Tuoreen tutkimuksen mukaan parhaiten liikkumaan kannustavat ystävät, urheiluseurat ja vanhemmat.
Yleisen uskomuksen mukaan nuorilla eivät liiku muut kuin silmät kännykkää tai videopelejä tuijottaessa. Vaikka näin olisikin, antaa Nuorisotutkimusverkoston tuore tutkimus kuitenkin toivoa sekä paikalleen jumahtaneille nuorille että heidän vanhemmilleen.
Tutkimuksen mukaan vähäinen liikunnan harrastaminen lapsena tai nuorena ei välttämättä ole myöhemmän liikkumisen kannalta niin kohtalokasta kuin aikaisemmin on luultu. Kymmenen vuoden tutkimusperiodin alussa vähän liikkuneista alle kouluikäisistä vain viidennes, ja kouluikäisistä alle neljännes, sijouttui enää kymmenen vuotta myöhemmin samaan, vähän liikkuvien ryhmään.
– Aineistomme mukaan liikunnan harrastamisessa tapahtuu merkittävää siirtymää aktiivisempaan suuntaan sekä alle kouluikäisestä teini-ikään tultaessa, että myös teini-ikäisestä nuoreksi aikuiseksi vartuttaessa. Tutkimusaineistomme avulla ei kuitenkaan ole mahdollista vastata, mistä muutos johtuu, joten asiaa pitäisi tutkia jatkossa enemmän, selvittää tutkimuksen tekijöihin kuulunut tutkija Markku Vanttaja.
Koulu ei innosta liikkumaan
Avainasemassa lapsen ja nuoren liikuttamisessa ovat tutkimuksen mukaan ystävät, urheiluseurat ja vanhemmat. Sen sijaan koulun liikuntatuntien merkitys oli nuorien mukaan luultua vähäisempi. Vaikka valtaosa tutkimukseen osallistuneista nuorista suhtautui koululiikuntaan myönteisesti, ei monikaan nähnyt koululla ja liikunnanopettajilla olleen kovinkaan merkittävää vaikutusta omaan liikuntainnostukseensa.
– Yleensä koululaiset ja myös vähän liikkuvat koululaiset pitävät kyllä koululiikuntaa mukavana aineena, mutta vain alle kymmenen prosenttia tutkimuksessa mukana olleista totesi koulun olleen merkittävä oman liikuntakiinnostuksen herättäjä, Vanttaja muistuttaa.