Boston Bruinsin maalivahti Tuukka Raskin kausi päättyi rajuun pettymykseen, kun St. Louis Blues vei seitsemännen Stanley Cupin finaalin. Raskilta ei olisi kuitenkaan voinut enää enempää vaatia, sillä hän pelasi loistavan loppukauden. Raskin valmentaneet Jussi Parkkila ja Juha Pajuoja näkivät jo nuorena, että kyseessä on poikkeuksellinen lahjakkuus.
Tshekkimaalivahti Lukas Dostal teki viime kaudella Ilveksen kanssa loppukauden kestävän sopimuksen, ja hän lähti hakemaan pelikokemusta Mestiksen KooVeestä.
Ilveksen valmentajat Karri Kiven johdolla odottivat kuumeisesti raporttia Mestiksen ottelusta. Millainen heidän uusi maalivahtinsa olisi? Kelpaisiko hän kenties liigajoukkueen uudeksi maalivahdiksi?
KooVeen valmentaja Juha Pajuoja huomasi nopeasti nuoressa tshekkivahdissa samoja ominaisuuksia kuin hänen vanhassa valmennettavassaan. Mielikuva sai tukea, kun Dostal kertoi hyvin menneen ottelun jälkeen ”Juupelle”, että Rask on ollut yksi hänen esikuvistaan.
– Kun kerroin, että hän muistuttaa Raskia, Kivi rauhoittui aika paljon, Pajuoja naurahtaa.
Pajuoja jos joku tuntee, millainen pelimies ja persoona Rask oli saman ikäisenä kuin 18-vuotias Dostal. Pajuoja valmensi Raskia ensin Ilveksen A-nuorissa ja vielä apuvalmentajana Ilveksen liigajoukkueessakin.
LUE MYÖS: Patrik Laine avoimena viime kaudesta, näpäyttää arvostelijoita: "Helppo katsoa teksti-tv:stä"
Tiet ovat vieneet kolme kertaa Stanley Cupin finaaliin. Vuonna 2011 Rask oli voittamassa kakkosvahtina, mutta pelaavana maalivahtina hän on joutunut tyytymään kaksi kertaa kakkostilaan.
Rask pelasi loistavasti koko kevään ja oli spekulaatioissa vahva ehdokas pudotuspelien parhaalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn saajaksi. Viimeisessä pelissäkään hän ei voinut vahvalle St. Louis Bluesille mitään.
Bruinsin valmentaja Bruce Cassidykin sanoi heti ottelun jälkeen, että Raskia ei voi tappiosta syyttää.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Tuukka Rask löi itsensä läpi nuorena Ilveksessä.
Laihat jalat hämmensivät
Pajuoja oli vuonna 1987 syntyneiden maajoukkuevalmentajana, kun Rask pelasi vielä SaPKon C-junnuissa ikäluokan ykkösdivisioonaa. Maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen sai Pajuojan vakuuttumaan, että Savonlinnassa kasvaa poikkeuksellinen lahjakkuus. Rask pääsi pelaamaan kolmessa poikien maaottelusta ja näytti taitonsa.
Pajuojalla oli ristiriitaiset tunteet, kun Rask sanoi haluavansa Tampereen Ilveksen. Seura ottaisi tietenkin ilomielin lahjakkaan pelaajan, mutta samalla hänellä oli maajoukkuevalmentajana pieni eturistiriita.
Jarmo Myllys oli aiemmin tehnyt saman peliliikkeen, kun hän lähti kehittymään nuorena Savonlinnasta Tampereelle. Rask hyppäsi 16-vuotiaana taistelemaan Ilveksen A-nuorten ykkösveskarin paikasta.
LUE MYÖS: Ei vieläkään täyspottia – pääseekö Tuukka Rask enää maistamaan näitä Stanley Cup -tunnelmia?
Tai ei siitä taistelua tullut. Hän raivasi asemansa välittömästi.
Tähti oli syttynyt.
– Tuukka oli silloin niin laiha. Ajattelin, että saako hän lainkaan niitä raajojaan kiekon eteen. Onneksi varusteet vähän paksunsivat jalkoja, Pajuoja naurahtaa.
Luut ovat saaneet ympärilleen lihaksia, jotka tottelevat aivoista lähteviä käskyjä tätä nykyä mukisematta.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Tuukka Rask taitaa monta eri palloilulajia.
Taituruutta jalkapallossa
Kun 16-vuotias lähtee vieraalle paikkakunnalle uuteen ympäristöön, voisi kuvitella, että vastaan tulisi monenlaisia ongelmia. Ison kaupungin houkutuksia, ajautumista väärille urille. Liiallista vapauden tunnetta.
Rask pääsi asumaan Ilveksen monivuotisen joukkueenjohtajan Hannu Soron luokse. Hänen kortteerissaan olivat asustaneet aiemmin muiden muassa Pasi Saarinen, Pekka Kangasalusta ja Tomek Valtonen. Nuorimies sai syödäkseen hyvää kotiruokaa ja kyytejä treeneihin.
Pajuoja muistelee, ettei Rask ollut vielä nuorena erityisen himokas harjoittelija. Hän treenasi tunnollisesti, muttei raivokkaasti aamusta iltaan.
Sen sijaan Raskin palloilulahjakkuus puski esiin välittömästi.
– Yleensä maalivahdit ovat vähän sellaisia oman tien kulkijoita. Rask teki esimerkiksi jalkapallolla hienoja kikkoja. Hänellä oli selkeästi palloilugeenejä.
