Terttu, Heila ja Onni – nämä kolme kovaa koira-ammattilaista etsivät työkseen huumausaineita, räjähteitä, savukkeita ja nuuskaa Suomen raja-asemilla. Kolmikko esitteli taitojaan tänään SuomiAreenalla Porissa.
Heila lähtee jatkamaan matkaansa Tullin pyörän kyydissä.
Suomen raja- ja lentoasemilla työskentelee päivittäin 45 koiraa erilaisissa valvonta- ja etsintätehtävissä. Koirien työ ei ole turhaa, sillä ne paljastavat noin 500 salakuljetustapausta vuodessa eli keskimäärin kaksi joka päivä.
Kaikki tehneet hyvää tulosta
Tulliylitarkastaja Jarkko Fagerström Tullin valvontaosastosta kertoo, että labradorinnoutaja Terttu on tehnyt hyvää tulosta Tullissa, vaikka se on työskennellyt aktiivisesti vasta 1,5 vuotta.
Heila valmiina etsimään räjähteitä.
– Tertun haaviin on jäänyt lyhyessä ajassa jopa kolme ämpärillistä huumausaineita, Fagerström kertoo.
Myös Heila on labradorinnoutaja, erikoistunut räjähteiden etsintään ja onnistunut hienosti. Heilan ansiona on ollut löytää suuri räjähdelasti kauppatavaraliikenteestä. Onni puolestaan on ehtinyt kerätä mainetta nuuskan, savukkeiden ja huumeiden etsinnässä.
Heila esiintymislavalla SuomiAreenalla.
Onni on kolmesta SuomiAreenalle tuodusta Tullin koirasta selvästi kaikkein vilkkain ja leikkisin. Kaikki kolme koiraa elävät tavallisissa perheissä, mutta työskentelevät päivittäin isäntänsä mukana.
Koirallekin sattuu virheitä, mutta harvoin
Fagerströmin mukaan Tullin haaviin jää yleisimmin kannabistuotteita. Savukekoirien yleistymisen myötä myös salakuljetettuja savukkeita ja nuuskaa on alkanut löytyä yhä enemmän.
– Massiivisempia löytöjä tehdään juuri tavaraliikenteen puolelta, ei niinkään matkustajaliikenteestä.
Koirille sattuu Fagerströmin mukaan harvoin huteja. Yleensä silloin kun koira merkkaa, aina jotakin löytyy.
Tullikoirat Onni ja Terttu.
– Valitettavasti koiralle tulee joskus virheitä, sillä esimerkiksi ihmisten vaatteisiin on saattanut jäädä hajua, jos on ollut paikassa, jossa huumeita on käytetty. Määrä on kuitenkin hyvin marginaalinen eli virhearviointeja ei satu usein.
Vaikka Terttu, Heila ja Onni ovat kaikki labradorinnoutajia tärkeässä työssä, voisi rotu olla jokin muukin.
Koira kuin isäntänsä
– Koirallahan hajuaisti on aina ylivoimainen. Meillä on labradorinnoutajia paljon siksi, että se on ihmisläheinen ja lempeä rotu, eivätkä ihmiset pelkää sitä.
Tullikoiraa ei kuitenkaan mielellään saisi jäädä rapsuttelemaan lentokentillä.
– Yleensä työ- ja vapaa-aika pitäisi pyrkiä erottamaan. Itse asiassa koira ei ole rapsutuksista kiinnostunutkaan siinä vaiheessa, kun se tekee työtään vakavasti. Hän on töissä silloin, Fagerström kuvaa.
Tullikoirat ottavat helposti mallia ohjaajastaan.
Tullikoira Terttu odottaa vuoroaan esiintymislavalle.
– Joku koira on flegmaattisempi kuin toiset, aivan kuin ihmisetkin. Ei ole aivan turhaan sanottu, että koira muistuttaa ohjaajaansa ja ohjaaja sitten taas puolestaan koiraansa. Kyllä ohjaajan käytös on merkittävä, Fagerström kertoo.
Terttu löysi ruutikätkön
Kaikkia tullikoirat ovat Fagerströmin mukaan taitavia, joten huonoa koiraa ei Tullissa työskentele. Entä millainen on tullikoiran vapaapäivä?
– Mahtaakohan sillä vapaapäivää ollakaan, osaakohan se koira pitää vapaapäivää. Kyllä se on aina töissä, naurahtaa Fagerström.
SuomiAreenan lavalla tullikoirat esittelivät taitojaan. Esimerkiksi räjähdekoira Heilalle piilotettiin kimpale ruutia yhden esiintymislavalla olleen teräskuvun alle.
Heila etsii räjähdettä kuvun alta.
Kupuja oli kaikkiaan viisi kappaletta. Heilalla meni alle 30 sekuntia, kun se istui yhden kuvun viereen ja osoitti katseellaan isännälleen, että ruutipiilo on löytynyt. Loistava suoritus!