Vaikka uudenvuoden paikka on vaihdellut, taiat ja ennustukset ovat kuuluneet aina oleellisena osana sen juhlintaan. Vastauksia on etsitty niin ihmissuhteisiin, terveyteen kuin varallisuuteen.
– Uusi vuosi on mielletty alkavaksi tammikuun ensimmäisestä päivästä siitä lähtien, kun juliaanista kalenteria on käytetty. Jo keskiajalla kristillinen kirkko toi Suomeenkin katoliseen ajanlaskuun perustuvan kalenterin. Tilikauden alkukohta uusivuosi on ollut 1500-luvulta eli uskonpuhdistuksen ajoista alkaen, arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta sanoo.
Ennen kalentereita uuttavuotta juhlittiin syksyllä kulloinkin sopivaksi katsottuna ajankohtana.
– Usein se ajoittui sadonkorjuun jälkeiseen aikaan. Vanha kansa kutsui juhlaa kekriksi.
– Uudenvuoden juhlinnan ajankohta vaihtelee edelleen eri kulttuureissa. Esimerkiksi kiinalainen kuukalenteriin perustuva uusivuosi alkaa tammikuun lopussa tai helmikuussa, Nirkko sanoo.
Taikoja harjoitettu aina
Nirkko kertoo, että taikomista ja enteiden ottamista on harjoitettu aina vuodenvaihteessa riippumatta sen ajankohdasta.
– Missä vuodenvaihde, siinä taikoja. Kyseessä on niin tärkeä siirtymävaihe vanhasta uuteen, että koko seuraavan vuoden on ajateltu olevan muovattavissa tai ainakin ennustettavissa.
Ennustuksen aiheet ovat säilyneet samoina läpi vuosien.
– Ihmisiä kiinnostavat suhteet, terveys ja varallisuus. Etenkin rakkaus on aina mietityttänyt: minkälainen ja minkä näköinen tuleva puoliso on?
Uudenvuoden lupaus uusi tapa
Uudenvuoden taioilla on etsitty vastauksia myös kuolemaan.
– Kuolema oli ennen tutumpi vieras kuin nykyään. Taloissa asui paljon väkeä, minkä lisäksi ihmiset kuolivat nuorempina. Siksi pyrittiin ennustamaan, pysyvätkö kaikki terveinä vai menehtyykö joku, Nirkko sanoo.
– Niin sanotun vuodentulon eli varallisuuden ennustaminen koski satoa, koska ihmiset elivät maataloudesta. He halusivat tietää, minkälaista antia viljoista ja lehmistä tulisi. Puhuttiin vilja-, voi- ja maito-onnesta.
Uudenvuoden lupauksen tekeminen on sen sijaan uusi tapa.
– Siinä ei ole kyse taikomisesta vaan maallistuneesta perinnöstä. Ajatellaan, että kun annetaan ääneen juhlallinen lupaus, niin se toteutuu – "ennustan itselleni, että tulen tekemään näin".
– Mutta se, mikä on helposti luvattu, on myös helposti rikottu, Nirkko sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2012.