Markku Savolaista voi liioittelematta sanoa yksityisetsivien konkariksi. Jo eläköitynyt herrasmies on narauttanut pettäviä puolisoja ja vakuutushuijareita jo usean vuosikymmenen ajan. Hän ei ole itse narahtanut seurattavilleen kertaakaan.
Olohuoneen pöydällä lojuu suurennuslasi sekä kynä ja paperia. Etsiväkirjoista tuttu suurennuslasi on kuitenkin enemmän Savolaisen vetämiä salapoliisikerhoja varten, eikä kuulu etsivän arkiseen työkalupakkiin.
Sen sijaan kynä ja paperi ovat nyt jo eläkkeelle siirtyneen etsivän tärkeimmät työvälineet.
– Havaintoja tehdään ja kirjoitetaan ylös, että ne eivät unohdu. Niitä voi myös sanella, mutta itse olen vanhan kansan mies ja kirjoitan. Lyijykynällä tietysti, että toimii pakkasellakin.
Vaikka kynä ja paperi tärkeimpinä työvälineinä saattaa kuulostaa tylsältä, sitä etsiväntyö ei kuitenkaan ole. Savolainen on urallaan narauttanut niin pettäviä puolisoita kuin vakuutushuijareita.
Vakuutushuijareiden ajojahtia
Yksityisetsivien asiakkaita ovat sekä yksityiset ihmiset että yritykset. Yritykset palkkaavat etsiviä muun muassa tutkimaan rekrytoitavien työntekijöiden taustoja, selvittämään oman työntekijän luotettavuutta tai yrityksen omaisuuden väärinkäyttöä. Usein taustalla on epäilys työntekijän tai asiakkaan vilpistä.
Savolaisen tehdessä kenttätyötä toimeksiantoja tuli paljon vakuutusyhtiöiltä. Yksi vakuutuskeikka on jäänyt erityisesti mieleen. Se oli Savolaisen ensimmäisiä kyttäyskeikkoja.
Vakuutusyhtiö palkkasi Savolaisen seuraamaan henkilöä, joka kertoi vammautuneensa niin, että ei pysty enää nostamaan käsiä vyötärön yläpuolelle.
Keikat selviävät usein noin viikossa, mutta tätä miestä Savolainen seurasi kuitenkin yhteensä yhdeksän kuukautta. Vaikka jo alussa kävi selväksi, että taustalla on vilppi, se oli hankala todistaa.
– Se oli tuskaista, kun ei voi kuvata, kun hän omalla pihallaan kanteli lautoja ja laittoi parkettia kotonaan. Sitä ei saanut kuvata, sillä se on kotirauhan piiriä.
Kuukausien seuraamisen jälkeen Savolainen sai napattua miehestä kuvan julkisella paikalla.
– Vihdoin sain videon siitä, kun hän satamassa nosti sukellusvarusteet kaverin selkään. Se oli osoitus siitä, että hän pystyy nostamaan kädet vyötärön yläpuolelle, koska ne varusteet eivät ole kevyet.
Silmälasikameran kuva paljasti Lapin lemmenloman
Savolainen toimi itsekin pitkään vakuutusalalla ennen kuin siirtyi kokopäiväiseksi etsiväksi vuonna 2005. Oman etsivätoimiston hän oli ehtinyt pystyttää jo 16 vuotta aiemmin, ja ensimmäiset keikat etsivänä hän teki jo 60-luvulla.
Nykyisillä vuosirenkailla Savolainen jättää kyttäyskeikat väliin, vaikka niissä oma hohtonsa onkin.
– Jos viisi tuntia istuu pimeässä autossa pakkasessa ja sitten saa jotain tärkeää selville, kyllä se palkitsee. Työn suola on se, kun onnistuu jossain visaisessa tehtävässä.
Kynän ja paperin lisäksi keskeisenä työvälineenä etsivällä on erilaiset kamerat. Niitä voi olla piilotettuna paidan nappiin tai silmälasien sankaan.
Savolainen narautti kerran puolisoaan pettävän kesken Lapin reissun. Todisteena oli videokuvaa romanttisesta ravintolaillallisesta.
– Silloin minulla oli silmälasikamera ravintolassa. Jos olisin alkanut kuvaamaan tavallisella kameralla, olisin heti jäänyt kiinni.
Savolainen on joutunut useamman kerran tilanteeseen, jossa puolisoonsa turhautuneelle asiakkaalle ei riitä yleisillä paikoilla kuvatut romanttiset videot, vaan asiakas haluaisi selvittää, mitä tapahtuu ravintolaillallisen jälkeen.
– Aika monesti asiakas kysyy, että etkö voi kertoa, mitä ne siellä asunnossa teki. Ei me voida sellaista selvittää. Meitä sitoo salakatselusäännökset, eikä voida kuvata ikkunasta tai mennä oven taakse äänittämään. Meidän pitää tietää tarkasti, mitä saa ja ei saa tehdä lain puitteissa.
Tulevan puolison taustat suurennuslasin alla
Savolainen on päässyt syventymään myös tapauksiin, joissa varakas asiakas haluaa varmistua tulevan puolisonsa aikeista. Silloin etsivä pääsee tonkimaan tulevan sulhasen tai morsiamen taustoja.
– Varmistamme silloin, ovatko puolison puheet totta. Selvitetään mitä henkilö on kertonut esimerkiksi omasta varallisuudestaan – onko niitä mökkejä, rantapaikkoja tai sijoituksia, ettei taustalta paljastu mikään Auervaara.
