Tutkija: Toimittajista koulutettiin sosialisteja 1970-luvulla

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos oli 1970-luvulla keskeinen väline, kun kommunistit yrittivät siirtää Suomea sosialismiin, esittää professori Esko Salminen. Hänen mukaansa laitoksen päämääränä oli kasvattaa Suomeen toimittajakunta, jonka oikeaoppinen tiedonvälitystyö olisi edesauttanut yhteiskuntajärjestelmän muuttamista neuvostomallin mukaiseksi.

Salmisen kirja Viestinnällä vallankumoukseen julkistettiin tänään Helsingissä. Kirjan mukaan uuden tiedotusajattelun keulakuvat, professorit Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemánus, pyrkivät niin sanotun porvarillisen tiedotushegemonian murtamiseen. Uuden "demokraattisen toimittajakoulutuksen" ihanteena oli "voittava järjestelmä" eli Neuvostoliitto ja Itä-Saksa.

-Toivon, että tämä teos avaa uusia näkökulmia ja johtaa uudenlaiseen keskusteluun näistä 70-luvun vaaran vuosista viestinnän alalla. Media ja viestintä ovat niin tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan perustaa, että sen lähihistoriaan liittyy aivan liian paljon tutkimatonta aluetta, Salminen sanoi kirjansa julkistamistilaisuudessa.

Osa informaatiosodankäyntiä

Salmisen mukaan toimittajakoulutuksen uudistaminen vasemmiston tarpeiden mukaiseksi oli osa suurta 70-luvun informaatiosodankäyntiä, jonka osa-alueina olivat joukkotiedotuksen ohella myös koululaitos, tiedemaailma ja taide. Vasemmistolaiset tavoittelivat "tajuntavallankumousta", jonka myötä suomalaiset olisivat olleet valmiita siirtymään sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään.

-Neuvostojärjestelmän ja myös Itä-Saksan kritiikittä hyväksyneiden taistolaisten ja heidän myötäilijöidensä tähtäimessä oli totaalivallankumous, joka merkitsi suomalaisten perusarvojen maahan lyömistä kaikilla tasoilla. Neuvostoliitto ja sen suurlähettiläät tukivat radikaalia linjaa varsinkin 1970-luvun alussa, Salminen kirjoittaa.

Salmisen mukaan avainasemassa itäblokin näkemysten välittämisessä oli vuonna 1971 professoriksi noussut Kaarle Nordenstreng, joka Neuvostoliiton myötävaikutuksella valittiin sosialististen maiden ja kehitysmaiden toimittajajärjestön IOJ:n puheenjohtajaksi vuonna 1976. IOJ:n tavoitteena oli Salmisen mukaan kasvattaa toimittajista "V. I. Leninin sotureita", jotka syrjäyttävät rappeutuneen länsimaisen journalismin.

Nordenstrengin ja Hemánuksen johdolla Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen opetus muutettiin vastaamaan marxilaista "tieteellistä maailmankatsomusta". Objektiivisuuden ja sananvapauden käsitteet saivat marxilaisessa opetuksessa uudenlaisen, länsimaisesta käsityksestä perusteellisesti poikkeavan sisällön.

Vallankumousromantiikkaan kyllästyttiin

Tampereen tiedotusopin laitoksen merkitys toimittajien koulutusväylänä alkoi vähentyä 1980-luvulla, kun toimittajakoulutusta alettiin tarjota muuallakin. Samaan aikaan uudet opiskelijasukupolvet alkoivat kyllästyä vasemmistolaiseen vallankumousromantiikkaan. Tampereen yliopistossa vasemmistolaista opetusta jatkettiin Salmisen mukaan kuitenkin pitkään vielä taistolaishuuman laannuttuakin.

Salminen esiintyy itsekin kirjansa sivuilla, sillä hän joutui käymään 1980-luvun vaihteessa pitkällisen taiston päästäkseen journalistiikan professoriksi. Hän perustaa kirjansa arkistotutkimuksiin, lehtien ja kirjallisuuden analyysiin sekä muihin aikalaisdokumentteihin.

Salmisen mukaan 70-lukulaisen vasemmistolaisuuden tutkiminen on kansallisestikin merkittävää, sillä aikakauden tapahtumat hiertävät kuin kivi kengässä. -Nyt kun Neuvostoliittoa ja Itä-Saksaa ei enää ole, emme enää voi jatkaa vaikenemista, Salminen tiivistää.

(MTV3-STT)