia itse. Kun tuomioistuin on määrännyt syytetyn maksamaan korvauksia, asianomistaja voi oikeutettu myös hakemaan niitä.
Prosessi kestää tapauksesta riippuen muutaman kuukauden.
– Suurin osa hakeekin korvaukset suoraan Valtiokonttorista, Syrjänen toteaa.
Kimmon perheelle ei korvauksia herunut
Jukan sekä hänen juristiystävien kokemuksen mukaan henkirikoksen uhrin omaiset saavat harvoin niitä korvauksia, joita oikeus määrää vahingonaiheuttajan maksamaan.
– Se jää kokonaan omaisten kontolle. Ei ihmisillä ole voimavaroja sellaiseen. Kaikki haluavat päästä elämässään eteenpäin, eikä olla vuodesta toiseen asian kanssa tekemisissä.
Myös tuomari oli Jukan mukaan todennut, että korvauksia on turha edes hakea, sillä niitä Kimmon lapset tulisivat tuskin saamaan.
– Ei sieltä mitään saanut tietystikään, kun lähtökohta oli tämä, korvauksia aikanaan hakenut ja prosessiin tympääntynyt Jukka kertaa.
"Silloin peli oli jo menetetty"
Jukan mukaan henkirikoksen uhrin omaiset voivat hakea korvauksia myös terapiaa varten. Keskusteluapu olisi ollut etenkin Kimmon lapsille äärimmäisen tärkeä tuki pian miehen menehtymisen jälkeen.
Tukea terapiakäynteihinkään ei liioin ollut – Kimmon lasten terapiakäynteihin tarjottiin maksusitoumusta.
– Lapset olisivat tarvinneet heti terapiaa. Totta kai yhteiskuntakin tarjoaa terapiaa, mutta se ei toteudu sellaisena kuin pitäisi: Siinä menee monta kuukautta ennen kuin terapiaan pääsee.
– Siitä jäi vähän sellainen maku suuhun, että näinkö halpa on ihmisen hinta. Eihän rahalla ole mikään tallainen korvattavissa, mutta korvausten saaminen olisi voinut vähentää ahdistusta, Jukka jatkaa.
Lue myös: Ex-mies vainosi Tiinaa ja pommitti viesteillä kuukausikaupalla, piina jatkui heti lähestymiskiellon päätyttyä – "Uhri joutuu maksamaan satasia siitä, että pääsee häiriköstä eroon vain määräajaksi"
Vihan ja katkeruuden tunteista voi päästä eroon
Kimmon lapset olivat tapahtuma-aikaan 13- ja 14-vuotiaita. Rakkaan isän menehtyminen oli nuorille kova paikka, ja menetyksestä yli pääseminen on vienyt paljon aikaa. Toinen Kimmon lapsista on päässyt jaloilleen vasta 10 vuotta isänsä kuoleman jälkeen.
Kimmon tappanut mies ei ole koskaan osoittanut katuvansa tekoaan, eikä ole pahoitellut tekoaan Kimmon läheisille. Anteeksipyyntöä Jukka ei kuitenkaan odota tai edes halua.
– Olen käsitellyt elämäni aikana paljon vihan, katkeruuden ja kaunan tunteita. Olen saanut tehdä itseni kanssa paljon töitä. Se ei missään nimessä tarkoita sitä, että olisin hyväksynyt Kimmon pahoinpitelijöiden tekoa, vaan minun täytyi päästä eroon vihasta ja katkeruudesta, sillä ne haittaavat elämää erittäin paljon.
Jos Kimmo olisi kuollut onnettomuudessa tai tapaturmaisesti, pojan kuolema olisi kenties ollut helpommin käsiteltävissä.
– Se tuntui todella pahalta, kun kuulin, kuka oli teon takana – se oli kaveriporukka. Meni kauan aikaa sitä pureskellessa.
Henkirikoksen uhrin läheisille on tarjolla korvaamatonta vertaistukea
Jukka pääsi katkeruudesta ja vihasta irti lopulta kuultuaan sattumalta Huoman toiminnasta.
– Viha vahingoittaa vain minua itseäni. Jos vihaan tätä tyyppiä, joka tappoi Kimmon, saan ihan vapaasti vihata ja suunnitella kaikkea, mitä hänelle tekisin. Mutta eihän se rasita häntä vaan minähän siitä kärsin, eikä viha tuo Kimmoa takaisin. Samalla, kun se vaikuttaa minuun, se vaikuttaa myös läheisiin ihmisiin.
Huoma on yksi Suomen neljästä niin kutsutusta surujärjestöstä. Se tarjoaa vertaistukea ja ohjausta henkirikoksen uhrin omaisille puhelimitse sekä ohjatuissa vertaistukiryhmissä eri paikkakunnilla.
Oman lapsen kuolema on äärimmäisen vaikea paikka
Vertaistuki on Jukan mukaan korvaamaton apu läheisensä menettäneelle.
– Jos nyt voi mistään luonnollisesta marssijärjestyksestä puhua, koska ei sellaista ole. Täältä voi koska vain kuka tahansa lähteä. Mutta jos joudut oman lapsen saattamaan haudan lepoon ja käymään sen prosessin läpi, sitä ei kukaan muu ymmärrä kuin ihminen, joka on asian joutunut itsekin kokemaan.
Huoma pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan myös rikosvahinkolakiin, jotta omaisille korvausten hakeminen olisi tulevaisuudessa helpompaa, eikä prosessiin tarvitsisi varata niin suuria voimavaroja tragedian keskellä.
Samalla järjestö toivoo toimintansa kautta vaikuttavan tapoihin, joilla viranomaiset, kuten poliisit, kohtaavat läheisensä menettäneen ihmisen.
Voit tutustua Huoman toimintaan tarkemmin täältä.