Toukokuun ennätyslämpö sopi erinomaisesti erilaisille kaarnakuoriaisille ja hyönteisten parveilu ennakoi vaikeuksia metsänomistajille. Viime talven laajojen lumitykkyvahinkojen jäljiltä metsissä riittää tuhohyönteisille yllin kyllin naposteltavaa.
– Tappava yhdistelmä, jos tämä olisi osunut Etelä-Suomeen. Tykkytuhojen painopiste on Keski- ja Itä-Suomessa ja siellä kirjanpainajan esiintyminen on onneksi vielä vähäisempää, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Heli Viiri.
Epidemiaa pelätään
Tilanne on kuitenkin kokonaisuutena erittäin huolestuttava myös etelämpänä. Esimerkiksi kuusia tuhoava kirjanpainajakanta on nyt voimissaan laajoilla alueilla. Hyvien sääolojen ansiosta vaarana on, että tuholainen ehtii kasvattaa tänä kesänä toisenkin hyönteissukupolven.
– Tuore puutavara ja vahingoittuneet puut on saatava metsistä nyt nopeasti pois, Viiri korostaa.
– Kirjanpainajan osalta tässä jännätään sitä kuinka laajalla alueella kanta kasvaa epideemiseksi asti. Silloin kirjanpainaja pystyy iskeytymään terveisiin pystypuihin ja tappamaan niitä.
Metsäalalla nyt kova kiire
Vaurioituneen raakapuun korjuuta helpottaa hyvä markkinatilanne ja kysyntä. Lumitykky pirstaloi paljon parhaassa kasvuiässä olleita mäntymetsiä ja niistä nyt hakattava puu kelpaa teollisuudelle, mutta metsänomistajan kannalta huonommalla hinnalla.
– Sekä ostajat että metsäkoneyrittäjät ovat tulleet kiitettävästi apuun. Tässä on kiire, että heinäkuun loppuun mennessä saadaan kohteet hakattua ja puut ajettua pois metsästä, huomauttaa Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan metsäasiantuntija Annika Kontkanen.
Metsäasiantuntija Annika Kontkanen on tyytyväinen, että puukauppa on sujunut poikkeusoloissa hyvin.
Luonnonvoimien raiskaamassa kohteessa metsäkoneenkuljettajalta vaaditaan malttia ja osaamista. Tavoitteena on pelastaa metsästä kasvuasentoon niin paljon kuin mahdollista.
– Haasteellista ja samalla mielenkiintoista työtä. Jokainen kuljettajan tekemä päätös vaikuttaa metsänomistajan tilipussiin. Tämä pitää mielen virkeänä, pohtii erikoishakkuisiin keskittyvä metsäkoneyrittäjä Vilho Lappalainen Juuassa sijainneella työmaallaan.
Tuholaisilla pelottavia nimiä
Ilmastonmuutos on tuomassa suomalaiseen metsätalouteen aivan uudenlaisia haasteita ja monia vuosikymmeniä käytössä olleita toimintamalleja on päivitettävä. Yli 20 vuotta aihetta seurannut tutkija Heli Viiri korostaa, että muutosvauhti on nopeutunut.
– Kaikki skenariot osoittavat siihen suuntaan, että ilmastonmuutos etenee meidänkin metsissä. Myös kotimaisten tuhonaiheuttajien käyttäytyminen on muuttunut ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Tässä ollaan uuden äärellä.
Tulevaisuus on arvaamaton. Suomea kohti on tulossa uusia tuholaisia, tauteja ja lajeja.
– Rajan yli on tulossa vaikka kuinka paljon. Onneksi emme tarkkaan tiedäkään mitä sieltä on tulossa, Viiri muotoilee.
Uusia tuholaisia ovat esimerkiksi havu- ja lehtinunna. Havununnalle kelpaa lähes mikä tahansa Suomessa kasvava puulaji ja lisäksi se popsii mustikanvarpuja.
Muillakin tulokkailla on mahtipontisia nimiä. Sään lämmetessä Suomea kohti vaeltavat esimerkiksi aasianrunkojäärä ja pulskamailapistiäinen. Mäntyankeroisesta on jo Suomessakin kuultu.
Lumitykyn tuhoamien metsien korjuu on hidasta ja kallista.
– Myös kansainvälinen kauppa ja sen laajentuminen on osatekijä tuholaisten leviämisessä, Viiri muistuttaa.
Riskien lista on pitkä
Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä metsänhoidossa on opeteltava uusia asioita, jopa radikaaleja muutoksia.
– Puulajivalikoimaa pitäisi monipuolistaa. Kuusi hallitsee metsiämme liikaa varsinkin Etelä-Suomessa.
Sääolojen keskeiset muutokset ovat myrskyjen ja roudattomuuden aiheuttamat tuulituhot, lumisten talvien tykkykuormat sekä kuivuus, josta toukokuu oli ehkä jo yksi esimerkki. Tuholaisille kovien talvipakkasten väheneminen sopii myös oivallisesti.
Kuivuus nostaa metsäpaloriskiä, joka tähän saakka on ollut Suomessa hyvin hallinnassa.
Riskejä on näköpiirissä niin paljon, että tutkija Viiri kaipaa myös metsäteollisuutta mukaan tutkimuksen rahoitukseen.
– Kovin hiljaista on sillä saralla ollut viime aikoina. Tässä on kuitenkin kysymys omaisuusmassasta huolehtimisesta myös teollisuuden näkökulmasta.