Esimerkiksi tennis ja golf ovat kuuluneet Raskin lajivalikoimaan vanhemmallakin iällä. Pajuoja muistelee voittaneensa tenniksessä harrasteturnauksenkin Raskin parina.
Yksi Raskin hauskoista tempauksista oli se, kun hän pelasi tennisammattilaista Henri Kontista vastaan niin, että Kontinen käytti mailana paistinpannua.
Hauskuus on tosin määrittelykysymys Raskin tapauksessa.
– Voittamisen halu on isoin Tuukkaa eteenpäin ajanut voima. Tappion jälkeen on räiskynyt monta kertaa, on kyse sitten tenniksestä tai pienestä vedonlyönnistä. Se on hyvä merkki ammattilaisurheilijalle, Pajuoja sanoo.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Colorado Avalanchen maalivahtivalmentaja Jussi Parkkila treenautti Jonathan Bernieriä.
Opetti tulevaa NHL-valmentajaa
Ilveksen maalivahtivalmentajaksi A-nuoriin oli tullut nuori Jussi Parkkila, joka otti ensimmäisiä askeleitaan veskarikoutsina. Hänestä tuli myöhemmin ensimmäinen suomalainen maalivahtivalmentaja NHL:Ssä, kun hän pääsi Colorado Avalanchen leipiin.
Silloin vuonna 2003 Raskin NHL-ura näytti huomattavasti todennäköisemmältä kuin Parkkilan.
– Ihan sama kuka häntä olisi valmentanut, niin kovasta lahjakkuudesta oli kyse, Parkkila hymähtää.
Parkkila sanoo, että Rask opetti häntä paljon. Miten teini-ikäinen poika voi opettaa häntä kymmenen vuotta vanhempaa vanhempaa aikuista valmentajaa?
LUE MYÖS: Sihvonen: Jääkiekko on lajina rikki – "HPK, Leijonat, St Louis Blues…"
Parkkila hämmästyi erityisesti Raskin kyvystä imeä uutta oppia, nopeasti ja tarkasti.
– Hänen ei tarvinnut omaksua jotain uutta juttua kuukausikaupalla, vaan hän otti sen heti käyttöön otteluissa. Se osoitti, että kyseessä oli maailman mitassakin ihan huipputalentti.
Se talentti puhkesi kukkaansa varsinkin vuoden 2005 A-nuorten pudotuspeleissä. Ilves marssi mestaruuteen, kun Rask torjui kymmenestä ottelusta kuusi nollapeliä. Päästettyjen maalien keskiarvo oli uskomaton 0,87 ottelua kohti.
Vielä 2000-luvun puolivälissä A-nuorten pääsarjassa pelasi parikymppisiä aikuisia, kun tätä nykyä sarjassa luistelee välillä enemmän B-ikäisiä kuin varsinaisia A-nuoria. Siinä joukossa Rask nousi suvereeniksi tähdeksi.
– Vanhempia jätkiä harmitti välillä treeneissä, kun Rask otti kaikki kiekot kiinni. Tuukka vaan naureskeli maalillaan, Parkkila muistelee.
(Juttu jatkuu kuvan alla)
Tuukka Rask oli kiinnostuksen kohteena Stanley Cupia edeltävässä mediatilaisuudessa.
”Ei jää koskaan sanattomaksi”
Viisauden voi jakaa kansankielellä kahteen kastiin: kirjaviisauteen ja elämänviisauteen.
Rask ei ole elämässään tuhlannut kovin paljon kirjojen parissa, mutta hänellä on terävät hoksottimet muuallakin kuin kaukalossa.
– Tykkään valmentajana haastaa pelaajia ja kertoa asioita tarinoiden kautta niin, ettei sano kaikkea suoraan. Rask huomasi kyllä heti, onko mukana jujutusta, Pajuoja sanoi.
– Ei Tuukka jää koskaan sanattomaksi. Ei hän vain nyökyttele, vaan haastaa koutsiakin.
Parkkila tapaa vanhan suojattinsa NHL-kauden aikana aina kun mahdollista. Hän sanoo, että kaksikko juttelee enemmän elämästä yleisesti kuin veskaripelistä.
Raskin perusluonteessa on paljon samaa viikaria kuin kauan sitten A-junioreissa. Vuodet ja perheet ovat kuitenkin hioneet isoimmat kulmat.
Vaikka itse torjuntatyyli on ollut aina rauhallinen, temperamenttisuus on vähentynyt. Vielä NHL-uran alkuvuosina Rask tuli tunnetuksi siitä, että maila hakattiin säpäleiksi, jos kaikki ei sujunut niin kuin hän halusi.
– Aikaisemmin A-junnuissa Tuukka hoiti itse oman alueen puolustamisen. Sittemmin hän on oivaltanut, että siitä menee vaan oma peli sekaisin.
Toki aina välillä kuohahtaa vieläkin, kuten kuudennessa Stanley Cupin finaalissa, kun hän puski St. Louis Bluesin David Perronia.
Parkkila sanoo, että ehtymätön itseluottamus on ollut Raskin menestyksen yksi kulmakivistä.
– Hän tietää oikealla tavalla olevansa hyvä.
Rask oli jälleen hyvä, jopa erinomainenkin. Aina sekään ei vaan riitä.
Raskista tuli kauden aikana eniten otteluita pelannut ja voittoja ottanut maalivahti maineikkaan Boston Bruinsin historiassa.
Bostonissa tämä kausi muistetaan Tuukka Raskin näytöksenä.