Irti oravanpyörästä ja tutkimaan maailman kolkkia purjeveneen kyydissä? Sapattivuodet ilman työvelvoitteita ja tarkkoja suunnitelmia saattavat kuulostaa mahdottomalta, mutta suomalaispariskunta teki tietoisesti vuosia töitä saavuttaakseen unelmansa.
Purjevene on kuin pienen pieni mökki, mutta koko ajan aalloilla. Miltä tuntuu asua noin 10 neliömetrin tilassa? Suomalaispariskunta tietää.
Susanna Huhtanen ja Henri Bergius ovat asuneet purjeveneessä jo vuosia, mutta viime keväänä he tekivät pidemmän irtioton. Vene ei enää seilannutkaan Saksan, Suomen ja Ruotsin väliä, vaan nokka käännettiin Skotlannin ja Kanariansaarten kautta aina kohti Kap Verdeä ja ehkä Karibiaa.
Meri kimmeltää sinisenä ja kymmenmetrinen purjelaiva Lille Ø lipuu purjeet pulleina pitkin aavaa merta. Pariskunta istuu salongiksi kutsumassaan tilassa vihreillä samettisohvilla ja kertoilee elämästään.
– Tämä on meidän normaalia elämäämme, tässä ei ole mitään erikoista. Näin me elämme joka päivä.
Vastapäätä kiikkuu hedelmäkori, joka ammottaa tyhjyyttään. Sataman kaupoissa on käyty viimeksi yli viikko sitten. Edellisiltana he saapuivat La Graciosan satamaan Kanariansaarille, ja parin päivän päästä kohteena on Lanzarote. Sieltä viimeistään pitäisi saada hedelmäkoriinkin tuoretta täydennystä.
Lue myös: Tarja purjehti seitsemän viikkoa ja lähes kaikki meni pieleen: "Merellä miehen todellinen luonne kyllä paljastuu"
Purjevene-elämä vei sydämen
Ensin Huhtanen osti miehelleen yllätykseksi purjehduksen Kuunari Helenalla. Sitä seurasi lisää matkoja ja vähän vapaaehtoistyötä tällä samalla, Suomen purjelaivasäätiön lippulaivalla.
Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, purjehtiminen on muutakin kuin harrastus – se on koti ja elämäntapa.
Kummatkin ovat ammatiltaan koodareita, ja vuoden 2012 Nokian irtisanomiset ajoivat heidät etsimään työmahdollisuuksia ulkomailta. Kohteeksi valikoitui Berliini.
– Teimme lyhyen vuokrasopimuksen ajatuksella, että katsotaan, mitä täältä löytyy. Kahden viikon kuluessa olinkin saanut työpaikan, jossa viihdyin 12 vuotta, Huhtanen kertoo.
Bergius työskenteli Berliinissä pääosin omassa yrityksessään.
Usein pariskunta lähtee vaeltamaan, kun pääsevät perille uuteen kohteeseen.
Korona ajoi pois neljän seinän sisältä
Korona sulki miljoonakaupungin tiukasti otteeseensa muutama vuosi sitten. Kotona pariskunnasta tuntui, että seinät kaatuvat päälle; tällöin mieleen palasi purjevene.
Tuttujen kautta he kuulivat, ettei Berliinissä purjeveneen ostaminen olisikaan kovin kallista.
Ei mennyt kuin hetki, niin etätyöt siirtyivät oman, pienen purjeveneen kannelle.
– Se oli meillä järvellä Berliinissä. Kotitoimiston sijaan etätyöt tehtiin venetoimistosta, Huhtanen sanoo.
Kesän pariskunta asui veneessään, mutta talven kylmyys alkoi mietityttämään. Piti hankkia isompi vene; sellainen, jossa mahtuisi seisomaan sisällä. Tällöin he ostivat noin 40 vuotta vanhan Lille Ø:n, jonka kunnostivat itselleen sopivaksi.
– Videopuhelut ja kokoukset pystyimme hoitamaan veneen kannelta ja aina illalla ajamaan sen seuraavaan satamaan. Työkavereita vähän tuppasi ärsyttämään meidän kokousmaisemamme, Bergius muistelee korona-aikoja.
Tiukkaa budjettia vuosien ajan
Veneessä asuminen tuntui omalta, joten pariskunta luopui asunnostaan. Kesäisin he purjehtivat Suomen ja Ruotsin rannikoille ja tekivät sielläkin töitä veneestä käsin. Tällöin he näkivät myös ihan eri tavalla sukulaisia ja ystäviä Suomesta.
– Se oli supersiistiä. Itämerellä etäisyydet ovat niin lyhyitä, että pystyimme illalla töiden jälkeen irrottamaan ankkurin ja purjehtimaan seuraavaan satamaan.
Samalla unelma pidemmästä purjehduksesta kyti sisällä. Pariskunta säästi tietoisesti rahaa, jotta unelma ei jäisi vain haaveeksi.
– Ainoa tapa saavuttaa tällainen on oikeastaan saada elinkustannukset riittävän alas. Palkasta pitää jäädä jotain käteen, Bergius sanoo.
– Ja valitettavasti fakta on se, että Suomessa se ei ole ihan hirveän helppoa.
Vaikka vene itsessään ei ole kovin suuri, on pariskunnalla omien sanojensa mukaan "maailman isoin terassi" – ja näkymä vaihtuu vähän väliä.
Boheemissa Berliinissä pari ei koe jääneensä paljosta paitsi, vaikka elivätkin tiukalla talouskuurilla.
