Vielä ehdin tekemään lyhyen kolumnin ennen kuin vedän pakenen hälinää tuntureille.
Minua pyydettiin nimeämään kaksi pahinta riskiä joulun aikaan. En epäröinyt vastaukseni kanssa hetkeäkään, sillä pahimmat uhat vuodenvaihteen pyhinä ovat tuli ja liike.
Tunnelmaan kuuluvat kynttilät ja ulkotulet, joiden kanssa tulee olla huolellinen. Enkä ala tässä ripittää kynttilänpoltosta, sillä lapsikin tietää riskit. Enempi huolissani olisin kiinalaisesta verkkokaupasta kuplapussissa pukin konttiin joutuneen ladattavan sähköhärvelin turvallisuudesta, enkä lataisi koko talon nukkuessa.
Useamman mökki-, rivi- ja omakotitalopalonsyyn tutkineena nostan erään tulipalon aiheuttajan esiin. Laittamalla tunnelmallisen ulkotulen väärään paikkaan, kuten terassille tai lähelle seinää, saattaa aiheuttaa suuret vahingot tai jopa hengenlähdön.
Ulkotulta sytyttäessä ja sen palamista tutkiessa saattaa tulla sellainen mielikuva, että tuli ei hirveästi luovuta lämpöä, ja että se on tukevasti paikallaan siinä terassin reunalla, kaukana kaikesta palavasta. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta tulen palaessa tulee mukaan yksi muuttuja, jota harvemmin tiedostetaan. Vähän ennen kuin ulkotuli on palanut loppuun, on se paljon kevyempi kuin alussa. Silloin se saattaa tuulen mukana liukua alustaansa pitkin rakennuksen seinustalle, tai pahimmillaan kalusteiden alle aiheuttaen epämieluisan lopun illanvietolle.
Liikenteen riskejä ei voi vähätellä
Liikenne on toinen riskeistä, jota ei voi vähätellä. Käytännössä lähes kaikki ihmiset ovat joulupyhinä liikkeellä jossain vaiheessa, ja liikennemäärät ovat suurimmillaan vuoden pimeimpänä aikana. Nyt eletään otollisinta aikaa kolhia auto marketin tai hautausmaan parkkipaikalla suorittaessamme mörköpimeässä pienessä kiireessä valmisteluita. Pitkät pyhät ja useat muut kohtalotoverit pitävät huolen siitä, että auto palaa pajalta vasta tipattoman tammikuun loppupäässä.
Yksi inhottavimmista uutisista mitä voi lukea, on uutinen siitä, kuinka joululiikenteessä joku on kuollut tai loukkaantunut. Onnettomuuksia ei voi välttää, mutta omalla asenteella riskiä voi vähentää. Pienellä varautumisella saattaa jokainen pystyä varustautumaan ja varautumaan siihen, että jotain sattuu, tai estämään sen.
Jouluna, ja tietenkin muutoinkin ennen pitemmän ajomatkan alkamista saattaa olla syytä nostaa konepelti ja tarkastaa öljyt ja nesteet, ettei matka hyydy esimerkiksi jäähdytinnesteen loppumiseen. Tarkastus kannattaa tehdä, sillä olen varmasta lähteestä kuullut jäähdytinnesteen loppuneen jopa leasingautosta, jonka pellin alla yleensä ei tarvitse paljon käydä.
Jokaiselle autossa matkustavalle on hyvä olla huomioliivit ja ainakin yksi taskulamppu, jos joudutaan pysähtymään penkalle vaikkapa auttamaan muita. Avun perille löytämisen helpottamiseksi kannattaa ladata puhelimeen 112 Suomi- sovellus, jonka kautta soitetun hätäpuhelun puhelimen sijaintitieto välittyy hätäkeskukseen, silloin soittajan ei tarvitse tietää mikä on seuraavan risteyksen katuosoite siellä kuuden kilometrin päässä. Tätä toimintoa olen enemmän kuin usein ollut vailla, ja latasin sen myös omaan puhelimeeni ja samalla mieleeni putkahti omalle kohdalleni sattunut joululiikenteen tapahtuma.
Muistan elävästi, kuinka lopetin koiran kärsimyksen
Aikana ennen matkapuhelimia, silloin kun taskulampuissa vielä oli paristot ja Opelin peräkontissa luki Kadet, eli kauan kauan sitten, ajoin joulunviettoon Pohjanmaalle. Koska halusin välttää ruuhkat, käytin hieman vähemmällä liikenteellä olevaa sivutietä ja ajoin aika myöhään. Jossain minulle hyvin vieraassa paikassa matkan puolessavälissä, suurin piirtein Virroilta johonkin suuntaan, sysipimeässä tienvarressa oli auto hätävilkut päällä ja sen edessä jokin möykky ojassa.
Pysähdyin auttamaan, ja paikalla oli autoa kuljettanut tytär ja vanhempi rouva, hänen äitinsä. Tytär oli järkyttynyt, sillä hän oli ajanut tien yli juosseen koiran yli. Kun olin varmistunut, että he olivat kunnossa, menin katsomaan ojassa makaavaa koiraparkaa.
Koiran rintakehän yli näkyi renkaanjälki, joten oli selvää, että sen tarina oli loppu. Kokeillessani murskana olevaa rintakehää huomasin, että sen sydän vielä löi ja kerroin sen taakseni tulleelle kuljettajalle. Hän oli todella surullinen, mutta realistina totesi myös, että koiran kärsimykset olisi lopetettava. Olin samaa mieltä, ja sanoin hoitavani asian, jos tytär ilmoittaa asiasta koiran omistajalle sen kohtalosta ja mistä koiran löytää. Koiran pannassa oli lankapuhelimen numero ja tytär lupasi hoitaa suruviestin omistajalle.
Harrastin jo tuolloin ammuntaa ja minulla oli tarkkuuspistooli Opelin kontissa. Kävin hakemassa sen ja lopetin koiran kärsimykset. Ampumani laukauksen jälkeen kuulin, kuinka kuljettajan äiti nousi auton repsikan paikalta ja alkoi hirvittävä huuto hänen tullessa lähemmäksi.
Valmistauduin henkisesti kohteliaasti puolustamaan tekoani, sillä oletin tapahtuneen järkyttäneen häntä. Äiti tuli eteeni ja halasi minua voimakkaasti ja sain lopulta selvää mitä sanoi taivaalle katsoessa. ”Tällaisen onnettomuuden sattuessa, täytyy olla Luojan johdatusta, että te satutte tulemaan paikalle! Luojan kiitos, että teillä oli ampuma-ase mukana”. Johdatusta tai ei, oli siinä nuorella miehellä mietittävää hänen ajaessa pimeää maantietä kohti joulunviettoa.
Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa ja uutta vuotta lukijoilleni, teille kummallekin!