Vaikeudet saada tietoa vankilan käytännöistä, ongelmat yhteydenpidossa juristiin ja mielekkään tekemisen puute. Muun muassa näissä asioissa on tutkintavankien mielestä parannettavaa.
Tämä käy ilmi Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksesta. Analyysi perustuu tutkintavangeille loppuvuodesta 2015 tehtyyn kyselyyn. Tutkintavanki on vangittuna vasta rikoksesta epäiltynä, ei rangaistuksen vuoksi.
Vaikka suurin osa tutkintavangeista oli yleisesti ottaen tyytyväisiä oloihinsa, kuten omien oikeuksiensa toteutumiseen sekä toimintamahdollisuuksiin vankilassa, vakaviakin puutteita ilmeni.
Kolmesataa tutkintavankia kertoi näkemyksistään
- Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kysely suunnattiin kaikille tutkintavangeille.
- Kyselylomakkeeseen vastasi 298 tutkintavankia yhteensä 587 tutkintavangista.
- Vastausprosentti oli 51.
- Vastauskatoa aiheuttivat etenkin ulkomaiden kansalaiset. Heistä vain 36 prosenttia täytti kyselylomakkeen, vaikka se oli käännetty useille eri kielille.
- Tutkintavankien joukossa oli monia eri kansalaisuuksia, joiden ei ollut mahdollista vastata kyselyyn kieliongelman vuoksi.
Yhtenä ongelmakohtana tutkintavangit pitävät poliisivankiloiden ankaria oloja, joihin myös eduskunnan oikeusasiamies ja Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea ovat toistuvasti puuttuneet. Poliisin pahnoilla voi kulua helposti viikko jos toinenkin, ennen kuin epäilty siirretään vankeinhoitoviranomaisten huomaan.
– Poliisivankilassa ei ole mitään, ei telkkaria, eikä radiota ja tila on 2x3 neliömetriä, eräs vastaaja kirjoitti.
Siirtyminen tutkintavankilaankaan ei välttämättä suju kivuttomasti, etenkin jos on ensikertalainen. Joka neljäs tutkintavanki ei tuntenut vankilan järjestyssääntöä eikä tulo-opasta ja tätäkin useampi arvioi, että tiedonsaanti oli erityisesti vankilaan saavuttaessa heikkoa.
Yhteydenpidossa avustajiin vaikeuksia
Rikoksesta epäillyn kannalta on olennaista, että hän voi pitää yhteyttä asianajajaansa tai lakimieheensä. Käytännössä tässä, samoin kuin keskustelujen luottamuksellisuudessa, on kuitenkin pulmia. Keskustelujen yksityisyyttä on vaikea taata, jos tutkintavanki esimerkiksi joutuu soittamaan avustajalleen vankilaosaston käytävältä yleisestä puhelimesta.
Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkintavangit kaipaavat mahdollisuutta osallistua työtoimintaan, pääsyä vankilan järjestämiin toimintaohjelmiin tai koulutukseen. Noin kolmannes vastaajista oli tyytymätön tilanteeseen.
Rikosseuraamuslaitoksessa on käynnissä useita toimia, joilla on pyritty parantamaan vankien oloja vankilassa. Samoin menossa on kehittämistoimia, jotka liittyvät poliisivankilassa olemiseen.
Tutkijat arvioivat, että jo pelkällä tiedonsaannin parantamisella voidaan vähentää vankien kielteisiä kokemuksia. Lisäksi erilaisilla sähköisillä viestintämahdollisuuksilla, kuten skype-yhteyksillä, voidaan parantaa yhteydenpitoa oikeudellisiin avustajiin sekä läheisiin.