Tuomas Enbuske on hahmo, joka ärsyttää monia. Syystäkin. Hänen kanssaan keskustellessaan tuntee itsensä usein yksinkertaiseksi ja sivistymättömäksi. Mutta minkä hinnan mies on maksanut voidakseen olla kävelevä Wikipedia? Ja onko hän edes onnellinen?
Tuomas Enbuske on Oulussa syntynyt, Venla-palkittu toimittaja ja kolumnisti. Kahden lapsen isä on kova väittelemään, keräilemään arvotuoleja ja on perusluonteeltaan ujon sulkeutunut. Jo ala-asteikäisenä hän poikkesi ikätovereistaan.
Kirjastot ovat 70-luvulla syntyneille lapsille paikkoja, joissa luettiin Aku Ankan taskukirjoja, Neiti Etsiviä ja Viisikoita. Tuomas Enbuske viihtyi kirjastossa ala-asteella tuntitolkulla kerrallaan. Tex Willerin selailun sijaan hän kahlasi kaitafilmeiltä sanomalehtiä kymmenien vuosien takaa.
– Olin tosi paljon Oulun kirjastossa ala-asteikäisenä, luin kaikki Helsingin Sanomat ja Kalevat 60-luvulta alkaen kaitafilmiltä. En kertonut tästä koulukavereilleni. Olen sen verran opportunisti, että osasin olla joutumatta koulukiusatuksi. Sitä paitsi musiikkiluokalla kaikki olivat vähän nörttejä.
Pikkuveljensä vastakohta
Merkonomi-äidin ja diplomi-insinööri-isän lisäksi perheeseen kuuluu kolme ja puoli vuotta nuorempi pikkuveli. Tuomas Enbuske on varmasti tunnetumpi suomalaisille, mutta mediakasvo myöntää olleensa lähes aina kateellinen veljelleen.
– Hän oli kovis. Hän pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa. Joi ensimmäiset känninsä ja sai naisiakin ennen minua. Hän on myös matemaattisesti minua lahjakkaampi, rikkaampi ja komeampi. Mutta nykyään hän on yksi lempi-ihmisistäni, kenen kanssa viettää aikaa.
Tuomas Enbuske näyttää pohtivan suuria, sormi suussa jo taaperona.
Enbuske ahmi tietoa Oulun kirjastossa tuntikausia kerraallaan.
Tiedonjanoinen pikku-Tuomas halusi jo hyvin pienenä yrittää ymmärtää maailmaa ja oppia loputtomasti uutta. Yleensä vanhemmat ovat iloisia lastensa aktiivisuudesta, mutta Tuomaksen kohdalla vanhemmat olivat kovilla.
– Kyselin ihan helvetisti kaikesta ja halusin olla aikuisten seurassa. Äitini on sanonut minulle, että ”Emme me tuollaista lasta odottaneet”, Tuomas muistelee.
Ensimmäisestä ihastuksestaan Enbuskella on lämpimät muistot. Vaikka ala-asteen ihastus ei tainnut edes tietää olevansa ihailun kohteena, muistot tytöstä elävät vahvoina.
– Ala-asteen ensimmäisellä luokalla ihastuin Tarjaan. Hän oli lestadiolainen ja hyvännäköinen. Ehkä myös älykäs. En valitettavasti saanut häneltä vastakaikua tunteilleni.
– En koskaan lähettänyt mitään lappuja kenellekään. Olin siihen aivan liian ujo.
Enbusken ylioppilaskuvassa ei liikoja hymyilty.
Siedättämällä eroon ujoudesta
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Enbuske muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Laajasalon opistossa. Mies suuntasi määrätietoisesti työskentelemään median pariin. Hän joutui tekemään paljon töitä voittaakseen ujoutensa, mutta palo journalistiseen työhön pakotti esiintymään.
– Olen ollut äärimmäisen ujo. Itsensä esiintuominen on ollut vaikeaa ja ahdistavaa. Tekemällä hemmetisti töitä olen saanut niskalenkin ujoudestani: olemalla esillä ja kirjoittamalla. Enää ei kauheasti jännitä eikä juurikaan kiinnosta, mitä ihmiset sanovat tai ajattelevat minusta.
Enbuske tunnustautuu nautiskelijaksi - ja keräilijäksi. Kotoa löytyy tuhansien eurojen arvoisia kelloja ja tuoleja, joiden hinnalla saisi hyvän perheauton.
– Rakastan tuoleja. Minulla on kaksi aitoa Eamesin Lounge-tuolia, Kukkapuron Karuselli ja Eero Aarnion katosta roikkuva Kupla, mies luettelee.
Enbuskella on kaksi alle kouluikäistä lasta ex-puolisonsa Hannah Norrenan kanssa. Pari erosi vuonna 2013, eikä Enbuske ole sen jälkeen esitellyt julkisesti ketään rinnallaan. Vaikka välit lapsiin ja heidän äitiinsä ovat hyvät, mies myöntää kärsivänsä välillä yksinäisyydestä.
– Se johtuu myös siitä, etten halua olla kenenkään kanssa. En luota kehenkään. Perhe on oleellinen yksikkö, ja vaikka olenkin perusluonteeltani erakko, välillä kärsin yksinäisyydestä. Kai jokainen haluaa kuulua johonkin joukkueeseen.