Mökkikausi alkaa vähitellen hiipua, kun syksy näpistää kohmeisin sormin vajaan minuutin valoisaa aikaa päivästä. Meidän kesämökkiläisten viettäessä venetsialaisia juhlia ja taputellessa kesää pakettiin, sarastaa taivaanrannassa mökkimurtokauden avajaiset.
Siperia-opiston opintoviikot mökkeilyn synkemmistä puolista tenttineenä olen joutunut pohtimaan, kuinka omaisuutta voisi yrittää suojata sen joutumiselta käytetyn tavaran verkkokauppaan tai kirpputorille.
Mökkini on joutunut pitkäkyntisten vierailujen kohteeksi neljästi, joten heidän kauttaan olen kartuttanut kokemustani, jonka olen vienyt vastatoimiin. Varkaiden käynneistä olen köyhtynyt ainakin moottorisahan ja taljajousen verran. Niistä olen saanut korvauksen vakuutusyhtiöltä, mutta uskollista Lapin reissuilla ja kullankaivuussa palvellutta huopahattua en saa koskaan takaisin.
Turvattomuuden tunne on pahinta
Uskallan väittää, että murron tapahduttua ja siivotessani pengottua mökkiä ei omaisuuden menettämisen tunne ole se pahin tappio, sillä yksityisyyden loukkaus ja sen mukanaan tuoma turvattomuuden tunne ei jätä vuosienkaan jälkeen murron kohteeksi joutunutta rauhaan.
Mökkimurtosesonki ei ole vielä alkanut, joten vielä on aikaa pohtia, onko jotain tehtävissä. Sesonki alkaa kunnolla vasta, kun sienestys- ja marjakausi on ohi, ja kelit viilenevät sen verran, että on oletettavaa mökkiläisen ja muiden kulkijoiden pysyvän poissa.
Helpoin tapa suojata omaisuus on sen kuljettaminen pois mökiltä aina silloin kun se on mahdollista. Itse lastaan autooni ja kuljetan moottorisahan sekä muut arvokkaammat työkalut, mitä saan mahtumaan.
Aina omaisuuden kuskaaminen suojaan ei ole mahdollista, ja päivittäistavarat virveleistä kirveisiin olen merkannut kaivertamalla niihin tunnisteet.
Kiireisille kelpaa vaikka tyhjä nuuskapurkki
Uskokaa pois - pimeän tullen nopean keikan miehet eivät valkkaa. Eivät sieltä tyhjästäkään mökistä.
Syysloman aikaan kolmannen kerran tulleet varkaat menivät tyhjentämääni mökkiin, missä radio-cd-soitin ja kitara, jota ei saa vireeseen, olivat kalleimmat esineet. Kirjailijan mökistä on turha etsiä mitään arvokasta, saatikka juomatonta alkoholia. Mökkiviina vaikuttaa usein olevan hyvä yllyke kotimaisten räpeltäjien tekemiin mökkimurtoihin, tai ainakin vajaa viinapullokin on mukava lisäbonus, jota ei tarvitse muuntaa rahaksi.
Murtauduttuaan tyhjäänkin kohteeseen tekijät haluavat minimoida paskan keikan tappion, joten mukaan kelpaa kaikki. Kiireessä ja isolla otannalla mökistäni oli lastattu kasseihin lähes arvottoman lisäksi kaikki toimimattomat taskulamput ja metsästäjän opas.
Jopa tyhjä nuuskapurkki löytyi varkaiden jäljeltä pakattuna. Saaliin yhteenlaskettu arvo uutenakin jäi ehkä sataseen. Kyseessä ei ollut mikään mopopoikien päähänpisto, vaan kahden aikuisen miehen suunniteltu keikka.
Sama porukka tosin vei aikaisemmalla keikalla lukitusta saunasta sen moottorisahan ja jalkajousen, joten heidän odotuksensa ovat olleet mökin suhteen ilmeisesti korkealla. Mutta ehdin ennen heitä tyhjentää kaiken arvokkaan mökistäni.
Ja sitten ne ohjeet
Hälytysjärjestelmän asentaminen on aina hyödyllinen investointi. Aina siihen ei löydy resursseja, kuten ei minullakaan. Oma ratkaisuni lisätä turvallisuutta mökillä on ollut riistakamerat, mikä on myös ollut tuloksellista, sillä niiden avulla on jäänyt kiinni neljä varasta.
Mikä on aika hyvä suhdeluku, jos vertaa sitä tontilla olevaan supiloukkuun. Sinne on jäänyt vasta kolme supia vuosien mittaan.
Pelkkä riistakamera ei ratkaise ongelmaa. Parhaimmassa tapauksessa sekin varastetaan, kun tekijä olettaa kameran kuvanneen hänen touhunsa. Eli riistakamerakin kannattaa merkitä. Riistakameran käyttöön valvonnassa kannattaa perehtyä, ja seuraavaksi kerron, miten itse olen ajatellut.
En lähde suosittelemaan minkään valmistajan merkkiä, sillä jokaisessa laitteessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Riistakamera kuvaa pimeässä joko infrapunasalamalla tai inframustasalamalla.
Tässä on ensimmäinen valinta. Infrapunasalama näkyy punaisena valona riistakamerassa, ja sen erottaa pimeässä. Tällöin kamera on löydettävissä, mutta näkyvä valo kertoo, että kuva on otettu, mikä ei tietenkään ole miellyttävä havainto murtovarkaalle. Inframustasalama ei näy ihmissilmälle, eikä kuvan ottamista voi havaita.
