Lumiveistoksia voi käyttää apuna ilmastonmuutosviestinnässä tai niiden avulla voi havainnollistaa tutkimustuloksia. Luonnontieteellisen keskusmuseon lintututkija on tehnyt harrastuksestaan myös työvälineen.
Aleksi Lehikoisen kotipiha on täynnä lumiukkoja. Lähempi tarkastelu paljastaa, että niillä on meille kerrottavaa.
Antiikin Kreikan kiekonheittäjän kädessä on kiekon sijasta öljypullo.
– Tämä kuvastaa sitä, että pitäisi päästä eroon öljyn käytöstä eli heitetään petroliajattelu roskiin, selittää yli-intendentti Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (Luomus).
Naali siirtyy ilmaston lämpenemisen tieltä yhä korkeammalle tunturiin.
Naalilla ei ole enää pakopaikkaa
Pihan toisella laidalla istuu naali lumikasan päällä.
– Tämä kuvastaa sitä, että lajit siirtyvät ilmastonmuutoksen myötä kohti pohjoista ja tuntureiden lakia. Kylmempää vaativilla lajeilla kuten naaleilla ei enää ole hirveästi pakopaikkoja, huomauttaa Lehikoinen.
Lumisten talvien väheneminen herättää tunteita. Kuva: Aleksi Lehikoinen
Idea lähti sarjakuvasta
Lehikoinen on rakennellut lumiveistoksia jo noin kymmenen vuoden ajan.
– Idea lähti Lassi ja Leevi -sarjakuvista. Siellähän on hauskoja, ilmeikkäitä lumiukkoja. Sieltä ne ensimmäiset ideat tulivat ja sitten se on laajentunut monella tapaa, kertoo Lehikoinen.
Kevään aikaistuessa ja lumien sulaessa metsäjäniksen valkoinen turkki ei toimi enää suojavärinä. Kuva: Aleksi Lehikoinen
Vakavaa viestiä huumorin keinoin
Lumiveistoksien avulla pystyy kertomaan monenlaisia tarinoita.
– Huumorin yhdistäminen tiedeviestintään on aina hyvä asia ja kyllä ihan vakaviakin asioita pystyy kertomaan veistosten avulla. Lumiveistoksia voi käyttää moneen tarkoitukseen, myös tieteen popularisointiin, pohtii Lehikoinen.
Pöllön suojaväri ei enää suojaa sitä, kun ilmasto lämpenee. Kuva: Aleksi Lehikoinen
Lumi taipuu moneksi
Lumesta on rakentunut Lehikoisen käsissä virus ja bakteeri sekä niitä kauhisteleva ihminen. Ilmastonmuutos tuo mukanaan uusia taudinaiheuttajia.
Luminen pöllö puun oksalla muistuttaa, ettei pöllön suojaväristä enää tulevaisuudessa ole apua.
Vuosien mittaan Lehikoinen on kehittynyt taitavaksi lumen käsittelijäksi.
– Käytän perinteistä menetelmää, että pyöritetään iso lumipallo ja ruvetaan muokkaamaan, mutta käytän myös erityyppisiä työvälineitä. Peruspuukko on kätevä tekemään ilmeikkyyttä ja tarkempia muotoja. Jonkin verran käytän myös ämpäreitä ja välillä jopa porakonetta tai sahaa.
Metsäpalot yleistyvät, kun ilmasto lämpenee. Innoituksena on ollut Eero Järnefeltin Kaski-maalaus. Kuva: Aleksi Lehikoinen
Lumiukot seikkailevat somessa
Vaikka lumitaide väistämättä sulaa, se säilyy kuvina. Niitä löytyy sosiaalisesta mediasta, Instagramista ja X:stä, Märät Hanskat -tililtä.
Lehikoinen on julkaissut myös lastenkirjan Lumiukko Nuoska ja puiden tarina.
– En ole laskenut tarkkaan, mutta varmasti monta sataa lumiukkoa on tullut tehtyä, arvioi Lehikoinen.
Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat usein Aleksi Lehikoisen lumiveistosten aiheena. Kuva: Aleksi Lehikoinen
Harrastus työn tukena
Vaikka lumiveistokset kertovat vakavaa asiaa, Lehikoinen pitää niitä harrastuksena.
– Kyllä tämä on puhdas harrastus, mutta kuvia voi käyttää oman tutkimuksen tukena. Lisäksi tämä on hyvää hyötyliikuntaa ja pitää mielen virkeänä.