Yhdysvaltalaistutkimuksessa huomattiin, että puolisoiden geenit vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka onnellisia kumppanit olivat pitkässä avioliitossaan.
Yalen yliopiston tutkijat löysivät ainesosan, jonka voi olla olennainen palanen pitkäikäistä ja onnellista avioliittoa: geenit.
Näyttäisi nimittäin siltä, että tietty oksitosiinireseptorin variantti on yhteydessä suurempaan tyytyväisyyteen ja turvallisuudentunteeseen pitkässä parisuhteessa.
Oksitosiini tunnetaan ”rakkaushormonina”, joka muokkaa ihmisen käytöstä monissa sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa. Oksitosiinin on havaittu esimerkiksi lisäävän luottamusta toisin ihmisiin ja vaikuttavan halukkuuteen hyväksyä ihmissuhteisiin liittyvät mahdolliset riskit, kuten petetyksi tulemisen, kertoo Duodecim.
Näin tutkimus tehtiin
Tutkimukseen osallistui 178 avioitunutta paria, jotka olivat 37–90-vuotiaita. Jokainen osallistujia vastasi tutkijoiden laatimaan kyselyyn avioliittoon liittyvistä turvallisuudentunteista ja tyytyväisyydestä, minkä lisäksi he antoivat sylkinäytteen geenien selvittämistä varten.
Tutkijat huomasivat, että vähintään toisen pariskunnan osapuolen oksitosiinireseptoreista löytyvä GG genotyyppi oli yhteydessä suurempaan tyytyväisyyteen avioliitossa verrattuna kaikkiin muihin eri perimätyyppeihin. Ero oli tilastollisesti merkittävä.
GG genotyypin kantajat kertoivat myös kokevansa vähemmän ahdistuneisuutta avioliitossaan. Ihmiset, joiden kiintymykseen liittyy ahdistusta, ovat taipuvaisia huolehtimaan siitä, onko heidän kumppaninsa rakkaus todellista ja he saattavat pelätä hylätyksi tulemista.
Uraauurtava tutkimus
Oksitosiinireseptorigeenin variantti OXTR rs53576 on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty tunne-elämän tasapainoon, empatiaan ja seurallisuuteen, mutta nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen, joka paljastaa reseptorin roolin parisuhteessa.
– Tämä tutkimus osoittaa, kuinka muutkin tekijät kuin jaetut kokemukset vaikuttavat parisuhteessa koettuun läheisyyteen. Avioliitossa ihmisiin vaikuttavat myös heidän sekä heidän kumppaninsa geneettiset taipumukset, tutkimusta johtanut Yalen yliopiston apulaisprofessori Joan Monin sanoo tiedotteessa.
Tutkimus ilmestyi PLOS ONE -tiedejulkaisussa.