Riistakameran on syytä olla sellainen, että se lähettää kuvan joko sähköpostiin tai puhelimeen multimediaviestinä. Kuvan lähettämisessä on muutaman kymmenen sekunnin viive, jonka aikana nokkela murtomies voi ehtiä rikkoa tai sulkea kameran. Sen takia kamera kannattaa sijoittaa riittävän korkealle, ettei siihen pääse käsiksi.
Esimerkiksi puuhun kolmen metrin korkeus on hyvä. Tämä asennus vaatii silloin mökkiläiseltä tikkaat ja myös sen, että tikkaat ovat lukitussa tilassa, ettei niiden avulla päästä kameraan käsiksi.
Vain omaa saa kuvata
Riistakameraan kohdistuva varkaus tai ilkivalta on suojattavissa käyttämällä kahta kameraa, jotka valvovat toisiaan. Särkyneen riistakameran kierrätys osoittautui yllättävän helpoksi. Laitoin sen kokeeksi ilman paristoja, liittymää ja muistikorttia tontin kulmalle. Viikossa se oli varastettu.
Riistakamera lähettää kuvat multimediaviestinä tai sähköpostina valittuun puhelinnumeroon tai sähköpostiosoitteeseen. Liittymätyyppi täytyy valita tarkoin lähetystavan mukaan.
Siinä on todella suuri mahdollisuus valita väärin. Itselleni kävi niin. Uskoin selittäneeni tarpeeni riittävän hyvin tarpeeni liittymän myyjälle, ja maksoin seuraavan kuukauden laskussa itseni kipeäksi neljän kameran raksuttaessa kuvia.
Koska en lue öisin sähköpostejani, olen valinnut multimediaviestin lähetystavaksi. Silloin saan tekstiviestinä puhelimeen kuvan aina kun riistakamera sen on ottanut. Se mahdollistaa myös nopeat vastatoimet, mitkä jäivät tekemättä silloin kun sain kuvani sähköpostiin ja jatkoin uniani. Kun heräsin, minulla ei ollut enää moottorisahaa.
Riistakameraa ei saa asettaa siten, että se kuvaa muuta kuin omaa tonttia. Naapurin piha-aluetta ei saa kuvata. Oma ratkaisuni on asettaa kamerat puihin sellaiseen kohtaan, jossa kulkija näkyy kuvassa jo ennen kuin on lähellä rakennuksia.
Nämäkin kannattaa ottaa huomioon
Kameran asennukseen ja sen sielunliikkeisiin kannattaa varata aikaa onnistuneen kokonaisuuden saamiseksi. Lämpötilanvaihtelut, heiluvat oksat tai hieman kauempana tiellä ohi ajavat autot saattavat aiheuttaa sen, että kuva otetaan ja lähetetään.
Tästä syystä on hyvä, että kameran voi kytkeä pois päältä tekstiviestillä, jos kuvia ja niiden mukana lähetyskuluja alkaa kertyä liikaa turhasta. Siitäkin olen maksanut oppirahani. Hermot ovat menneet useamman kerran, ennen kuin olen saanut kaikki asiat kohdalleen ja laitteet toimimaan.
Riistakameran paristot eivät riitä kovinkaan monta päivää, jos kamera lähettää paljon kuvia tai lämpötila laskee pakkasen puolelle. Kameraan on syytä hankkia lisäakku, joka kestää useita kuukausia.
Kyltilläkin voi yrittää karkottaa
Kameravalvonnasta on syytä ilmoittaa jollain kyltillä. Varoituskyltti ei tosin käytännössä tunnu hetkauttavan uteliaimpia kulkijoita.
Saunan kulmalla minulla on kyllä lappu, joka on saanut liikkujat poistumaan. Lapussa kerron, että kuva henkilöstä on jo puhelimessani siinä vaiheessa, kun hän lukee lappua.
Vasta kun ryhdyin oikealla tapaa markkinoimaan yksityisalueellani suorittamaa valvontaa, loppui turha tramppaaminen tontilla. Tein kuvakollaasin, joka on nähtävillä tontin rajan sisäpuolella, täysin selkeästi oman kotirauhani piirissä.
Laitoin kylttiin yhteystietojeni lisäksi riistakameroideni kuvia, joissa kohteiden kasvot on blurrattu tunnistamattomiksi. Viimeisen ruudun jätin tyhjäksi tekstillä: Sinun kuvasi? Vasta se on tepsinyt.
Kun riistakameraa käytetään pelkästään valvontaan, on syytä varmistua, että valvonnasta on olemassa rekisteriseloste, josta ilmenee henkilötietojen käsittelyn tarkoitus, rekisterinpitäjän yhteystiedot, tietojen luovutussäännöt ja tietojen suojauksen perusteet. Muuten murtomies voi haastaa mökkiläisen käräjille.
Toistaiseksi kukaan luvattomasti mökilläni käynyt ei ole vielä käyttänyt tarkastusoikeuttaan.
Riistakameraa voi myös käyttää alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Sillä voi kuvata pihatien varteen laitettua porkkanaa, jonka peura käy syömässä.
Christian Rönnbacka
Kirjoittaja on vakuutusetsivä. Hän kirjoittaa alaansa liittyvistä aiheista MTV.fi:hin kerran kuussa.