Norjaa järkyttäneistä terrori-iskuista tulee torstaina kuluneeksi 10 vuotta. Tragedian käsittely on norjalaiselta yhteiskunnalta kuitenkin yhä kesken.
22. heinäkuuta 2011 Anders Behring Breivik teki ensin pommi-iskun Oslon keskustaan ja ampui sitten kymmeniä nuoria Utøyan saarella, jossa oli meneillään Norjan työväenpuolueen nuorten leiri.
Iskussa kuoli 77 ihmistä. Työväenpuolueen maahanmuuttolinjaa vastustanut Breivik perusteli hyökkäystä Norjan suojelemisella islamilta.
Keskustelu saanut vuosien aikana kierroksia
Keskustelu iskusta on jatkunut ja saanut lisää kierroksia viime vuosina. STT:n haastattelemien norjalaistutkijoiden mielestä iskujen poliittinen ulottuvuus jätettiin aikoinaan käsittelemättä.
Historioitsija Hallvard Notaker selittää, että tuolloinen pääministeri Jens Stoltenberg valitsi iskujen jälkeen konsensuslinjan.
– Hän päätti korostaa sitä, kuinka tämä on hyökkäys meitä kaikkia kohtaan, kuinka me kaikki vastustamme tällaista, koska puolustamme demokratiaa. Tässä kansallisen yhtenäisyyden asetelmassa vain yksi ihminen, terroristi, oli vastapuolella, Notaker kertoo.
Toinen vaihtoehto olisi ollut käydä poliittista debattia Breivikin ideologiasta.
– Silloin ei enää olisi oltu kaikki vastaan yksi -tilanteessa, vaan siinä asetelmassa jotkut olisivat olleet terroristin puolella. Se olisi ollut yhteiskunnalle kivuliasta 77 murhan jälkeen.
Lue myös: Ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi Breivikin valituksen norjalaisvankilan kohtelusta
Ääri-ideologiat syynissä
Samoilla linjoilla on Norjan teknisluonnontieteellisen yliopiston kirjallisuuden professori Ingvild Folkvord, joka on tehnyt kirjan vuoden 2011 iskujen käsittelystä puheissa, oikeudenkäynnissä ja kirjallisissa lähteissä.
– Poliittinen konfrontaatio hyökkäyksen poliittisista ulottuvuuksista on jäänyt puuttumaan, ja mielestäni hyökkäyksestä selvinneet ovat joutuneet maksamaan siitä kovan hinnan, Folkvord sanoo.
Folkvordin mielestä iskusta ei voi oppia mitään, ellei perata kunnolla maaperää, josta Breivikin ideologia lähti. Breivikin ajattelulle löytyy Norjassa ymmärtäjiäkin.
Parin viime vuoden aikana iskujen ideologisesta ulottuvuudesta on uskallettu keskustella avoimemmin, osittain koska äärioikeistolainen terrorismi on lisääntynyt.
– 2011 oli helpompi sanoa, että kyse oli vain yksittäisestä hullusta. Nyt on hyväksytty laajemmin se, että kyse on sosiaalisesta ilmiöstä, Notaker sanoo.
Lue myös: Joukkomurhaaja Breivik muutti nimensä
Viattomuus meni
Folkvordin mukaan isku vei Norjalta tietynlaisen viattomuuden.
– Jos tulevaisuudessa tapahtuisi jotain samankaltaista, sillä ei olisi enää samaa vaikutusta, koska se on jo tapahtunut kertaalleen.
Journalismin apulaisprofessori Anne Helge Simonsen Oslomet-yliopistosta sanoo iskun olleen ennennäkemättömyytensä takia erityisen järkyttävä.
– Kasvoin uskoen, että Norja oli maailman rauhallisimpia, demokraattisimpia ja rakastavimpia maita, tasa-arvoinen ja järkevä. Yhtäkkiä selvisi, että se kaikki onkin aika haurasta, Simonsen sanoo.
Folkvordin mielestä asian käsittely olisi norjalaisille paljon helpompaa, jos hyökkääjä olisi voitu määritellä joksikuksi ulkopuoliseksi.
– Mutta Breivik on valkoinen mies, joka kasvoi Länsi-Oslossa. Hän oli tavallaan yksi meistä, osa norjalaista yhteiskuntaa. On hyvin kiusallista joutua käsittelemään valtaisaa väkivaltaa osana omaa kulttuuriamme.
Aiheen hankaluus on näkynyt iskujen muistomerkkiä ympäröivässä keskustelussa. Muistomerkin paikasta ja muodosta väiteltiin pitkään, eikä se ehdi valmistua iskujen 10-vuotispäiväksi.
– Se on yhä keskeneräinen, kuten tämä koko tarina, sanoo Folkvord.