Lue myös: Yksityisetsivä paljastaa villeimmät pettämistarinat: "Nainen, jonka kanssa miehellä oli ollut salasuhde, halusi tietää, pettikö tämä"
Kun Savolainen alkaa kertoa keikoistaan, muistoja tulee liukuhihnalta. Parisuhdekoukeroiden lisäksi Savolainen on ratkonut muun muassa keikkoja, jotka liittyvät aiheettomiin lastensuojeluilmoituksiin.
– Ihan kunniallisia vanhempia on ollut, joista on tehty aiheettomia ilmoituksia. On väitetty, että lapsia laiminlyödään ja hoidetaan huonosti.
Tällaisissa tapauksissaa Savolainen selvittää yhdessä toimeksiantajan kanssa, kuka voisi haluta mustamaalata heitä tai onko heillä "vihamiehiä". Sitten etsivä seuloo nämä henkilöt läpi.
– Jos saadaan tietää, kuka se voisi olla, tarkkaillaan häntä. Siellä voi tulla roskiksen penkomisia tai muuta likaista hommaa, kun etsitään kirjeiden luonnoksia tai muuta.
Kultaisen Porschen sijaan likainen Toyota
Savolaisen mukana kulkee aina kamera, jolla saa napattua tarkan kuvan sadan metrin etäisyydeltä. Nykyään puhelimen kamera on myös oiva apuväline.
– Kännykällä voi olla ottavinaan kuvaa esimerkiksi näyteikkunasta, mutta ottaakin selfien, jos takana on jotain mielenkiintoista.
Kun Savolainen kävi aktiivisesti keikoilla, hänen takakontistaan löytyi aina vaihtovaatteita, hattuja ja erilaisia kenkiä. Joskus hän on ottanut oman koiransa keikalle mukaan, jotta voisi lähestyä paremmin seurattavaa, joka käy koiralenkeillä.
– Onpa minulla joskus ollut peruukkikin päässä, vaikka ei se oikein viiksien kanssa istu. Toki takaapäin toimii, Savolainen naurahtaa.
Auto on etsivälle kuitenkin muutakin kuin ainoastaan vaatteiden säilytyspaikka. Savolainen muistelee, kuinka itse on istunut tuntikausia passissa olevassa autossa.
Yksityisetsivän auton tulisi olla mahdollisimman näkymätön, eikä kultaisella Porschella kannata lähteä kyttäyskeikalle herättämään huomiota.
– Ei pidä erottua millään tavalla. Joku vanha harmaa Toyota, jota ei ole pesty ja joka hukkuu muun automassan joukkoon.
Yksityisetsivä etsii totuuksia
Savolainen on nyt jo eläköitynyt, joskin konsultoi edelleen aiemmin omistamassaan firmassa. Hän toimii myös Suomen Yksityisetsivä ja Lakitoimistoliiton varapuheenjohtajana, ja on edelleen tiiviisti yhteyksissä ulkomaisiin kollegoihin, joita auttaa aina tarvittaessa.
Etsivien korvaukset vaihtelevat, mutta Savolainen laskutti keikoistaan noin 80 euroa tunti. Hän ei kuitenkaan ole lähtenyt työhön rahan vuoksi. Edelleen hän kaipaa työn jännitystä ja kinkkisiä keikkoja.
– Tämä työ sopii itsenäiselle, jännitystä hakevalle, mielikuvitusrikkaalle ja sitkeälle henkilölle, joka haluaa omistautua työlle.
Liitto järjestää erilaisia koulutuksia, ja myös etsivätoimintaa harjoittavat yritykset kouluttavat työntekijöitään. Yksityisetsivän työhön ei kuitenkaan ole varsinaista koulutusta, eikä ammattinimike ole suojattu.
– Yksi meidän jäsenyritys pitää yksityisetsiväkoulutusta, mutta mitään sääntöä ei ole miten siihen pääsee. Meillä on Suomessa useita yrityksiä, jotka palkkaavat sopiviksi katsomiaan henkilöitä ja kouluttavat heidät itse.
Savolaisen mukaan paras koulutus työhön on kuitenkin se, että kulkee jonkun kokeneen mukana.
Suomessa on noin 100 yritystä tai yrittäjää, jotka tarjoavat yksityisetsiväpalveluja. Naisia alalla on kuitenkin vain noin kymmenes. Savolaisen mukaan naisia toivottaisiin enemmän alalle luonnollisista syistä.
– Nainen ja mies käsikynkässä kaupungilla seuraamassa kohdetta voi olla uskottavampi ja vähemmän huomiota herättävä kuin yksin kulkeva etsivä.
Jos Savolaisen pitäisi verrata etsivän työtä johonkin toiseen työhön, vastaus tulee nopeasti. Kummassakin työssä tutkitaan taustoja, haastatellaan ja kuvataan ihmisiä ja pengotaan sosiaalista mediaa ”yökaudet”.
– Tämä on hyvin samantapaista kuin tutkiva journalismi. Journalismi tutkii yhteiskunnallisesti kiinnostavia aiheita ja epäkohtia, jotka paljastetaan yleisölle joukkotiedotusvälineissä. Yksityisetsivä etsii totuuksia toimeksiantajan hyväksi. Ne eivät ole julkisia.