– Pitää olla suunnitelma: mitä haluan tehdä 5 tai 10 vuoden päästä? Sitä vähemmän joudut kerralla säästämään, mitä pidemmälle teet suunnitelmasi, Huhtanen sanoo.
Parin vuoden säästöjen jälkeen pankkitilin saldo näytti siltä, että pitkä purjehdus olisi mahdollista.
Lue myös: Manu Holappa, 47, asuu bussissa, josta teki mielettömän luksusversion: "Eläminen ei maksa juuri mitään"
Irtisanoutuminen töistä
Viime syksynä Susanna irtisanoutui ohjelmointiyrityksestä. Bergius työskenteli Volkswagenilla, josta irtisanottiin kokonainen ohjelmointiosasto, joten hänenkin arkensa vapautui.
Opiskelijabudjetilla eläminen kantoi hedelmää. Bergius ja Huhtanen nostivat ankkurinsa ja lähtivät kohti Skotlantia, sieltä kohti Kanariansaaria ja lopullisena päämääränään Karibia.
– Kap Verden kautta kiikaroidaan Karibian suuntaan. Se on se isoin ylitys, sinne mennään ehkä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna, ehkei koskaan, Bergius kertoo.
Haastatteluhetkellä he ovat ankkuroituneena Kanariansaarille, jossa ajatus on viipyä puolentoista kuukauden ajan. Purjehduspäivinä he tekevät kuuden tunnin vuoroja: toinen ohjaa kuusi tuntia kerrallaan, jolloin toinen saa nukkua tai levätä.
Perillä vuorokausirytmi palaa ennalleen. Herätyskello herättää venepariskunnan, jotta arjessa pysyisi rytmi.
– Saan aamukahvin aina sänkyyn, mikä on aivan mahtavaa! Sitten meillä on yleensä katsottuna joku päivän retki, menemme maihin ja illaksi takaisin veneelle tekemään illallista ja nukkumaan, Huhtanen kertoo.
Ensimmäisen kerran pitkällä purjehduksella tuli lämpö lähellä Espanjaa. Sitä ennen purjehdittiin muun muassa sateisen Skotlannin ohi.
Kuukausibudjetti 1 000 euroa
Kuukausibudjetiksi pari on laskenut 1 000 euroa kuussa. Purjevenettä pitää tankata muutaman kuukauden välein, ja tankki dieseliä maksaa noin 150 euroa. Muut kulut tulevat ruoan hankkimisesta – ja eri satamavierailuista.
– Budjettia on tapana ylittää, kun vieraillaan kalliimmissa paikoissa. Pitää tasapainotella, koska tässä tulee kuitenkin käytyä paikoissa, missä ei muuten kävisi. Madeiralla halusimme käydä tekemässä asioita, pelkkä veneessä istuminen ei olisi mielekästä, Bergius sanoo ja lisää, että moni heidän lempipuuhistaan on kuitenkin maksutonta, kuten vaeltaminen saarilla.
– Kuitenkin välillä on kiva käydä ulkona syömässä.
Työtaitoja pidetään yllä
Sapattivuosien päättymistä he eivät ole vielä tarkkaan miettineet. Ohjelmoijan tulee pitää taitoja yllä koko ajan, jos mielii takaisin työmaailmaan.
– Sivuillemme ilmestyy aina jotain systeemiä ja hilavitkutinta, kun kaksi ohjelmoijaa asuu yhdessä. Ohjelmointi on aina puoliksi työ ja puoliksi harrastus, nyt tehdään sitä harrastuspuolta siitä, Huhtanen sanoo.
Ystäviin ja sukulaisiin yhteyttä pidetään videopuheluilla ja postikorttivideoilla, joita he julkaisevat säännöllisesti. Maailman meret tuntuvat kodilta, mutta Suomesta kaivataan kuitenkin sitä perinteistä: salmiakkia ja ruisleipää.
– Mutta minulla on ruisjuuri! Meinasi iskeä iso kriisi, kun meiltä loppuivat ruisjauhot. Porto Santon satamasta löysin kuitenkin jauhoja, ja ostin heti kolme kiloa siitä sitten.
Ruisleivän lisäksi veneestä löytyy ruokatarvikkeita moneksi kuukaudeksi, mutta tuoretavaraa ostetaan satamavierailuilla.
– Jos ruokakaapin tavaroilla joutuisi elämään, se olisi sitten papua ja riisiä. Meillä on kuitenkin iso maustevarasto, joten ne voisi maustaa hyvin eri tavoin.
Mutta elämää pari vuotta oman puolison kanssa kymmenen neliön tilassa, jossa vessaan ei pääse väistämättä toista – eikö siinä ala toisen naama ärsyttämään? Ei tätä pariskuntaa. He ovat yhtä ääneen sitä mieltä, että pitää tuntea itsensä hyvin.
– Pitää osata tunnistaa oma tunne – et voi täällä herätä väärällä jalalla. Jos huomaat, että kuitenkin heräsit niin, on pakko sanoa toiselle: Hei anteeksi, mulla on huono päivä. Sitten toinen ymmärtää sen helpommin. Että jos tulee tiuskintaa, niin toinen ymmärtää, että se ei ole minun syytä, vaan toisella on huono päivä, Huhtanen kertoo.
– Kyllä tämä toisen huomioon ottamista vaatii enemmän kuin asunnossa asuminen, vaatii aktiivista yhdessä toimimista, Bergius komppaa.