Viime vuoden kesällä Melina-purjevene lipui jälleen merille kapteeninsa Ilkka Liukkosen, 69, johtamana. Alkuperäinen matkasuunnitelma muuttui viime maaliskuussa, kun seurue jäi mottiin keskelle merta maailman sulkeuduttua ympäriltä koronan takia.
Ilkka Liukkonen vastaa Skype-puheluun veneeltään Tahitilta. Hän on saanut käyttöönsä paikallisen nettiboksin, jonka hankkimiseen meni kolme viikkoa. Aikaeroa on Suomeen -13 tuntia, mutta videolta välittyvän auringonpaisteen perusteella ei uskoisi, että päivä on maailman toisella puolella kääntymässä jo iltaa kohden.
Eläkkeelle jääminen on mahdollistanut Liukkoselle purjehtimisesta elämäntavan tekemisen.
– Minulla on taulu, jossa lukee, että työ on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät osaa purjehtia, naurahtaa Liukkonen.
Miehelle onkin kertynyt reissuiltaan merimaileja yli 200 000. Tällä hetkellä merimaileja ei kuitenkaan kerry lisää, sillä Liukkonen on koronan vuoksi jumissa Tahitilla.
Olutta veden säästämiseksi
Reilut kaksi kuukautta sitten Liukkonen oli vielä miehistönsä kanssa keskellä merta, kun tieto koronan vakavuudesta saavutti heidät. Tiedon välityksessä oli ollut ongelmia ja miehistön aikaisempien tietojen mukaan tämä mystinen virus oli vain Kiinassa pienellä määrällä ihmisiä.
Rajoja alettiin sulkea, ja heitä kehotettiin vaihtamaan suuntaa ja purjehtimaan Havaijille, koska se olisi ainut paikka, missä heidät otettaisiin maihin.
Liukkonen ei kuitenkaan suostunut tähän, koska silloin matkasta olisi tullut huomattavasti pidempi. Veneessä oltiin myös tilanteessa, jossa piti säästää vettä, sähköä ja dieseliä.
– Kapun käskystä jokainen miehistön jäsen sai päivittäin yhden alkoholittoman oluen ruokajuomaksi, jotta vettä säästyisi, kertoo Liukkonen.
Erityisesti veden riittäminen tuotti ongelmia. Veneellä oli mahdollista tehdä merivedestä juomakelpoista vettä vedentekokoneen avulla. Kone kuitenkin vaati sähköä ja moottorin käyttämistä, joka taas omalta osaltaan vaati dieselin käyttämistä. Miehistö oli pattitilanteessa, sillä diesel ei välttämättä olisi laskelmien mukaan riittänyt perille pääsemiseen. Tämän takia veden kulutusta säädeltiin erittäin tarkasti.
Miehistö myös kalasti, sillä tuoreruoka oli jo ehtinyt loppua viikkojen purjehtimisen jälkeen ja säilykkeiden maku tursusi korvista ulos. Saaliiksi saatiinkin tonnikala, jota nautittiin oluen kera.
Maailma sulkeutui
Liukkosen mukaan heidän ympärillä olleet valtiot kieltäytyivät ottamasta miehistöä vastaan ja viranomaisten ohjeisiin tuli jatkuvasti muutoksia. Kapteeni kokikin, että koko maailma sulkeutui veneen ympäriltä.
– Silloin oltiin vähän tällaisina venepakolaisina.
Liukkonen ei kuitenkaan suostunut suuntaamaan muualle kuin Tahitille. Hän pysyi jyrkästi kannassaan.
– Sanoin, että katsotaan sitten perillä, että pannaanko raudat ranteeseen, vitsailee Liukkonen.
Lopulta miehistölle annettiin lupa saapua Tahitin satamaan.
Myös muita suomalaisia
Kaikki muut miehistön jäsenet lähtivät lennolla takaisin Suomeen jo seuraavana päivänä Tahitille saapumisen jälkeen. Kapteeni Liukkonen jäi kuitenkin yksin purjeveneelle, koska ei suostunut jättämään sitä.
Nyt takana on noin kaksi kuukautta yksin Tahitilla. Liukkonen on saanut aikansa kulumaan erilaisilla projekteilla veneen huoltamiseen liittyen. Paikalla on myös toinen purjevene, jonka miehistö on suomalaisia.
– Nyt kun rajoituksia on höllennetty, niin kävimme muun muassa päiväretkellä lähisaarella, kertoo Liukkonen.
Lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta miehelle ei ole jäänyt traumoja. Tällä hetkellä hän nauttii Tahitin lämmöstä ja maisemista.
– Aion kyllä kuitenkin lähteä heti kun rajat aukeavat. Toivottavasti syksyllä olen Uudessa-Seelannissa.