Yhdysvaltain sisäpolitiikassa maan kaksi suurta puoluetta eivät viime vuosina ole olleet yhtä mieltä juuri mistään. Edellisen presidentin Donald Trumpin kaudella entisestään radikalisoituneet republikaanit ovat jyrkästi kieltäytyneet yhteistyöstä demokraattien kanssa useimmissa asioissa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on kuitenkin yhä alueita, joissa puolueet kykenevät yhteistyöhön.
Suomen ja Ruotsin onneksi yksi näistä puolueiden yhteistyön alueista on sotilasliitto Nato ja sen avoimien ovien politiikka.
Lähiviikoille odotettu Naton uusien jäsenten ratifiointi on kerännyt taaksensa harvinaislaatuisen yksimielisen rintaman, sillä yli 80 senaattoria molempien puolueiden riveistä on etukäteen ilmaissut tukensa uusille jäsenmaille, kertoi CNN toukokuun lopulla. Uusien jäsenten ratifiointia odotetaan lähiviikoille ennen kongressin elokuun istuntotaukoa.
Naton laajentumisen kannatusta vahvistaa sekä Euroopassa käytävä sota että molempien suurten puolueiden historiasta löytyvä tuki Naton kasvulle, kertoo STT:lle Tarton yliopiston väitöskirjatutkija Eoin McNamara, joka päätti juuri pestinsä Ulkopoliittisen instituutin vierailevana tutkijana Suomessa.
– Sota tuo puolueet yhteen. Demokraateilla on pitkä historia 90-luvulle ja sitäkin ennen kylmään sotaan asti Naton laajenemisen tukemisesta, Naton laajenemisen vuonna 1999 suunnitteli (demokraattipresidentti) Bill Clintonin hallinto, kertoo McNamara.
Naton seuraava laajeneminen tehtiin vuorostaan republikaanipresidentti George W. Bushin vahtivuorolla vuonna 2004, jolloin kerhoon liittyivät myös Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua.
McNamaran mukaan Suomi ja Ruotsi ovat onnistuneet hyvin viestinnässään Washingtonissa, sillä maiden sotilaalliset vahvuudet ja Natolle tuomat edut ovat menneet perille Yhdysvalloissa.
– Viesti on, että tämä laajeneminen tekee Natosta vahvemman, ja se viesti on saatu perille todella hyvin, se on nyt kaikkialla, sitä ovat toistaneet monet senaattorit ja edustajat, tutkija sanoo.
"Republikaanit palanneet reaganilaiseen ulkopolitiikkaan"
Ukrainan sodan varjossa Suomeen ja Ruotsiin laajeneva Nato näyttää nyt vahvemmalta kuin vuosikausiin. Vielä Donald Trumpin kaudella koko sotilasliiton olemassaolon pelättiin olevan vaakalaudalla, sillä Trumpin pelättiin jopa vetävän Yhdysvallat irti Natosta.
Trumpin kauden jälkeen republikaanit näyttävät kuitenkin palanneen perinteiseen ajatteluunsa.
– Republikaanit ovat palanneet kovan linjan reaganilaiseen ulkopolitiikkaan, eli esiinnytään kovina eikä tehdä kompromisseja, ja toivotetaan tervetulleeksi ne maat, jotka jakavat yhdysvaltalaisen käsityksen turvallisuudesta ja yhdysvaltalaiset arvot. Ja siihen joukkoon kuuluvat myös Suomi ja Ruotsi. Tämä ajattelusuuntaus on aina ollut republikaanipuolueessa, vaikka Trumpin kaudella sitä horjutettiinkin, McNamara kertoo.
Naton laajenemisen kannattaminen on Yhdysvalloille ollut vanhastaan paitsi reaalipoliittista strategiaa, myös aatteellista toimintaa.
Nato on nähty demokratian puolustamisen työkaluna tyranniaa vastaan. Trumpin makuun eivät sopineet sen enempää reaalipoliittinen kuin ideologinen ajattelu, vaan hän lähestyi Natoa rahakysymyksenä.
– Hän lähestyi asiaa liikemiehen näkökulmasta. Hän kysyi (Naton jäsenmailta) kuinka paljon rahaa käytätte, käytättekö tarpeeksi ja oletteko liian riippuvaisia Yhdysvaltain rahoista.
Trump kohahdutti presidenttiehdokkaana vuonna 2016 antamalla ymmärtää, että hänen kaudellaan Baltian maiden sotilaallinen puolustamisen ehtona olisi se, että maat ovat täyttäneet velvoitteensa.
– Nato ei toimi tällä tavalla, se perustuu yhteistoimintaan, ei se ole mikään suojelurahaa keräävä rinki. Trumpin tapana oli nähdä asiat hyvin alkeellisesti palvelusten vaihtona, McNamara sanoo.
Yhdysvallat on kuitenkin toivonut Euroopan Nato-jäsenmaiden ottavan enemmän vastuuta alueensa turvallisuudesta jo ennen Trumpin kautta, vaikka maan muut poliittiset päättäjät ovat ilmaisseet tämän toiveen diplomaattisemmin kuin Trump.
Minkä suunnan USA ottaa jos Trump tekee paluun?
Trumpin hampaankolossa oli erityisesti se, etteivät Euroopan jäsenmaat hänen mukaansa käyttäneet tarpeeksi rahaa puolustusmenoihin eivätkä kantaneet omaa osuuttaan yhteisestä taakasta, vaan turvautuivat liiaksi Yhdysvaltojen vetoapuun. Trump myös vähätteli Venäjän uhkaa.
Avoin kysymys on se, minkä suunnan Yhdysvallat ottaa Natossa, jos Trump valitaan jälleen republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja jos hän voittaa vaalit. Republikaaniedustajat asettuvat jatkossakin todennäköisesti hänen linjansa taakse, sillä Trumpilla on yhä suuri valta republikaanien äänestäjiin.
– Trump on vaikeasti ennustettava ja ristiriitainen hahmo, mutta jos hän palaisi (presidentiksi), kaikki merkit kuitenkin mielestäni viittaavat siihen, että hän säilyttäisi Nato-konsensuksen, McNamara sanoo.
McNamaran mukaan Trumpin puheet olivat tämän kaudella Nato-kriittisiä, mutta toimintansa perusteella hän säilytti Yhdysvaltain linjan Euroopassa. Kauden loppua kohden levisi kuitenkin huhupuheita Yhdysvaltain Natosta lähtemisestä, joten Trumpin kakkoskausi olisi tutkijan mukaan yhä jossain määrin jokerikortti.