Emilia on todellinen haka lukkojen avaamisessa. Hänen harrastuksenaan on tiirikoiminen, johon liittyy kuitenkin tiukkoja sääntöjä.
Turkulainen Emilia Marttila kirjoitti koronakeväänä novellia, jota varten hänen täytyi selvittää asiaa lukoista ja siitä, kuinka niitä pystyisi avaamaan ilmana avainta.
Tutkimustyö osoitti, että ammattilaiset pystyvät selättämään perinteisen munalukon vain kahden klemmarin avulla.
Täh vain kaksi klemmaria? Marttila ajatteli.
Hän kiinnostui asiasta niin, että hän päätti kaivaa lipastosta klemmarit esiin ja lähteä itse kokeilemaan.
– Lopputulos oli, että kyllä voi, hän sanoo nyt.
– Aloin tutkia tiirikointia lisää ja tajusin, että tämähän on ihan oikea harrastus. Innostuin ja siitä se sitten lähti, nainen jatkaa.
Harrastus tunnetaan maailmalla myös nimellä locksport, joka kattaa tiirikoinnin lisäksi kaikenlaisen lukkojen ohittamisen, turvallisuusjärjestelmien manipuloinnin sekä myös lukkoturvallisuuden parantamisen ja lukkojen valmistamisen.
Marttila kertoo, että locksportiin itsessään liittyy kaksi hyvin tärkeää sääntöä, jotka tekevät siitä laillista.
– Locksportissa avataan vain lukkoja, joihin on lupa. Me ei saada avata lukkoja, joita on tiirikoimisen jälkeen tarkoitus vielä käyttää. Jos avaan jollekin lukon, niin diiliin kuuluu myös se, että otan sen lukon mukaani, Marttila kertoo.
"Se vaatii sellaista näppituntumaa"
Kun Marttila aloittaa työskentelyn lukon parissa, katsoo hän aluksi, mitä sarjaa lukko edustaa. Tätä kautta hän saa tietoonsa työvälineiden tarpeen ja tavan, jolla avaamista lähdetään kokeilemaan.
Ja kun välineet ovat lukon sisässä, astuu peliin tuntoaisti.
– Seuraan koko ajan, minkälaista palautetta lukko minulle antaa ja teenkö asioita oikein. Toimin pääasiassa tuntoaistin avulla. Se vaatii sellaista näppituntumaa.
Kun lukon sisällä liikahtaa, tietää Marttila, että nyt ollaan oikealla tiellä. Lopulta lukko aukeaa.
– Joskus tuntuu, että onpas vaikea lukko. Ei meinaa millään aueta, ja sitä on valmis heittämään jo hanskat tiskiin. Mutta kun keskittyy vähän enemmän, se aukeaa yllättäen. Se opettaa minulle, että ei saa antaa periksi.
Haastavimpia vanhat lukot, jotka eivät anna palautetta
Marttilan mukaan elokuvamaailma romantisoi tiirikoimista. Todellisuudessa se on aikaa vievää puuhaa, eivätkä lukot naksahtele auki käden käänteessä, toisin kuin usein valkokankaalla.
– Entuudestaan tuntemattoman lukon avaamisen voi mennä paljon aikaa. Jos en tunne lukkoa, siihen voi mennä puolikin tuntia. Mutta jos tunnen mekanismin, siihen voi mennä vain sekunteja. Jos haluaa esimerkiksi murtautua asuntoon, kyllä se tiiliskivellä on kaikin puolin helpompaa, Marttila naurahtaa.
Marttilan mukaan haastavimmat lukot ovat sellaisia, jotka eivät anna tiirikoidessa minkäänlaista palautetta. Vaikka kuinka lukkoa sorkkii, vastetta ei tule. Tällöin kyseessä voi olla mahdoton tapaus.
– Tämä liittyy monesti vanhoihin lukkoihin, jotka voivat olla jumissa. Ei tule mitään vastetta, joten ei voi tietää tekeekö asioita oikein vai väärin.
"En tule avaamaan ihmisten ovia"
Vaikka Marttila kokee olevansa tiirikoimisessa ammattilainen, ei hän voi tehdä lukkojen avaamisesta tällä hetkellä ansiotoimintaa. Lukkojen avaaminen kuuluu Suomessa turvallisuusalan töihin ja niiden harjoittaminen on luvanvaraista.
– Olen saanut tilaustöitä, mutta en ota niistä rahaa. Ne ovat minulle vain pelkkää harjoitusta sitä varten, että joskus voisin tällä työllistää itseni.
Marttila haluaa korostaa myös harrastuksen eettistä puolta. Hän ei paljasta tarkasti työskentelytapojaan, eikä avaa lukkoja, joiden avaaminen ei olisi moraalisesti oikein.
– Minun pitää tietää kuka lukon omistaa. En tulee avaamaan ihmisten ovia, koska se olisi moraalisesti kyseenalaista.
Seuraa Emilia Marttilan lukkotaituruutta hänen Instagram-tililtään.
Näin se hoituu! Katso yläpuolelta löytyvältä videolta, kun Marttila avaa munalukon ennätysajassa!
Korjaus 15.11. klo 8.00: Marttila sai idean lukkojen tutkimiseen novellin kirjoittamisen kautta, ei luovan kirjoittamisen kurssitehtävän kautta.